Anegada, littana saari

Pisin purjehdusmatkamme tähän mennessä oli Virgin Gordalta Anegadalle. Se on hyvin matala saari 24 kilometriä pääsaarten pohjoispuolella, ja juuri sen mataluus tekee purjehduksesta haastavan, sillä saari ei näy kauempaa, vaan pitää olla jo melko lähellä sitä, ennen kuin sen hahmottaa. Saarta kohti purjehtiessa ensimmäisenä näkyviin tulee merestä nousevia pieniä palmukasoja, jotka näyttävät aivan keitailta autiomaassa. Sitä paitsi meidän kiikarimme olivat surkeat! Saarella on vain yksi kohta, mihin voi mennä poijuun. Anegada on ainut Neitsytsaarista, joka on muodostunut korallista ja kalkkikivestä. Marinan poijuissa oli vain 7 muuta venettä. Kävelimme ensin tyhjän baarin eteen kyselemään, mistä saamme vuokrattua auton, ja mies neuvoi meidät viereiselle hotellille. Hotellillakin oli hiljaista – autovuokran olisi saanut noin 60 dollarilla päiväksi, mutta muutamalla dollarille pääsimme taksilla (eli lava-autolla, jossa oli kauheasti tärisevät penkit) toiselle puolelle saarta. Varasimme samalla pöydän illallista varten, ja ruoka piti tietää myöskin etukäteen. Sitten hyppäsimme snorklausvehkeet kainalossa auton kyytiin, ja rämistelimme pitkin tietä, jonka varrella einesti kiireettömiä lehmiä siellä täällä, kohti Loblolly Bayta.


Matka Loblollyyn oli niin rankka, että meidän piti nauttia ensin yhdet Bushwackerit janoon, ja toiset nautintoon, sekä syödä hieman evästä, ennen kuin kävelimme autiolle rannalle. Loblollyssa snorklaamisessa on se hyvä puoli, että siellä voi paitsi pulikoida uimarannan hiekassa, niin koralliriutat ovat vain muutaman polskauksen päässä rannasta. Aallot iskivät välillä suurina yli kauimpien koralliriuttojen.

Loblolly Bay

Hotellin rannassa meille oli katettu pöytä ihan rantaan ja kynttilät paloivat. Söimme taas kalaa, joimme viiniä ja ihastelimme kaunista iltaa. Hotellin omistaja, valkoihoinen nainen, sanoi, että rantalaiturilla oli juhlat, joten kävelimme sinne illallisen jälkeen. Laiturilla oli paljon ihmisiä, musiikki soi täysillä, baarista sai melkein mitä tahansa juomaa 3 dollarilla, ja suurissa teräsastioissa olevat ruuat tuoksuivat ja näyttivät herkullisilta – jos olisimme tienneet sen aiemmin, olisimme tulleet sinne syömään halvemmalla, aidommin ja varmasti paremmin. Paikallinen ”Kylän vanhin” ja ”mitään en oo ikinä ottanut, muuten vaan silmät seisoo päässä” – tyyppi kävi toivottelemassa meidät tervetulleiksi ja kertomassa hieman juhlan hyväntekeväisyyden tarkoituksesta. He keräsivät rahaa saarten suurimman joulukuusen hankintaa varten! Musiikki jäi vielä pauhaamaan, kun suuntasimme pimeässä takaisin veneellemme.

Leia Mais…

Bitter End Yacht Club, North Sound, Virgin Gorda - ei niin katkeraa vaan hunajakuuta!

Bitter End Yacht Clubin päärakennus

Sain etukäteen taikomalla Bitter End Yacht Clubille (BEYC) yhteensä 6 drinkkilippua ja lisäksi pool passit clubin allas-alueelle, joten siitäkin syystä clubille piti suunnata, vaikka paikka olisi muutenkin kuulunut suunnitelmiimme.

Olimme Bitter End Yacht Clubilla 2 yötä, ja vielä ainakin 2 olisi kulunut siellä vaivatta, huolimatta siitä, olisinko siellä veneellä vai hotellissa! Kerrassaan ihana paikka - emmekä todellakaan ehtineet tutustua paikkaan kuin päällisin puolin. Paikka ansaitsee maksimaaliset hehkutukset!

Poijumaksu BEYC:lle oli 20 dollaria, joka oli yllättäen halvin kaikista paikoista (vrt. 25 dollaria), ottaen huomioon sen, että Bitter End Yacht Clubilla oli parhaimmat palvelut ja puitteet tällä matkalla.

Vettä sai huoltolaiturista, se maksoi n. 20 senttiä gallona. Huoltolaiturista sai myös dieseliä ja jäitä. Rannassa oli suihkut ja vessat veneilijöille. Suihkujen käyttö maksaa 3 dollaria - joka paikassa suihkun käyttäminen maksaa, sillä täällä puhdas, suolaton vesi ei ole itsestäänselvyys. Purjeveneessäkin on suihku, mutta silti oikeassa maissa olevassa suihkussa käyminen on aina luksusta.

Rannassa oli mm. ruokakauppa, josta sai kaikkia peruselintarvikkeita, viiniä sekä pakastettua lihaa. Ruokakauppa kuitenkin lähinnä enemmän siinä mielessä, että täydentää veneen ruokavarastoja kuin että ostaa enemmässä määrin ruokaa täältä. Lisäksi rannassa oli myös 2 vaatekauppaa, joista voi ostaa veneilyaiheisia vaatteita, hienoja naisten rantamekkoja,  ja joitakin matkamuistoja. Jos Brittiläisiltä Neitsytsaarilta haluaa jotakin matkamuistoa ostaa, niin ainakin tämän kokemuksen mukaan se olisi kannattanut ostaa täältä valikoiman ja hintansa suhteen.

Ravintoloita Bitter Endissä on 2 gourmet - ravintolaa, joista toisen, Clubhouse Steak & Seafood Grillen maisema näyttää kohtalaiselta:

Bitter End Yacht Club, Clubhouse Steak and Seafood Grille

Juuri siksi harmittaakin, ettei voinut  nauttia makeaa mahantäydeltä ja viipyä paikassa kauempaa, sillä edes tuolla emme ehtineet syömään - ainoastaan English pubin pizzaa ja pikkunaposteltavaa. Veneessä ruokaa oli kuitenkin enemmän kuin jaksoimme syödä.

Aktiviteettejä Bitter End Yacht Clubilla:

• 
  
  Hobie cat - purjehdusta, purjehdusta pienemmillä veneillä, surffausta, melontaa, snorklaamista, kalastusta, laitesukellusta. Kokeilimme Hobie Cat - purjehdusta, joka maksoi 40 dollaria tunti, lisäksi veneestä piti maksaa deposit, jonka sai takaisin.
  
  
  
• Kylpylä/hoitola (ei kokeiltu, mutta kaikenlaisia hoitoja on tarjolla)
• Allasalue maissa (hieman viileämpää vettä) maksaa 10 dollaria henkilö pyyhkeineen
• Erilaisia teemamatkoja lähiympäristöön
• Ulkoilmalokuvateatteri, näytillä tuohon aikaan oli Mamma Mia ja jokin lastenelokuva
• Kävelyretkiä "vuorille" - ei kokeiltu, mutta jos tuossa helteessa jaksaa tallustaa, niin ei kuin tervemenoa!
• Joogaa ja muuta jumppaa aamuisin
• Joskus purjehduskilpailuja

Piirroskuva Bitter End Yacht Clubin palveluista

Saba Rock - ravintola ja hotelli
Saba Rock - ravintola on erillisellä pienen pienellä saarella samalla lahdella kuin BEYC. Sinne pitää varata pöytä, vaikka ei olisi edes kiirellinen aika. Suurimpaan osaan satamien ravintoloita pitää tehdä aina etukäteisvaraus, tällä tavalla he jotenkin kartoittavan illan tarpeita ruuan ja työvoiman suhteen. Ravintola on kallis. Itse tilasin scallopseja (kampasimpukoita) ja T:n tilaama kala, mitä se nyt olikaan (en muista enää... :( ) oli ehdottomasti paras ja mehevin kala, mitä olen ikinä maistanut missään ravintolassa! Sitä puraistessa mehut vain ruiskusivat suuhun! Omat kampasimpukkani olivat ihan ok, mutta yleensä seafoodia täällä ei juurikaan maustella kovin vahvasti. Ravintolan edessä veden alla on valot, joiden lähellä parveilee suuria kaloja:

Barracudia?

En tiedä varmaksi, mitä kaloja nuo olivat, mutta kuulin viereisestä pöydästä maininnan barracudista, ja googlettamalla barracudan kuvan netistä, uskon kalojen olevan barracudia.

Halvimmat yöt Saba Rockissa ovat 175 dollaria off-season ja 195 dollaria high-season.

Sinne voisi mennä joskus sitten, kun ei enää pystyisi purjehtimaan. Kävelimme vielä hetken kuun valossa Saba Rockin hotellin takana. Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki on koko ajan super, "upeeta  & mahtavaa", jokainen koettu hetki on vaan vielä toisen päälle lisää hyvä, parempi, paras, vielä parempi, vielä paras... Paksu nurmikko Saba Rockin takana oli pehmeintä ikinä! Riippukeinut Saba Rockin takana olivat aivan rannassa, ja mikään huoli maailmassa ei sillä hetkellä voinut pilata hetken huilaamista kahden riippukeinussa, melkein täysikuun paistaessa tähtitaivaan kanssa kilpaa, lämmintä mutta silti tuuli puhaltaa. Jopa meitä seuraillut kissa oli "maailman suloisin"  - yritti hypätä riippukeinulle mukaan, reppana ei ylettynyt ja sitten jäi makoilemaan tyytyväisenä hiekalle riippukeinun alle.


BEYC kuuluu ehdottomiin suosikkeihini kaikista paikoista, missä olen ikinä ollut (jopa oma koti) ja sinne on pakko päästä uudelleen keinolla millä hyvänsä!

Leia Mais…

Marina Cay

The Bightista suuntasimme takaisin Beef Islandille (sama, jolla lentokenttä sijaitsee), ja Marina Cayn satamaan. Paikan tunnistaa helposti punaisesta puhelinkopista ja "bensa-asemasta". Bensa-aseman seinässä on kamera, joka ottaa kuvia 15 sekunnin välein puhelinkopin edestä ympäri vuorokauden, ja kuvat tallentuvat Internetiin Pusser'sin sivuille, joista voi käydä ihmettelemässä itseään. Kannattaa pistää muistiin päivä ja tarkka kellonaika, milloin kopin edessä kävi pällistelemässä.

Marina Cayn satamamaksu oli 25 dollaria. Satamatyyppi (nimenomaan tyyppi) oli keräämässä maksua kovin innokkaana, mutta siihen innokkuus sitten loppuikin. Satamalaiturilta sai bensaa ja jäitä, ja laiturilla oli myös Pusser's Store. Veimme roskia roskienkeräyspaikkaan, sekin olisi maksanut 3 dollaria, mutta emme maksaneet siitä (sitä paitsi satamatyyppi taisi huijata minulta dollarin!) Pusser's Store myy melko kattavasti hieman kalliimpia ja hienompia vaatteita sekä tietenkin kaikenlaista meri/purjehdusaiheista matkamuistoa ja joitakin elintarvikkeita. 

Kävelimme ensin hieman saarella, jolla oli upeita istutuksia, palmuja ja kukkia. Mäen päällä oli ravintola, joka ei ollut auki. Saarella on myös hotelli, ja huoneista on varmasti kauniit näkymät lahdelle. Pienikin kävely iltapäivän kuumuudessa sai kuitenkin janoiseksi, ja suuntasimme rannan viihtyisään Pusser's ravintolaan, jossa puhelias Deborah sai myytyä meille heti Painkiller - juomat (jos toisetkin) aidoissa Pusser's - mukeissa ja vaihdoimme muutaman sanan kanadalaisten purjehtijoiden kanssa.

Illallisvarauksen ravintolaan olisi voinut tehdä samalla, mutta meillä oli edelleen niin paljon ruokaa veneessä, jota piti kiireesti päästä syömään, että jätimme kauniin illallismaiseman, ja menimme paistelemaan burgereita veneen grilliin.

Vielä ennen veneelle menoa kysyimme satamaäijältä jäitä, mutta hän oli ilmeisesti saanut juuri ofiisinsa kiinni, ja sanoi, että lahdella on juuri "tuolla noin, katso nyt tuolla" pyörimässä joku moottoriveneellä ja myymässä jäitä. (Ei muuten ollut! Halusi meistä vain eroon.) Marina Caysta jäi siis paha maku suuhun yhden typeryksen vuoksi. Moottoriveneellä pyörivä jäätyyppi kyllä tuli, mutta vasta aamulla. Me söimme hampurilaiset veneellä ja ajoimme vielä takaisin rantalaituriin, johon ajoi samaan aikaan yhteysalus. Yhteysaluksen mies haki meille jäitä jostakin maista, laiturilla niitä ei enää ollut.

En välttämättä haluaisi Marina Cayhin uudelleen - siellä ei ole mitään erikoista. Voisin käydä syömässä Pussersissa tai olla satamassa hätätapauksessa, jos ei mahtuisi vastapäätä olevaan Trellis Bayhin.

Suuntasimme seuraavana aamuna Trellis Bayhin lyhyelle visiitille, sillä veneemme mastossa oleva valo ei mennyt päälle. Venevuokraamon "vara-Anthony", eli sama tyyppi, joka meille veneen esitteli, kipusi apupoikansa avustuksella mastoon ja saikin valon palamaan.

Meidän seuraava suuntamme oli The Baths Virgin Gordalla.

Leia Mais…

The Baths, Virgin Gorda

Olin lukenut Bathsista aiemmin ja nähnyt kuvia, mutta mikään kuva ei tee paikalle oikeutta; se on itse nähtävä! Veneet piti ensinnäkin jättää normaalisti poijuun, ja sitten mennä hieman lähemmäs rantaa dinghyllä, joka sekin piti jättää poijuun, ja UIDA siitä rantaan! Minä, mestariuimari, olin ihan että ”kääk ja apua, ei tule mitään”, mutta niin vain pistin räpylät jalkaan, sukelluslasit silmille ja muutaman maallista omaisuutta ilmaisevan paperilappusen T:n uimahousujen taskuun muovipussiin käärittynä, ja ei muuta kuin räpyttelemään eteenpäin! Matka ei ollut kovin pitkä, ehkä noin 50 metriä, koska minäkin jaksoin sen uida hukkumatta. Vesi oli yhtä lämmintä kuin ilma, kirkasta ja puhdasta.

The Bathsin rantahiekka oli lähes valkoista, ja rannalla oli muutama baari ja matkamuistokojuja. Se tärkeä juttu, miksi sinne tulimme, olivat rannassa olevat suuret kivilohkareet, jotka ovat joskus aikojen alussa ja tulivuorten laavasta ilmeisesti muodostuneet rantaan. Niiden välistä pääsee kävelemään. Siellä voi kävellä vedessä, joka ulottuu nilkkoihin, ihan puhtaassa, pehmeässä hiekassa, välillä voi pujotella, kiivetä kivien päälle. Kivet ovat sileitä tai muhkuraisia, niissä oli outoja, tasaisia hiidenkirnuja, isompia ja pienempiä ja monia muodostelmia, jotka tuntuvat ihan ihmisen tekemiltä varta vasten johonkin käyttöön.

Paikka oli uskomaton, ja voisin olla siellä tuntikausia. Tuntui hölmöltä, kun ei pystynyt viemään mukanaan kameraa, mutta toisaalta yksikään kuva ei olisi näyttänyt, millainen paikka oikeasti on. Voisin kuvitella, että paikka olisi ihana lapsille tutkia ja seikkailla – sinne haluaisi viedä lapsia katsomaan, miten he ihmettelevät paikkaa, vaikka itsekin ihmettelin ja nautin täysin siemauksin. Sellaisia paikkoja ei ole kuin elokuvissa ja Neitsytsaarilla! Kivien välistä menevä polku johtaa lopulta tulikuumalle rantahiekalle, ja oli taas laitettava räpylät jalkaan ja mennä sukeltelemana kivien väliin. Siellä oli syvää, puhdasta, ja uskomattoman kauniita kaloja näkyy joka puolella. Minä jopa aloin hieman nauttia sukeltelusta. Bathsiin ei saa jäädä poijuun yöksi, joten paikka jätti nälän päälle – takaisin tännekin!

Joka puolella Neitsytsaaria kiinnitin huomiota puhtauteen. Rannoilla ei ole esimerkiksi merestä kulkeutuneita portugalin sotalaiva – yökötyksiä, meduusoja, eikä muitakaan meriörmeleitä, saati sitten roskaa tai muovipusseja, niin kuin on esimerkiksi Miamin rannoilla, vaikka nekin ovat toki kauniita. Siisteyteen ei ole mitään kylttejä tai muutakaan missään, vaan kaikille tuntuu olevan itsestään selvyys, että roskat menevät roskikseen asti.

Leia Mais…

The Bight, Norman Island

The Bight - niminen lahti oli ensimmäinen yöpymispaikkamme ensimmäisen purjehduksen jälkeen. Veneemme Chablis, Beneteau 323, saatiin purjehdittua satamaan ihan hyvillä tuulilla ja turvallisesti. Veneen kulku tuntui olevan hyvin vakaata, eikä se kallistellut paljoa. Perhepurjehdusvene siis kuulemma, eikähän tuolla oltukaan kilpapurjehtimassa! Minäkin olin ruorissa, vaikka yleensä könyän polvillani skuuttaamassa keulaa naama punaisena ja polvet mustelmilla. Levankivaunu ja ison skuutti olivat myöskin eri paikassa (veneen katolla) kuin mihin olen tottunut. Tuuli puhalsi kovaa mutta tasaisesti, eivätkä aallot saarten välissä nousseet kovinkaan kovaksi.

 

Chablis poijussa The Bight - lahdessa Norman Islandilla

Purjehtiessa Suomenlahdella - jos purjehdus meneekin aina ok - niin rantaan tuleminen on aina se jännittävä juttu. Lähes jokaisessa paikassa on aina hieman erilaiset laiturit ja joskus peräpoijut ovat kaukana, joskus ne tuntuvat olevan lähellä, virtaukset ovat kovia tai tuuli puhaltaa väärästä suunnasta ja lepuuttajia pitää laittaa kiinni veneen kylkiin ja sitten ne ovat aina väärässä kohdassa tai väärällä puolella. Täällä kiinnittyminen on helppoa ja mukavaa ja siksi voi kuvitella, että voisi harrastaa island hoppingia useammankin kerran saman päivän aikana, jos ehtii. Lahtien rannat ovat yleensä kaunista, puhdasta hiekkaa, ja ranta on hyvin matalaa muutaman metrin, sitten ranta syvenee saman tien niin, että "vettä on kaulaan saakka" ja sitten onkin jo 3-5 metriä syvää. Täällä ei kiinnittymislaitureita ole juurikaan muualla kuin lähtösatamissa, eli kaikki kiinnittyminen tapahtuu poijuihin tai ankkuroimalla.

Emme olleet poijuun kiinnittymistä sen enempää mietiskelleet, mutta olin jostakin lukenut, miten systeemi Neitsytsaarilla toimii, ja hokasimme systeemin heti Bightiin saavuttuamme. Eli lahdessa on poijuja, jotka ovat vapaasti käytettävissä, ellei niissä lue, että ne on varattuja tai yksityisiä poijuja. Poiju on luonnollisestikin kiinni pohjassa, ja poijun yläpäässä veden pinnalla näkyvässä osassa on kiinni toinen köysi, jonka päässä on metallilla vahvistettu silmukka. Köysi yleensä kelluu pienen kellukkeen kanssa poijun lähistöllä. Ajetaan poijun lähelle ja joku on keulassa keksin kanssa ottamassa köyttä kiinni vedestä, eli keksin koukkuun vain napataan köysi vedestä. Se oli äärettömän helppoa, en missannut sitä kertaakaan! Sitten köyttä vedetään vedestä niin saadaan köyden päässä oleva silmukka käteen (tässä kannattaa olla hanskat kädessä, sillä toisinaan köyteen on kiinnittyneinä ällöjä pikkasimpukoita ja limaa, jotka sattuvat käsiin jos vetää köyttä kämmenien kautta) ja vedetään veneen keulan toisen puolen knaapissa oleva köysi läpi silmukasta. Me vedimme sitten vielä köyden keulan kautta kiinni toiseenkin knaapiin. Selitettynä kiinnittyminenen on paljon hankalamman kuuloista kuin mitä se on käytännössä; vedetään vain siis yksi köysi toisen köyden silmukan läpi ja se on siinä! Vene tietenkin heiluu sitten vapaasti tuulen ja aaltojen mukaan keulastaan. Poiut ovat kuitenkin kaukana toisistana, joten veneiden väliin jää paljon vapaata tilaa huolimatta siitä, että Neitsytsaarilla suurin osa charter- veneistä tuntuu olevan katamaraaneja.

Poiju

Bightissa oli muutamia veneitä poijuissa kiinni ja heti, kun olimme saaneet veneen kiinni, turkoosi vesi kutsui pulahtamaan veneen perästä. Tästä tulikin joka päiväinen rutiini - veteen! Vaikken itse ole edes mikään uimari enkä varsinaisesti pidä vedestä muuten kuin silloin, kun se tulee kuumana ja kunnon paineella suihkusta tai jos se on veneen alla, niin täällä vedessä on suorastaan pakko pulikoida. En tosin mitään suurempaa uintireissua tehnyt veneen perästä, kastauduin ja pulahdin.

The Bightin poijumaksu oli 25 dollaria, joka käytiin keräämässä meiltä veneellä. The Bight - lahden rannassa on The Pirates - ravintola, josta saa juomia ja ruokaa, sekä sen vieressä on melko kattava matkamuistomyymälä. Rantaan pääsi omalla kumiveneellä (dinghy). Asia erikseen on sitten Willie T - ravintolalaiva, joka on lahdella, ja sinne niin ikään mennään dinghyllä - veneen kyljessä on laituri. Paikassa on lukemani mukaan villejä bileitä, mutta koska nyt oli off season - aika, niin olimme baarimikon ja kokin kavereiden lisäksi aluksi ainoat asiakkaat. Olimme syöneet veneellä, joten tutustuimme BVI:n omaan juomaan, Painkilleriin. Talo tarjosi toiset drinksut!

Yöllä oli kuuma! Heräsimme sateeseen ja ukonilmaan, ja kävimme veneen kannella viilentymässä. Pakko oli pulahtaa myöskin öiseen veteen, ettei olisi ollut niin hiki!

Nauroimme sitä, että koska sääennusteet näyttivät koko viikolle näyttivät tältä: olimme pakanneet tietenkin mukaan takit ja lämmintä vaatetta!!! Tuo on siis kuulemma hyvin yleinen sääennuste Neitsytsaarille, mutta koko 10 päivän aikana vettä tuli kahdesti, molemmilla kerroilla sen tuleminen ei haitannut ollenkaan ja mikään voima maailmassa ei olisi saanut minua laittamaan päälleni takkia tai yhtään mitään vaatetta, missä olisi ollut pitkät hihat tai lahkeet!

Leia Mais…

Pro amatööreilee New Yorkin kentällä

Matkani iltapäivän Helsingistä Lontoon kautta New Yorkiin sujui odotteluiden osalta hyvin joustavasti, sen kun vain kävelin koneesta toiseen, mutta koneeni Atlantin ylityksessä oli jo toisen kerran inhokkini American Airlines, joilla tuntuu olevan vanhemmanpuoleiset koneet ainakin sisustuksen suhteen. Ihme ja kumma, tällä kertaa koneessa oli jopa henkilökohtaiset tv-ruudut, mutta leffavalikoima oli surkea, suurin piirtein 2 leffaa per genre, joista kaikki oli nähty, kuulokkeesta kuului vain toisesta korvasta, joten päädyin vain nuokkumaan koko matkan paikallani lukien ja säpsähdellen.
New Yorkin kentällä olin kuolemanväsynyt puolen yön aikaan, joten laukun saatuani karusellilta suunnistin kohti hotellille vieviä shuttle busseja.
Moka #1: Pysähdyin check-in automaatille katsomaan, että voinko tsekata itseni jo seuraavan päivän lennoille. Ei onnistunut, joten jatkoin kohti Air Trainia kylttejä seuraten. Kävelin erästä käytävää jo puoliväliin ja vastaani tuli kaksi epämääräisen näköistä tyyppiä, ja siinä vaiheessa ajattelin, että onpa ihmeen kevyt olo - missä mun olkalaukku on? Olin laskenut sen automaatin eteen ja unohtanut sen sinne. Ei muuta kuin hirvittävä spurtti takaisin, epämääräisten tyyppien ohi ja siellähän laukku nököttää automaatin edessä. Siellähän nyt oli vain kaikki olennainen passista ja lompakosta lähtien. Mennee väsymyksen piikkiin.
Moka #2: New Yorkin JFK - kentän Air Train - systeemi on varsin hyvä. Toiselta puolelta asemalaituria menevä Air Train liikkuu eri terminaalien väliä (terminaalit 1-8) ringissä, ja toiselta puoleta pääsee sitten Jamaica Stationille tai Howard Beachille ja niiltä eteenpäin sitten subwayllä New Yorkin keskustaan. Hyppäsin siis tuohon terminaalien väliseen vahingossa ja istuin yhden kokonaisen kierroksen terminaalien välillä, otin vähän aikaa lukua, hyppäsin sitten toiselle puolelle laituria ja Federal Circlen asemalle. Federal Circle on se asema, jossa on mm. JFK:n autovuokraamot ja hotellien pikkubussit(shuttle).
Federal Circlellä minua jo odottikin shuttle Days Inn JFK - hotelliin, jonka vierellä on mm. Holiday Inn Express ja muut samaan ketjuun kuuluvat hotellit. Matka yön tunteina kesti muutaman hassun minuutin. Saavuin hotellille hieman yli keskiyön, soitin muutaman puhelun ja torkuin viiden tunnin unet tunnin välein heräillen - onneksi, sillä moka #3: herätykseni oli vasta iltapäivällä viideltä, sillä sokelsin unissani vielä jotakin puhelimen herätyksen kanssa, ja unohdin pyytää herätystä respasta.
Hotellilta on ilmainen kuljetus tunnin välein puolelta kentälle läpi vuorokauden - aulaan täytyy ilmestyä 10 minuuttia aiemmin. Ilmaista aamupalaa (poikkeuksellista) ja sanomalehteä tarjoillaan vasta kello 6 eteenpäin, joten en päässyt kummastakaan nauttimaan tällä kertaa.
---
Varaus Wyndham Resorts - hotelleihin kannattaa tehdä ko. ketjun nettisivuston kautta. Sivustolle käyvät myös suomalaiset luottokortit. Suomalaisetkin nettivälittäjät, kuten Supersaver tai Travellink tarjoavat hotellia samaan hintaan, mutta niissä maksu veloitetaan saman tien ja sitä ei peruuttaessa makseta takaisin. Ketjun nettisivustolta varauksen voi peruuttaa klo. 16 mennessä, ja hinta veloitetaan kortilta vasta hotellilla.

Leia Mais…

Alba

Kaivelin vanhemmalle tyttärelleni vanhoja valokuvia koulun maantiedon tuntia varten Skotlannista, jossa tuli asuttua jonkin aikaa "silloin nuorempana". Skotlantiin lähtö johtui oikeastaan niinkin tyhmästä ja pienestä asiasta kuin Trainspotting - elokuvasta, joten siitä voi hieman päätellä, milloin Skotlannissa olin.
Skotlanti on loppujen lopuksi äärettömän pieni pinta-alaltaan, joten maa on helposti koluttu. Muistan tunteen siitä, että sen jälkeen, kun vihreä, puuton nummimaisema ei enää näytä eksoottiselta, sen tuijottaminen on yhtä jännittävää kuin kuusimetsä auton ikkunassa. Olen käynyt Edinburghissa, jossa asuin, Glasgowissa, josta pidin hirvittävän paljon enemmän, Invernessissä Loch Nessin lähellä (ajanut Loch Nessin ympäri autolla pariinkin otteeseen), Perthissä, Aberdeenissa, Wickissä, Fort Williamissa ja mennyt lautalla yli Stranraerista Belfastiin. Ajoimme myös pariinkin otteeseen autolla läpi kaikki mahdolliset linnat ja linnan rauniot, mitä silloin oli merkitty karttaan - maksaen sisään vain muutamaan maksulliseen, mutta ihastellen erityisesti hyljättyjä, yleisölle vapaasti tutustuttavia linnan raunioita.
Skotlantiin en ole astunut jalallani sitten 90 - luvun lopun, mutta pidän toki yhteyttä ystäviini siellä, joista kaikki tosin ovat uusia sellaisia. En kuitenkaan pystyisi sanomaan enää, että "tiedän, millaista Skotlannissa on". Mietiskelin juuri tänään huvittuneena sitä, että kuinka useampikin ystäväni kuvittelee vuoden Jenkeissä vaihto-oppilaana olon oikeuttamaan ikuiseen asiantuntijuuteen maan suhteen-- mikäänhän ei muutu 10 vuodessa, emme varsinkaan me itse!
Nähtävyydet eivät varmaankaan ole muuttuneet tässäkään ajassa, ja historiallista nähtävää riittää niin suuremmissa kaupungeissa kuten myös maaseudulla - en niitä tähän kuitenkaan ala sen enempää muistelemaan, koska googlettamaan joutuisin ihan urakalla - "mikä se paikan nimi nyt olikaan".
Hassuin yksittäinen muisto on eräästä pikkukaupungista Pohjois-Skotlannista, jonka pienessä 10 ihmisen mentävässä baarissa tutustuimme pienellä seurueellamme paikallisiin öljynporauslautan tyyppeihin-- Oikeastaan en edes muista siitä enempää kuin pätkän sieltä, toisen täältä-- Hmm.
Menisinkö vielä? Ehkä, mutta vain tapaamaan ystäviä. Olivat he sitten missä tahansa.

Leia Mais…

Hotellivarauksia New Yorkista

Halpoja hotellivarauksia amerikkalaisiin hotelleihin todella korkeatasoisissa hotelleissa saa tehtyä Hotwiren kautta. Se on ollut meidän luottovaraussivusto jo parin vuoden ajan. Ainut juttu sivustolla on se, että varsinaista hotellia et voi "hintashoppailla" etukäteen ennen kuin olet maksanut hotellin, mutta kyllä tietoja on sen verran hyvin tarjolla, että tietää, mihin alueelle hotelli sijoittuu. Mutta hotellit ovat olleet poikkeuksellisesti korkeatasoisia, Hard Rock Hotelleja, Hiltoneita, Crown Plazoja jne. Aiemmin sivusto ei ole hyväksynyt suomalaisia luottokortteja, nyt en ole enää varma, sillä maksoin omani Paypalin kautta.

Hyviä hotelleja ovat mm. Hilton Newark Airport, 1170 Spring Street, Elizabeth,NJ,07201 , joka on siis oikeastaan New Jerseyssä.

Toinen hyvä, halpa ja siisti on Days Inn JFK.

Molemmat maksavat saman verran, n. 65 euroa yö, mutta ovat ihan vastakkaisilla puolilla kaupunkia.

Days Inniä käyttäessä kannattaa liittyä samalla Wyndham Rewards - kanta-asiakkaaksi, koska noista hotelliöistä saa pian pisteitä ja Wyndham Rewardsilla on yhteistyötä esimerkiksi American Airwaysin kanssa, joten niitä pisteitä sitten pääsee keräämään innokkaasti ja urakalla, ja joskus voi saada jopa jotain kivaa takaisin, kuten ilmaisia hotellihuoneita ja pääsyjä loungeihin. No, AA ei tosiaankaan ole meikäläisen lemppariyhtiö kääpiöille suunnitelluista turistiluokan osastoista johtuen, mutta silläpä nyt kuitenkin taas lentelen ainakin osittain seuraavat matkani.

Leia Mais…

Kiinaa--

Kiinan opiskelu jää nyt ainakin kuukaudeksi siksi, että minulla on kahtena iltana omaa opetusta ja sitten on syysloma (muilla paitsi minulla), ja sitten on nuo 2 omalomaviikkoa. Pitää yrittää yksin räpeltää kirjoitusmerkkejä, ääntämiseen minulla ei ole mallia. Kiinan kirjan (Zou ba) CD on aika kallis hankinta, mutta pitää pohtia sitä vielä. Vakkaribussipysäkilläni on usein kiinalaisia opiskelijoita, ja salakuuntelen heitä - turhaan. En ymmärrä sanaakaan.
Tällä hetkellä Kiina ei taas jotenkin vaikuta hirvittävän houkuttelevalta..

Leia Mais…

Lisää Neitsytsaarista ja suunnitelmia

Tästä loistavasta blogista saa tietoa Brittiläisistä Neitsytsaarista niin perusteellisesti, että siellä riittää lukemista useammaksi päiväksi! Aion ottaa sivuston iltalukemiseksi tälle tulevalle viikolle.
Lisäksi meille on tarjottu vierailua Bitter End Yacht Clubille, jonne ilmoitinkin, että haluamme ehdottomasti mennä käymään. Paikka näyttää upealta! Bitter End Yacht Clubin myyntitoimistosta voi siis pyytää pääsylippu allasalueelle ja ilmaisia drinkkilippuja.
Perjantaisen shoppailuyrityksen (masentavia tummia vaatteita ylihinnoilla) vuoksi innostuin myös suunnittelemaan pienimuotoista New Yorkin shoppailurupeamaa saapumispäivä sunnuntai-illaksi, mutta ehkä sen voisi sitten kuitenkin haudata ihan suosiolla ennen kuin ehtii suunnittelemaan enemmälti. Toki onhan sitä ennenkin suunnattu kaupoille jo iltapäivällä heti saapumisen jälkeen, mutta voihan se olla niinkin, että väskä iskee päälle. No, tämä aika on kyllä muuten ollut hyvin antoisaa kesävaatteiden ostamisen suhteen, sillä meidän niin ihanasta Prismastamme sain "merkillisiä" kesäurheiluvaatteita alle kympillä. Heitin myös viime kesän flipflopit mäkeen kesän jälkeen, joten uudet sellaisetkin pitää vielä jostakin pongata, ehkä mielummin etukäteen kuin paikan päältä, koska jalkahiki saattaa iskeä jo paljon ennemmin kuin kone laskeutuu Neitsytsaarille.

Leia Mais…

Lentojen varailua

Nyt on sitten Neitsytsaarten lennot varattu, ja sepä olikin aikamoista säätöä. Lentojen varaaminen oli mahdollista vasta sitten, kun saatiin varmistettua, että saadaan vene vuokrattua (Beneteau 32), mutta olin siis pongannut Helsinki - San Juan (Puerto Rico) lentoa jo jonkin aikaa Supersaverilta, jonka hinta oli jossain vaiheessa syksyä 540 € mutta nyt se oli 630 €. No, klikkasin tuon lennon, ja sitten sitä ei voinutkaan varata, vaan tuota hintaa ei ollut enää saatavilla. Seuraava hinta oli 711, sitten 775 - hinta vain nousi, mutten saanut lentoa varattua siltikään. Samankaltaista hintaa näytti myös mm Ebookersilla ja Travellinkillä, ja aina kun sitä yritin varata ja muutamaa kalliimpaakin, niin ei se vaan onnistunut. En tiedä, oliko vika noissa nettimatkatoimistoissa vai kohteessa, mutta sitten luovutin - tavallaan. Koska joka tapauksessa joutuisin olemaan matkan varrella yhden yön ennen Tortolaan pääsemistä, ja lentoni olivat joka tapauksessa New Yorkin kautta, niin otin sitten pätkän New Yorkiin, siellä yö, aamulla San Juanin kautta Tortolaan. Halvoissa Helsinki - New York - lennoissa oli sitten se, että jokainen lento lähti liian aikaisin huomioon ottaen sen, että yksikään lento ei olisi ehtinyt Tortolasta tai San Juanilta tarpeeksi ajoissa New Yorkiin, eli otin sitten paluulennon niin, että yövyn vielä toisen yön New Yorkissa. Alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä San Juanissa, ja se olisi ollut paljon miellyttävämpää - en nimittäin pidä New Yorkista juurikaan (olen tylsä, en pidä myöskään Lontoosta).
Hintaa lennoille tuli Helsinki - NY - Helsinki 503 (Travellink, Lontoon kautta) ja NY - Tortola - NY 300 (Expedia). Ei nyt niin hirvittävän paha. Halvimmat hotelliyöpymiset NY:stä saa n. 50 €:lla ja ne ovat ihan siistejä! Niitä en vielä varannut, ne ehtii katsoa sitten myöhemminkin.
Kiinan tunnit menivät tänään ihan hyvin. Lauseiden muodostaminen on loppujen lopuksi ihan helppoa, ja tunnistan merkkejäkin jo ihan hyvin!

Leia Mais…