tiistai 30. joulukuuta 2008

Varkaus


Varkaudella on erityinen muistipaikka mielessäni, vaikken kaupunkia sen paremmin tunnekaan. Ensinnäkin, olen syntynyt kaupungin sairaalassa, joten siinä on jo tarpeeksi paikkaa! Toiseksi, kävin joskus isäni kanssa kahdestaan syömässä Varkauden Rossossa pizzan. Muistan kun sain pizzan eteeni, ja vaikka nälkä oli hirmuinen, jaksoin syödä vain vähän valtavan pizzan reunasta. En muista, otettiinko loppupizza mukaan. Kolmas kokemus liittyy myös ravintoloihin, eikä se ollut niin imarteleva - olimme edellisenä kesänä menneet Varkauden kautta Kuopioon ja etsimme sieltä ravintolaa - jotain muuta kuin Rossoa! Mahdotonta! Lukuunottamatta muutamaa pizza-kebab-paikkaa, Varkaudessa ei ollut ainakaan näkyvillä ravintoloita. Kävimme jopa kysymässä parista paikasta, jotka olivat baareja, mutta joissa olisi saattanut saada ruokaa! Joten päädyimme syömään Rossoon.


Serkkuni Elli osasi kuitenkin vinkata Kaks' Ruusua - nimisestä ravintolasta Varkauden keskustassa, joten suuntasimme sinne. Joulun välipäivinä ravintolassa oli hiljaista, mutta myös todella kaunista tuoksuineen ja joulukoristeineen! Ravintolasali on yksi suuren suuri sali, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla niin, että jokainen pöytäkokonaisuus on erilainen, kuitenkin niin, että ne sopivat hyvin yhteen. Söimme kaikki herkulliset lounaskeitot, ja samaan aikaan pää pyöri ja ihasteli ravintolan yksityiskohtia. Haluan Kahteen Ruusuun ehdottomasti uudelleen, pitkän kaavan mukaan ja hieman suuremmalla nälällä varustettuna!

Leia Mais…

maanantai 29. joulukuuta 2008

Valamon luostari








Ystävistäni oli huvittavaa, että vietin muutaman yön joulun jälkeen Valamon luostarissa. En ole uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon sen enempää ortodoksiseen kuin luterilaiseenkaan, mutta koska sain tuon luostarioleskelun joululahjaksi, niin tottahan sinne lähdin.
Tarkoituksena oli hiihtää, mutta talvi oli vähälumisin moneen vuoteen, ja itse asiassa Lahdessa tuntui olevan lunta enemmän kuin tuolla itäisessä Suomessa. Minähän en edes osaa hiihtää, mutta tulipa nyt kuitenkin sohittua tunnin verran umpihangessa sukset ja sauvat jalassa - latuja ei vielä nimittäin oltu tehty!
Huoneissa oli alhaalla kaksi erillistä yhden hengen sänkyä ja ylhäällä oli parvi, jossa oli pari patjaa lattialla. Televisiota eikä mitään muita ihmeellisyyksiä huoneessa ollut, joten lukemista, luostarin omaa viiniä ja joulukarkkeja kului kiitettävästi.
Luostarin ruoka oli "ihan ookoo", ei mitään mieltäräjäyttävää, tavallista buffettiruokaa. Joten jos illalla tekee mieli jotakin omaa napostella, niin kannattaa ostaa mukaan. Huoneissa ei tosin ollut jääkaappeja...
Joensuussa kävimme syömässä Amarillossa, joka toki löytyy Lahdestakin, mutta suureen nälkään piti saada ruokaa, joten se oli lähes ensimmäinen, mikä osui silmään. Ruuan jälkeen kävimme vielä Joensuun taidemuseossa, joka oli todella upea ja laaja, ja jossa olisi varmaan kulunut pidemmänkin aikaa. Joensuuhun pitää päästä takaisin!

Leia Mais…