Sain päivänsädepalkinnon blogista Soulfoods and moods:
Voitte tunkea ne päivänsäteenne sinne minne päivä ei sädehdi!
Eiku, hupsistakeikkaa, väärä kuva. Oikea oli tämä:
Meininkihän on ihan kuin Euroviisuissa. Naapurimaille vain pisteitä annetaan!!
Ei vaan. Kiitokset tunnustuksesta! :) Herneethän olisi voinut kaivella sitten pinseteillä nenästä, jos ei ko. blogista sitä olisi nimen omaan tänne tullut. (Tsih.)
Kirjoitan tätä blogia edelleenkin itselleni, koska olen kirjoittanut ja piirtänyt muistiin juttuja itseäni varten niin kauan kuin kynä on pysynyt kädessä, eikä yksikään paperinkulma ole sen jälkeen ollut turvassa. Olen tietenkin hirmuisen iloinen, jos joku muukin tykkää juttujani lukea, ja samalla kuitenkin tunnen jonkun kalvavan häpeän, koska välillä tulee kirjoitettua sellaista, minkä tiedän, ettei kukaan muu tajua sitä niin kuin tarkoitan. Tätä samaa itseni syvällistä häpäisyä jatkan kahdella muulla instanssilla kasvottomana ja nimettömänä, mutta tälle luo tietenkin omat rajoituksensa se, että tätä lukevat IRL-tuntemani ihmiset. Luen useinkin omia kirjoituksiani, koska ne tuppaavat unohtumaan melko nopeasti sen jälkeen, kun olen ne suoltanut sormenpäistäni. Haluan muistaa, miltä on tuntunut, mitä jokin on maksanut johonkin aikaan, millä bussilla silloin pääsin jonnekin. Matkustaminen on silti kuitenkin viimeisen 6 vuoden aikana ollut enemmän pakko kuin nautinto, ja toivon, että jossain vaiheessa Foucaltin heilurisimulaationi osoittaa suurempaa tarkoituksellisuutta ja hitaampaa heilahtelua. Olen todellakin ensimmäistä kertaa elämässäni edes ajatellut omakotitalon ostamista (toteutus kaupungin osalta ei ole selkeä, mutta jonkinlaista suuntaa on otettu elimininointimenetelmällä), joka minun listoillani on aika korkella sijoituksella kohdassa: Syitä sille, miksi jämähtäisin paikolleni. Samalla olen tietenkin tajunnut sen, että pahimman skenaarion mukaan asuisin omakotitalossani reilun 5 vuoden päästä kuitenkin yksin--
Ja mitä sä selität...
Tässäpä siis näitä suuria paljastuksia tärkeisiin kysymyksiin, joita tunnustuksen mukana on velvoitettu kertomaan, ja jotka ehdottomasti haluan kertoa:
1. Suosikkiväri: Musta.
2. Suosikkieläin: Tiikeri. Mutten omista sellaista. Olen sellainen.
3. Suosikkinumero: 42, jos se löytyy korkokengästä. 68, jos se on vaa'assa, 69, jos molemmat on naisia. Mikä tahansa luku yli luvusta 190, jos se on miehen pituudessa. 100, jos se on mun lompakossa. Se puhelinnumero, mihin en lähetä viestiä tai soita, vaikka haluaisin niin.
4. Suosikki alkoholiton juoma: Ympäriinsä jätetyt unohdetut, juomattomat maitokahvit aamuisin. Miten suosikki alkoholiton juoma laitetaan oikein yhdyssanallisesti?
5. Facebook vai Twitter? Facebook.
6. Intohimosi: Hah, ainut kysymys, millä voisin tehdä vaikutuksen, ja aion sössiä tämän(kin), sillä se, mitä vartaloni huutaa tällä hetkellä niin kipeästi, se peittää alleen kaiken muun, etten pysty edes ajattelemaan mitään muuta, ja jos on jotain muuta, niin en tiedä enkä muista.
7. Saada vai antaa lahja: Who am I bullshitting - saada tietenkin.Varsinkin, kun en edes muista, milloin olisin viimeksi saanut lahjan.
8. Suosikkiviikonpäivä: Perjantain lupaus, eli torstai, mutta vasta after business hours.
9. Suosikkikukka: Tulppaani.
10. Suosikkikuvio: Kun pääsen iholle - luomien muodostamat tähtikuviot.
Siinä, kenelle tämän tunnustuksen antaisin, on enemmän paljastusta, kuin mitä pystyn yhdelle päivälle kestämään (luen sellaista roskaa) --- eli palaan asiaan, kun löydän jotakin luettavaa, joka kestää mun "hillittömän hauskan, viiltävän älykkään ja riipaisevan herkän imagon" ... Leia Mais…
