Olin koko viime viime viikon purjehtimassa ja nyt olen niin levännyt ja rentoutunut, että hyvä kun pysyn pystyssä tältä löysyydeltä. Kun keikut aalloilla ja tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa, ei voi olla vihainen. Sinne Suomen järville pitäisi viedä kaikki maailman sotaisat kansat ja muut pahikset, niin tulisivat hippeinä takaisin. Kun yrität saada nuotiota syttymään kosteilla puilla saadaksesi jotain lämmintä syötävää, työasiat unohtuvat aivan varmasti. Maslowin tarvehierarkian alemmilla rapuilla ei ole hullumpaa - vähän ruokaa ja suojainen yöpaikka ovat tärkeämpiä kuin turhasta stressaaminen.Ensi viikolla purjevene vaihtuu suurempaan - lähden käymään Tukholmassa risteilyllä. Kierrettiin Päijänteen rantojen pikkukylät ja olen aivan addiktoitunut siihen Suomi-fiilikseen, mikä niistä huokuu - jokaisen pikkupaikan omituisuudet ja erikoisuudet! Ja oli pakko ostaa ko. paikan kortteja ja lähettää kavereille ja ostaa muutenkin jotain matkamuistoja. Tai sitten mä olen tullut vanhaksi ja tylsäksi. Ei, mun mielestä Suomen maaseutu on ihan ykköstä! Ja miten pelotti olla jossakin paikallisessa karaokepaikassa kaikkien tuijotettavana, kun paikallinen pahisjengi alkoi riehua ja heitellä tuoleja lattiaan.... sinne takaisin!Huippupaikkoja siis olivat Luhanka, Sysmä, Jämsä ja Kuhmoinen! Aivan rakastunut olen! Käytiin katsomassa Ouninpohjassa Jyväskylän rallejakin, en ole koskaan aikaisemmin ollut katsomassa itse rallia, vain after-humua. Siellä ei tosiaan paljon naisia ollut... ja miestenkin suhteen ehkä vähemmän örmeltävät löytyivät vippiteltoista... ehkä. Mut vihjeenä, et jos haluaa olla paikassa, jossa naiset ovat huomattava vähemmistö, niin ralleihin ensi kesänä ihan sinne metsän reunaan - ovat ne sitten Jyväskylässä tai Lahdessa.
Leia Mais…
