Miscellanous in Shanghai part 2

Ensimmäisenä iltana mentiin Blue Frog - nimiseen ravintolaan Super Brand Mallin alakerrssa, joka oli amerikkalaistyylinen ravintola, jossa söimme hyvät pihvit. Nuorten tyyliin ravintolassa kuuluu kuulemma tilata useampi juoma kerralla, pöytä täyteen. Jos jotkut juomat jäävät juomatta, niin ne voi palauttaa. Myös se oli hassua, että kun Suomessa pöytään tuodaan yleensä jäävettä, niin täällä tuotiin joko kuumaa tai lämmintä vettä tai jopa vihreää teetä ensimmäisenä. Myös vesiautomaateissa oli vaihtoehtoina pelkästään lämmintä tai kuumaa vettä! Aika hassua! Minusta lämmin vesi ei edes maistu hyvälle!

Hotpotit alkuasetelmissaan - vielä ei olla päästy sotkemaan

Super Brand Mall - ostoskeskuksessa, jossa on 10 kerrosta, on ainakin yksi ylemmistä kerroksista ihan pelkästään ravintoloita ja vielä suuremmaksi osaksi kiinalaisia ravintoloita. Siihen aikaan illasta joka paikkaan oli kova jono ja pöydät olivat täynnä, joten menimme umpimähkään paikkaan, jossa oli lyhyin jono ja jossa oli kuitenkin tarjolla hotpot - ruokaa.

Tuo hotpot - systeemi on sellainen, että ensin valitaan liemi, minkä haluaa (tässä ekassa paikassa oli kaksikerroksinen torni, joten niihin sai valita kahta eri lientä.) Pannun alla palaa kaasuliekki ja liemen alkaessa kiehumaan siihen laitetaan omaan tahtiin ohuiksi leikattuja lihoja ja vihanneksia. Syötävät sai itse valita listalta (jossa on nimet myös englanniksi sekä kuvat varmuuden vuoksi). Me otimme kahta eri naudanlihaa, perunoita, katkarapuja ja sekalaisia vihanneksia. Lisäksi valittiin dippikastikkeita. Koko homma kahdelle neljän ison oluen kera maksoi euroissa 16 euroa.

Kävimme kahtena iltana myös Xin Tian Di - kadulla, ensin Zen-nimisessä ravintolassa ja sitten hieman syrjässä olevassa MJ Italian Restaurantissa. Ainakin näillä näkymin juuri tuo Xin Tian Di - katu on sellainen ravintolaa ravintolan vieressä, löytyy kaikenlaisia, hieman tasokkaampia, mutta siis keittiöitä ympäri maailman. Xin Tian Di on varmaan sellainen turvallinen valinta, jos etsii ravintolaa.

Zen oli kallis, itse asiassa kuulemma yksi kalleimpia ravintoloita ja sen keittiön pitäisi olla kantonin tyylinen (en nyt vielä ole hirveästi tutustunut tuohon kiinalaiseen keittiöön, koska en vielä ainakaan ole hurahtanut kiinalaiseen ruokaan). Kalleinta oli taas kuitenkin viini, eli siitä huolimatta illallinen tuli halvemmaksi kuin vastaava suomalainen, maksoimme 790 eli noin 79 euroa kahdelta hengeltä. Tuo MJ Restaurant oli todella hyvä, todella halpa ja sympaattinen pikkuinen ravintola, jossa olimme ainoat asiakkaat sillä hetkellä. Eli en voi olla varma, oliko se hyvä ravintola - meillä ainakin kävi hyvä säkä ruuan suhteen. Toisaalta mielestäni italialainen ruoka, lähinnä pasta, on sellaista, että pitää olla aika apina, että siitä saa tehtyä pahaa.

Oriental Pearl - torni Shanghain Pudongin keskustassa

Nähtävyyksiä emme käyneet pahemmin katselemassa. Toisen hotellin vieressä olevassa Oriental Pearl - tornissa kävimme, jossa pääsi noin 350 metrin korkeuteen. Pääsyliput siellä jokaiselle tasolla maksoivat noin 150 rahaa, ja se oli ihan sen arvoinen - makea paikka. Tornin sisällä oli myös pieni ilmainen vuoristorata! Alemmasta pallerosta näki oikein hyvin koko Shanghain, mutta ylempi pallero oli useasti sadesumun peitossa, joten sieltä ei hirveästi nähnyt. Hieman alemman palleron alapuolelta pääsi myös ulos niin että jos halusi mennä seisomaan sellaiselle läpinäkyvälle levylle (alla sisi 350 metriä pudotusta), niin tervemenoa. Ensin kun menin ulos, niin menin suoraan levylle, mutta sitten katsoin alaspäin ja outo on tuo oma mieli - mun jalat eivät suostuneet liikkumaan ollenkaan! Pääsin juuri ja juuri levyn päältä turvaan (siis se levy on varmastikin ihan yhtä kestävää kuin se aine mistä torni on rakennettu). Yritin sitten toista kertaa astua levyn päälle, niin ei hitto - jalat eivät vaan totelleet. Eivät niin, että katsoin alaspäin. Sitten, kun katsoin vain suoraan eteenpäin ja astun levylle, niin homma onnistui, mutta sitten taas kun katsoin alas,  niin jalat olivat kuin sementtiä. Todella hassu tunne, koska mielestäni en edes pelkää korkeita paikkoja, ennemminkin rakastan niitä!

350 metrin korkeudessa voi löytää itsestään uusia puolia

Eräänä päivänä kävimme myös turistialueella, jossa on siltikin suurin osa nimen omaan kiinalaisia turisteja. Nämä olivat siis niitä "tyypillisen" kiinalaisen näköisiä paikkoja, jossa kaikki on feikkiä ja halpaa. Kun en itse ole mitenkään brändien perään, niin itseltäni jää kyllä niin se oikea kuin feikkikin Louis Vuittonin laukku kauppaan. Olihan siellä kaupustelijoita, jotka pyysivät katsomaan laukkuja ja kelloja, mutta kun en tarvinnut enkä halunnut niin en ostanut. Tinkiminen on myös sellainen juttu, mitä en ole koskaan tehnyt - tulipahan sekin tehtyä nyt täällä. Jos näet jotain, josta pidät, niin pitää ensin kysyä hintaa. Hinta ei ole koskaan edes niin korkea kuin mitä se on hintalapussa. Sitten pitää sanoa, että se on liian kallista... Kauppias yleensä kysyy "how much you want to pay, how much you want to pay" ja naputtelee laskimeensa numeroita, ja sinunkin pitää sitten naputella numeroita laskimeen. Jos hinta ei meinaa aleta millään, niin sitten pitää lähteä "karkuun" ja myyjä juoksee perässä, jos hinta on vielä tinkittävänä. Tuolta alueelta ostin kimonotyyppisen takin (mikä sen oikea nimi nyt onkaan) ja 6 huivia, T osti sellaiset hienot puiset syömäpuikot.

Koko ajan olin odotellut sitä, mistä aina olen kuullut, että länsimaalaisia ihmetellään siellä ja otellaan kuvia. Itse olen kyllä tottunut siihen, että kun olen muutenkin niin ihmeellinen, niin porukka tuijottaa muutenkin (ihan Suomessakin), joten en missään vaiheessa ainakaan huomannut mitään tuolla Shanghaissa. T sanoi, että ainakin 3 tyyppiä otti minusta valokuvaa, mutten huomannut ainuttakaan.

Rahaa sain ihan hyvin automaatista, sillä sitä ei voi vaihtaa Suomesta mukaansa. T ainakin sanoi, että sitä muka voisi nostaa vain 4000 rahaa vuorokaudessa. En tiedä, pitääkö tuo paikkansa, se on outoa, mutta ehkä se on totta. Suurin raha on 100 yuania ja usko tai älä - saimme yhden väärän 100 yuanin rahan automaatista. Emme sitä olisi muuten huomanneet, mutta kun maksoimme laskun ravintolassa, niin tarjoilija tuli sanomaan, että onko meillä jotain muuta seteliä, koska heidän tunnistuslaitteensa ei hyväksy sitä! Kun vertasimme seteliä oikeaan, niin se oli aivan selvästi väärennös! Ja automaatistahan se oli saatu, koska mistään emme saaneet ikinä 100 yuanin seteleitä. Kovinkaan monissa paikoissa, jotka eivät ollee siis esimerkiksi ostoskeskuksessa, ei käynyt luottokortti, ainoastaan yksi kiinalainen luottokortti, joten käteistä piti olla. Joten tarkkana saisi olla jos meinaisi tehdä suurempia hankintoja - pitäisi siis nostella rahaa etukäteen eri päivinä (jos tuo 4000 yuanin rajoitus tosiaan pitää paikkaansa).

No, mutta kuten tuli mainittua, niin tuo reissu ei ollut varsinaista lomaa, vaan "työlomaa". Ihan oikeaan lomaan Karibialla on nyt aikaa 12 päivää, kun katsoo tuota harmaata, kylmää näkymään olohuoneen ikkunasta - taitaa tulla lisää luntakin - niin eipä voisi parempaan kohtaan loma osua!

Leia Mais…

Trip to Shanghai part 1

First of all, I have to say that after being 3 years on and off in the US, China for a Finn is much less of a culture shock than the USA is.

Arguments:
-Finnish plugs fit into the Chinese sockets
-the shower head can be held in your hand in China
-you can walk in China

Haha.

Oh well, I have some other points, too.

-The Chinese are polite, but not too polite, they are polite in that lovely way as they are in Finland
-Gratuity is not expected (although I have nothing against it)
-The immigration procedure is normal
-Everything works fine there. No drama.

The Finnair flight from Helsinki to Shanghai leaves in the evening, so your sleeping rhythm would be quite ideal in case you get some sleep on the plane. The plane had surprisingly few Finns on it, there were much more Chinese and British people there. The flight arrived at Pudong airport. We received two forms on the plane, on which you had to tell about your health (just ticking the boxes)
and the other one was just a form where you had to tell which hotel you're going to stay at, how long, and so on. The immigration procedure took only about 5 minutes in all, as the lines were moving very quickly. They didn't ask me anything, just stamped my passport and that was it.

Nostin automaatista 1000 RMB:tä (n. 100 euroa). Suurin seteli on 100 RMB:tä. Automaatista pystyy kuulemma nostamaan vuorokaudessa yhteensä vain 4000 rahaa, en ole ihan 100% varma pitääkö tuo paikkansa. Sitten pääsinkin hakemaan laukkuani, kävelin tullin läpi, ja lähdin etsimään taksitolppaa, joka oli helppo löytää. Kentältä olisi päässyt myös busseilla ja junalla, mutten jaksanut etukäteen juurikaan selvitellä, miten ne kulkevat. Varmaan kaikilla suurimmilla kentillä on aina niitä helppoheikkejä, jotka tarjoilevat pimeää taksia - niin täälläkin. En ole koskaan kokeillut. Minulla oli onneksi hotellin nimi sekä englanniksi että kiinaksi sekä pieni netistä tulostettu kartta, sillä hotellini Belgravia ei ollut tunnetuimpia hotelleja. Taksitolpalla on kuitenkin aina tyyppi, joka puhuu englantia, ja osaa sanoa taksikuskille, mihin hänen pitäisi ajella. Yksikään taksikuski ei puhunut englantia.

Taksimatka lentokentältä Pudongiin Shanghain keskustaan kesti noin tunnin verran ja maksoi alle 200 RMB:tä. Aloitusmaksu Shanghaissa oli 12 RMB:tä eli 1,2 euroa ja sillä pääsee matkustamaan aika pitkän matkaa. Taksikuski osasi jotenkin sinne suuntaan, mutta sitten eräässä vaiheessa hän teki käsimerkkejä, että tarvitsee sen hotellin nimen uudelleen. Olimme varmastikin oikealla kadulla, sillä T oli sanonut, että hotellimme lähellä on suuri ja tunnettu Holiday Inn, mutta oikeaa hotellia ei vain tuntunut löytyvän. Neljän tien risteyksessä taksikuski pisti autonsa parkkiin juuri siihen ja lähti kävellen kysymään kadulla seisoskelijoilta suuntia. Sitten hän ajoi risteyksessä ympyrää, pysähtyi taas keskelle suojatietä ja kysyi neuvoa.

Oikea hotelli löytyi vihdoin. Ilmoittauduin respassa, että siellä pitäisi olla viesti, että minut pitää päästää huoneeseen. Eipä ollut mitään viestiä. Vasta tässä vaiheessa yritin laittaa kännykkääni päälle, mutta siihen oli tullut jotakin vikaa - se ei mennyt päälle ollenkaan, vaikka se oli ladattu juuri ennen lähtöäni. Respan työntekijät puhuivat kyllä englantia, mutta tuntui, että se oli opeteltu vain tiettyihin tilanteisiin. Onneksi kuitenkin T oli huoneessa, respantäti soitti sinne ja pääsin vihdoin huoneeseen.

Leia Mais…

Hotelleja Shanghaissa

Olimme kahdessa eri hotellissa yhdessä Shanghaissa. Ensimmäinen oli Belgravia Serviced Residence, joka on siis tavallaan korkea huoneistohotelli. Huoneistossamme oli makuuhuone, olohuone, keittiö kaikkine vermeineen (tosin astioita oli ihan vain muutama), parveke, 2 vessaa ja kylpyhuonetta. Huoneistossa olisi varmaankin ollut myös toinen makuuhuone, mutta sen ovi oli laitettu lukkoon. Huoneiston sisustus oli moderni ja oikein tyylikäs, hyvin minun makuuni!

Belgravian palvelu tiskillä oli ystävällistä, mutta heidän englannin kielen taitonsa aiheutti sen, että asiaa sai jauhaa jonkin verran aikaa, ennen kuin se meni läpi. (Oma kiinan taitoni ei ole vielä niin hyvä! :) ) Hotellin alakerrassa oli hyvin pieni ja nuhruinen ravintola, jota emme kokeilleet. Leffoja sai vuokrata 10 RMB:n maksulla respasta. Huoneisiin kuului jokapäiväinen siivous, ja siivooja tuli sisään hyvin päättäväisesti, vaikka ovella olikin do not disturb - lappu.

Belgravia Serviced Residencen iloisen värinen keittiö. Ihastuin tuohon suureen tiskialtaaseen, vaikkei sille ollutkaan käyttöä tiskien puuttumisen vuoksi.

Hotellin lähellä oli paljon muita hotelleja (Holiday Inn), muutama kahvila ja pikkukauppa, mutta varsinaisesti alueella ei ollut mitään muuta kiinnostavaa, että siellä olisi jaksanut turisteilla sen enempää.

Emme saaneet VPN-yhteyttä toimimaan monista yrityksistä huolimatta (toimi kuitenkin hyvin viereisessä kahvilassa), joten siitä hermostuneena päätimme siirtyä Oriental Riverside Hotelliin, joka on neljän tähden hotelli. Hotellin sijainti on erinomainen, se on aivan Huangpu - joen rannalla, ja rannassa on kävelykatu, joka on täynnä ravintoloita, ja sieltä voi lähteä esimerkiksi jokiristeilylle. Kongressikeskus on aivan hotellin vieressä niin että hotellin aula on samassa yhteydessä kongressikeskukseen. Lisäksi ihan vieressä on suuri Oriental Pearl -torni ja 10 - kerroksinen Super Brand Mall - ostoskeskus, joten pelkällä hotellin sijainnilla pärjää jo hyvin pitkälle, ja liikkumaan pääsee aivan mainiosti kävellen.

Oriental Riverside hotelli, taustalla näkyy Oriental Pearl - torni

Hotellissa oli useampi ravintola, joista kokeilimme vain aulan suurta kahvilaa (mielestäni oli hieman hölmöä, ettei aulassa ollut varsinaista lounge - aluetta, vain todella suuri kahvila. Lisäksi söimme toooooodella kalliin aamiaisen (ei siis kuulu huoneen hintaan) kerran, jonka laatu ei todellakaan vastannut hintaa, ja Suomessakaan ei olisi yhdestäkään hotelliaamiaisesta joutunut pulittamaan niin paljon.

Oriental Riverside - hotellin huone

Ilmeisesti koska hotellin tähtimäärä on niin korkea, niin huonepalvelu ravasi ovella tai soitteli puhelimella koko ajan. Onko pyykkiä, onko huone siivottu, pitääkö huonetta siivota tänään, tulisivat avaamaan sängyn ja sulkemaan verhot... Toki olimme normaalia pidempään hotellihuoneessamme, koska tein töitä hotellilta käsin ja ulkona satoi koko ajan kaatamalla.

Molemmat hotellit olivat todella mukavia, mutta sen verran on tullut itsekin vietettyä myös "pakkoaikaa" hotelleissa, että kyllä kotona on vaan välillä hirmuisen kivaa!

Leia Mais…