En ole koskaan ollut kassalla töissä, en ole myynyt mitään, myyjän kohokohtana olen ollut koulun kioskissa vuorollani myymässä karkkia suu täynnä karkkia ja antanut kavereille alennusta.
Walmartin itsepalvelukassa siis viehättää minua enemmän kuin mikään. Saan piipata viivakoodilla omat ostokset ja punnita hedelmät niissä tarroilla kiinni olevien tarrojen mukaan ja jos viivakoodi on vahingoittunut, saan itse näpytellä koodin suoraan koneelle.
Ostan jäätelöä ja maitoa ja marjoja ja uudet rintaliivit ja koska pikkuhousut ovat superalennuksessa ja ne ovat kuitenkin ihan kivoja, kauniita pikkuhousuja ja tyttö tarvitsee aina pikkuhousuja, niin ostan niitä ja ajattelen, että ostan vielä meidän äidillekin pikkuhousuja ja ehkä siskollekin, koska olemme kaikki järjen naisia ja kaikki me tarvitsemme pikkuhousuja. Piippailen kaikki onneni kukkuloilla viivakoodinlukijasta, mutta yhdet, sellaiset hirvittävän isot meidän äidille - niissä ei ole viivakoodia. Ja venyttelen niitä ja myllään saumat ja ravistelen pikkuhousuja, mutta niissä on vain hintalappu, muttei viivakoodia. Takanani seisoo jonossa mies, joka tuijottaa pikkuhousuja kauhistuneena. Pyydän apua itsepalvelukassan valvojalta, mutta hän on juuri puhelimessa.
Jätän isot pikkuhousut tuskaisena ostoskoriin ja kipitän nopeasti ulos kaupasta.
maanantai 11. elokuuta 2008
Meidän äidin pikkarit
perjantai 1. elokuuta 2008
Paluu sivistyksen pariin -
- tosin vain hetkeksi. Yksi yö takana omassa pölyisessä kotona. Takana pari viikkoa viikkoa seilaamista Päijänteellä kohtalaisissa tuulissa tai lilluen (!) blägässä, kunnes vedetään perämoottori tuskastuneena käyntiin. Mulla on hirveä flunssa. Hienoja ilmoja on kyllä pidellyt, ei ole voinut valittaa. Rusketusta on taas kertynyt eri sävyissä eri puolille vartaloa suurien mustelmien, raapiumien ja itikoiden syömien väliin. Elämän tarkoitusta on taas tullut etsittyä plokiin rumautetun oikean keskivarpaan mustumisen myötä ("onko mitään ihanampaa kuin tanssia, pomppia ja pistää koko paino jalan varaan kun niin voi kerran tehdä", hän pohdiskelee silloin kun niin ei voi tehdä) tai siitä kun yrität savut silmissä keittää vettä foliovuo'assa nuotiolla, kun joku neropatti on unohtanut juuri ostetun kahvipannun ensimmäiseen saareen, jossa pannua on käytetty.
Ensi viikolla olemme purjehtimassa Turun saaristossa vuokraveneellä. Odotan sitä innolla!