tiistai 30. joulukuuta 2008

Varkaus


Varkaudella on erityinen muistipaikka mielessäni, vaikken kaupunkia sen paremmin tunnekaan. Ensinnäkin, olen syntynyt kaupungin sairaalassa, joten siinä on jo tarpeeksi paikkaa! Toiseksi, kävin joskus isäni kanssa kahdestaan syömässä Varkauden Rossossa pizzan. Muistan kun sain pizzan eteeni, ja vaikka nälkä oli hirmuinen, jaksoin syödä vain vähän valtavan pizzan reunasta. En muista, otettiinko loppupizza mukaan. Kolmas kokemus liittyy myös ravintoloihin, eikä se ollut niin imarteleva - olimme edellisenä kesänä menneet Varkauden kautta Kuopioon ja etsimme sieltä ravintolaa - jotain muuta kuin Rossoa! Mahdotonta! Lukuunottamatta muutamaa pizza-kebab-paikkaa, Varkaudessa ei ollut ainakaan näkyvillä ravintoloita. Kävimme jopa kysymässä parista paikasta, jotka olivat baareja, mutta joissa olisi saattanut saada ruokaa! Joten päädyimme syömään Rossoon.


Serkkuni Elli osasi kuitenkin vinkata Kaks' Ruusua - nimisestä ravintolasta Varkauden keskustassa, joten suuntasimme sinne. Joulun välipäivinä ravintolassa oli hiljaista, mutta myös todella kaunista tuoksuineen ja joulukoristeineen! Ravintolasali on yksi suuren suuri sali, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla niin, että jokainen pöytäkokonaisuus on erilainen, kuitenkin niin, että ne sopivat hyvin yhteen. Söimme kaikki herkulliset lounaskeitot, ja samaan aikaan pää pyöri ja ihasteli ravintolan yksityiskohtia. Haluan Kahteen Ruusuun ehdottomasti uudelleen, pitkän kaavan mukaan ja hieman suuremmalla nälällä varustettuna!

Leia Mais…

maanantai 29. joulukuuta 2008

Valamon luostari








Ystävistäni oli huvittavaa, että vietin muutaman yön joulun jälkeen Valamon luostarissa. En ole uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon sen enempää ortodoksiseen kuin luterilaiseenkaan, mutta koska sain tuon luostarioleskelun joululahjaksi, niin tottahan sinne lähdin.
Tarkoituksena oli hiihtää, mutta talvi oli vähälumisin moneen vuoteen, ja itse asiassa Lahdessa tuntui olevan lunta enemmän kuin tuolla itäisessä Suomessa. Minähän en edes osaa hiihtää, mutta tulipa nyt kuitenkin sohittua tunnin verran umpihangessa sukset ja sauvat jalassa - latuja ei vielä nimittäin oltu tehty!
Huoneissa oli alhaalla kaksi erillistä yhden hengen sänkyä ja ylhäällä oli parvi, jossa oli pari patjaa lattialla. Televisiota eikä mitään muita ihmeellisyyksiä huoneessa ollut, joten lukemista, luostarin omaa viiniä ja joulukarkkeja kului kiitettävästi.
Luostarin ruoka oli "ihan ookoo", ei mitään mieltäräjäyttävää, tavallista buffettiruokaa. Joten jos illalla tekee mieli jotakin omaa napostella, niin kannattaa ostaa mukaan. Huoneissa ei tosin ollut jääkaappeja...
Joensuussa kävimme syömässä Amarillossa, joka toki löytyy Lahdestakin, mutta suureen nälkään piti saada ruokaa, joten se oli lähes ensimmäinen, mikä osui silmään. Ruuan jälkeen kävimme vielä Joensuun taidemuseossa, joka oli todella upea ja laaja, ja jossa olisi varmaan kulunut pidemmänkin aikaa. Joensuuhun pitää päästä takaisin!

Leia Mais…

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Tylsällä veitsenterällä

Paluu on yhtä vaikea kuin joka kerta aikaerorasituksineen kaikkineen. Mikään ei innosta, ja taas mielessä on miljoona kysymystä tulevaisuudesta. Aina on ikävä jonnekin, meren toisen puolelle.

Leia Mais…

torstai 30. lokakuuta 2008

Halloween - valmisteluita

Teen huomiseksi Halloweeniksi foliokiharat. En ole koskaan tehnyt, joten nyt on kokeiluversio päässä. En edes tiedä, tehdäänkö se noin kuin se on, mutta kai tuostakin joku säkkärä tulee. Kävin katsomassa Halloween Expressissä asuja, mutta ne olivat kalliita, parisataa - vaikka siellä oli kyllä kaikkea uskomatonta - ei se mikään lasten kauppa ollut. En ostanut mitään. Jos teen ne foliokiharat ja sitten en meikkaa, niin siinähän sitä on asua tarpeeksi - haha. Huomenna menen illalla Wine tasting baariin Uptown Marketille ja katsotaan sitten, miten suuren lauantaipääsäryn siellä saa hankittua. Meinasin kaikkea, että olisi tehnyt tännekin jotakin Halloween - koristeluita, mutta sitten päätin, etten, liikaa menee rahaa ja ne on yhden illan jutut sitten...


Eilen olin kaupungilla täyden 12 tuntia ns. shoppailemassa, tosin en ihan omasta valinnasta täysin, mutta kuitenkin. Kaikki rahat meni kyllä. Vielä sen jälkeen, kun T pääsi töistä, piti mennä Saks Fifth Avenuelle etsimään sille uutta pukua, ja siellä oli jotkut kinkerit ja paikka täynnä kauniisti pukeutuneita ja ei-hikisiä malleja. Jalat oli ihan tohjona päivän jälkeen. Ostin saappaat, 50 bucksia. Opetin Starbucksin tarjoilijalle suomea, koska hän vaati. Se flirttaili niin paljon, että unohdin antaa tippiä.

Leia Mais…

tiistai 28. lokakuuta 2008

Melkein pakkasta!

Eilen en tehnyt mitään. Kärsin ilmastointipäänsärkyä sohvalla puoleen päivään asti ja käveltyäni uima-altaalle, siellä oli jäätävän kylmä, ja tuuli puski vastapäiseltä rakennukselta valkoista pölyä vaakasuorassa. Nytkin nettisivujen mukaan ulkona on 8 astetta ja sehän on herranjestas melkein pakkasta! Aika suuria lämpötilavaihteluita - lämpötilan pitäisi nousta pariinkymmeneen päivän aikana. Netistä pakko katsoa, lämpömittareita ei ole missään. Huomiseksi on kuitenkin taas luvattu yli 20. Vähän kuin Suomen kesäkuu.Mennään tänään katsomaan kakkosdivarin jääkiekkoa, eli paikallista jääkiekkojoukkuetta The Aerosia. Tänne oikeastaan innostuin varaamaan liput siksi, että katsoin, mitä meininkejä Houstonissa on nyt vielä tämän viikon. Viime viikonloppuna oltiin muuten käytännössä Alanis Morrisetten (luulen ainakin niin) backstagella. Nyt perjantaina olisi Tina Turner, mutta maybe not... Tokihan Tinalla on mahtavia piisejä paljon, mutta... Viime viikolla oli kans Weezer, Janet Jackson ja OFFSPRING, jota en voi käsittää, että missattiin. Tulevia vielä tänä vuonna, mitä voisin mennä katsomaan, mutten ole enää täällä: Madonna, Duran Duran, Usher, Coldplay, Metallica ja uh... Black Crowes...

Leia Mais…

maanantai 27. lokakuuta 2008

Lihataivas

Oli mukava viikonloppu. Perjantaina käytiin syömässä paikassa, minkälaisista olen kuullut, mutten ole ollut itse ennen, eli brasilialainen churrascaria Nelore eli kotoisasti puhumme kukkarasiasta, enkä tosiaan tiedä miten tuo äännetään. Idea paikassa on se, että ravintolassa on aluksi salaattipöytä (ja mikä salaattipöytä! siellä oli viiriäisenmunia ja salamia ja prochuttoa ja juustoja ja vaikka mitä) ja sitten sellaiset ukkelit kiertävät pöytien välissä ja tarjoilevat sulle erilaisia lihoja niin kauan kunnes käännät sellaisen punaisen lätkän pöydälle, ettet nyt jaksa enempää. Eli lihaa leikattiin sun lautaselle koko ajan! Nam!! Ja siellä oli kaikenlaista mahdollista lihaa, mitä voit kuvitella! Söin jopa kanan sydäntä, joka oli ihan hyvää! Varmaan turha sanoa, että mä olin ihan taivaassa - sellainen lihan ystävä kun olen! Koko hinta kahdelle 150 dollaria, joista paikan halvin viini maksoi kuitenkin yli 40 dollaria.

Lauantaina oltiin Houston Hard Rock Cafessa syömässä. Siellä oli varmaan kaikilla synttärit, eli jossain vaiheessa viereisistä pöydistä alkoi kuulua hirvittävä huuto ja sitten huudettiin ja taputettiin Happy birthday to you - laulu (ei laulettu) ja sankarit saivat säkenöivät juomat hyppysiinsä. Jo ennen viidettä synttärihuutoa oli jo aika koominen olo...

Eilen oltiin katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, Houston Texans vastaan Cincinnati Tigers, stadionin ylimmällä rivillä, josta kyllä näki koko kentän oikein hyvin. Pelihän sinällään oli aikamoinen elämys, vaikka se eteni tosi hitaasti - reilun tunnin sisällä pelattiin siis kaksi vartin erää --- voidaan siis puhua hitaasta! Enkä mitään ymmärtänyt, pitihän niiden pelaajien kai edetä joitakin tiettyjä jaardimääriä... mutta hauskaa oli. Pelialueelle tullaan muuten jo aamusta redneck - truckien kanssa tailgate - parkkiin ja siellä grillataan niin kuin seriously. Tyypeillä on mukanaan mielettömät grillit, grillattavat, omat teltat, omat musiikit, omat telkkarit ja sitten ollaan siellä kaikkien tuttujen kanssa nautiskelemassa pelien etkoista. Me päästiin tuota touhua katsomaan vain kaukaa.

Leia Mais…

torstai 23. lokakuuta 2008

Tornado

Eilen nähtiin tornado parveekkeelta. Siitä varoitettiin illalla (kaikki televisio-ohjelmat keskeytetään ja ukkeli tulee ruutuun kertomaan säästä). Tänne asti tuli vain ukkonen ja kova sade. Siihen aikaan tosin olin kuntosalilla ja istumassa jokseenkin surkeassa, löylyttömässä saunassa.


Lounaalle pyysin conciergeä tilaamaan mulle taksin Galleriaan. Mitäköhän meidän talonmiesnainen sanoisi, jos pyytäisin sitä tilaamaan mulle taksin, haha. Menin T:n kanssa meksikolaisravintolaan, ja sitten oli pakko pyöriä Gallerian ostoskeskuksessa ja ostosalueella kolme tuntia, että pääsen kyydissä takaisin kotiin. Ensin kävin DSW:n kenkäkaupassa, mutten ostanut VIELÄ mitään... Siellä on metrin korkuisia hyllyjä riveissä useita kymmeniä, ja sitten kävellään niitä rivien käytäviä pitkin ja jokaisen hyllyn päällä on aina kenkä, ja oikeat koot löytyvät laatikoista hyllyjen alapuolelta. Äärimmäisen selkeää ja helppoa. Meinaan ostaa sieltä ainakin parit saappaat. Sen jälkeen vietin pari hetkeä Old Navyssä (kauheita lumppuja) ja Barnes ja Nobles - kirjakaupassa ja sitten kiersin The Galleria - ostoskeskuksen, jossa on kaikki merkkiliikkeet, joiden vaatteista en edes unelmoi (toisaalta ne näyttää kaikki samanlaisille hirveille lumpuille varustettuna meikäläisen kuukausipalkkahintalapulla)... En ostanut mitään. Suuntasin viimeiseksi tuhottavaksi tunniksi takaisin kirjakauppaan, jossa huomasin miehen, joka oli seurannut mua jo jossain muualla ja öhhh.... on eri asia käydä suoraan asiaan, mutta tyyppi tuli viereiselle hyllylle katselemaan kalentereita, ja sitten oikein televisiotyyliin "Didn't I just see you in the JokukaupanNimi"... Niin mä sanoin että oujeah, varmaan, ja mietin, että whattacoincidence varsinkin, jos lähtee seuraamaan mua. Joten piilouduin sitten kyykkyyn tarkastelemaan XML-kielen kirjoja alahyllyllä, ja toivoin, että tyyppi lähtee litomaan, mutta sitten se onkin mun vieressä kysymässä mun nimeä, ja mistä mä olen, ja se sanoo kaikkeen mitä mä sanon, liian nopeasti yeah ja se pyytää mua kahville, mutta sitten sanonkin taikasanan "boyfriend" ja tsap, äijä on tiessään! Magic. Kassiin tarttui XML-kirja, ja menin sitä aloittelemaan Jambajuicesiin.... miten voi olla vaikeaa.... Jambajuicesissa ei myydä mehuja vaan pirtelöitä ja kaikkien niiden eri pirtelöiden lisäksi on tietenkin kolme eri kokoa (tietenkin), mutta aina se isomman koon saan juuri tänään maksamalla vain 40 senttiä lisää, ja sitten, kun luulet jo selvinneesi pirtelön ostamisesta kunnialla, niin siihen saa free boostin, ja mieti siinä sitten, että haluatko energyä vai kalsiumia, ja juuri kun luulet sanoneesi kalsium, niin kassa kysyy uudelleen, että mitä sä otat, ja don't you want a free boost ja sitten mä sanon, että aivan sama, en ota free boostia, kun just sen tilasin... Sitten se kysyy vielä nimeä ja sanon ja spellaan nimen, ja huh...

Jep. Ehkä selviän, tästäkin päivästä. Paistaakohan aurinko tänään, on luvattu viileämpää....

Leia Mais…

tiistai 21. lokakuuta 2008

Asumisen laatua

Kävin eilen iltapäivällä ex tempore - kävelyllä viereisen Hermann Parkin ympäri, jossa on golf-kenttä, museoita ja sitten Houston Zoo, jonne menin sisään hetken mielijohteesta. Oli ihan mukavaa katsella kaikkia eläimiä, mitä siellä oli; apinoita, lepakoita, kaloja, kirahveja, norsuja, tiikereitä, leijonia, seeproja, hämähäkkejä, käärmeitä, hylkeitä, kilpikonnia ja kaikkia mahdollisia otuksia, joita olen joskus nähnyt osan ja joidenkin olemassaolosta en edes tiennyt. Suosikkejani olivat hedelmälepakot, tukaani ja pieni, maailman pessimistisin erämaan kolokaivaja, joka on kuolettavan söpö, mutta reppana tuijottaa koko ajan ylöspäin tarkkaillen mahdollisia syöjälintuja.
Illalla katsoimme lätkää ja kävimme pelaamassa biljardia altaan viereisellä klubitalolla. Tässä talossa on uima-altaan lisäksi iso grilli altaan vierellä, kuumavesiporeallas, klubitalo, jossa on suuren suuri olohuone, jossa on kaksi isoa taulutelevisiota ja biljardipöytä, Fit - kuntosali, jossa on aerobic-tila, täydellinen valikoima erilaisia laitteita, vapaita painoja sekä nyrkkeilykulmaus, jossa on kolme erilaista nyrkkeilysäkkiä (tai palloa, mitä ne nyt ovatkaan). Lisäksi kuntosalilla on kaksi erilaista saunaa pukuhuoneissa. Alhaalla on bisneskeskus, jossa on ilmainen netti, tietokoneet, tulostimet ja muut sekä kahvikone, josta voi käydä kittaamaassa niin paljon erilaisia kahvia eri mausteilla kuin vatsa sietää. Autoilla on tietenkin omat parkkitasanteet ja roskakuilut ovat käytävien varrella. Alakerran aulan concierge tulee vaikka pyyhimään takapuolesi, jos et itse yletä. Ja kaikki tämä tosiaan maksaa saman verran kuin meikäläinen maksaa Lahden pahamaineisen lähiön kolmiosta, kyttäävästä talonmiesnaisesta ja kylmästä kellarista, jonne mehut jäätyvät. Ja kaikki on tietenkin niin uutta ja hienoa kun tosiaan toista puolta taloa vielä rakennetaan. Ai että v-ttaako? No ei vielä, mutta paluu kotiin tulee olemaan kova...
Jepulis, jospa siis siirtyisin taas altaalle ottamaan aurinkoa

Leia Mais…

maanantai 20. lokakuuta 2008

Houston, no problem

Ajattelin kirjoittaa matkasta tänne, mutta se ei tunnu enää tärkeälle, vaikka matkalla olo onkin tärkeä väline perille pääsemiseksi. Loputtomat tunnit Oslossa ja yö Lontoossa kuuluivat matkaohjelmaan, kunnes pääsin perjantai-iltana vihdoin Houstoniin Washingtonin kautta. Lämmintä täällä on reilusti yli 20 astetta, ja olin jo eilen makailemassa ja lueskelemassa poolilla. Altaan vesi on jääkylmää, ja seinän takana meksikaanot vasta rakentavat talon toista puolta. Sinne suuntaan kohta, kunhan saan aamuhommat täällä sisällä kuntoon.
Kävimme ostamassa ruokaa Central Marketista, joka oli elämäni suurin ruokakauppa tähän mennessä. Pelkkä ensimmäisenä ollut vihannes-ja hedelmäosasto oli Suomen Prisman kokoinen. Sama kokoteema toistui niin kala-, liha- kuin viiniosastollakin. Central Marketin idea on tarjota luomu- ja lähiruokaa, joten siellä on hieman kalliimpaa kuin tavallisessa ruokamarketissa. Päivän ruoka-annokset olisi jo voinut kuitata kaupassa tarjottujen maistiaisten kanssa - tuoreesta ananaksesta pumpkinhilloon ja viiniin sekä tietenkin erilaisia leipiä ja keksejä kyytipojaksi.
Viikonloppuna ei nyt vielä ehtinyt hirveästi mitään, se oli lähinnä toipumista aikaerosta, joka tarkoittaa sitä, että sitten, kun silmä alkaa luppaisemaan, niin se ei pysy auki millään. Osittain tämä kaupunki on tuttu viime kesän reissulta. Kauhea betoniviidakko, kaunista täällä ei siis ole millään, ja en tiedä onko se Ike-hurrikaanin jäljiltä vai miten, mutta aika moni paikka rempsottaa. Suunnitelmissa on ainakin ensi viikonloppuna mennä katsomaan amerikkalaista jalkapalloa, ehkäpä standuppia, sitten suunnittelen vierailua viereiselle museoalueelle, ja haluaisin käydä myös Houston Space Centressä. Jep, mutta nyt voisi alkaa suunnistaa tuonne altaalle ;)

Leia Mais…

maanantai 1. syyskuuta 2008

Saaristokeskus Korpoström

Olimme Korpoströmissä myöhään syksyllä, kun iltaisin oli jo hieman kylmää, joten juurikaan muita veneitä ei ollut liikenteessä. Satamassa on n. 70 laituripaikkaa ja mahtavat palvelutilat.

Uudet satamarakennukset olivat hienoja! Tuolloin saunat ja rantarakennukset olivat juuri valmistuneet, joten saunassakin tuntui siltä, kuin olisin ollut siellä ensimmäinen käyttäjä. Lähelle rakennettiin hotellia, joka nyt jo lienee valmis. Suuressa rantarakennuksessa, jossa toimii saariston tapahtumakeskus oli lisäksi hyvä ravintola, jossa vielä tarkeni syödä terassilla ilta-auringon paistaessa, lisäksi rakennuksessa oli erilaisia maksullisia ja ilmaisia näyttelyitä. Rannassa oli myös pieni ruokakauppa, joka toimii kesäisin.

Leia Mais…

maanantai 11. elokuuta 2008

Meidän äidin pikkarit

En ole koskaan ollut kassalla töissä, en ole myynyt mitään, myyjän kohokohtana olen ollut koulun kioskissa vuorollani myymässä karkkia suu täynnä karkkia ja antanut kavereille alennusta.


Walmartin itsepalvelukassa siis viehättää minua enemmän kuin mikään. Saan piipata viivakoodilla omat ostokset ja punnita hedelmät niissä tarroilla kiinni olevien tarrojen mukaan ja jos viivakoodi on vahingoittunut, saan itse näpytellä koodin suoraan koneelle.

Ostan jäätelöä ja maitoa ja marjoja ja uudet rintaliivit ja koska pikkuhousut ovat superalennuksessa ja ne ovat kuitenkin ihan kivoja, kauniita pikkuhousuja ja tyttö tarvitsee aina pikkuhousuja, niin ostan niitä ja ajattelen, että ostan vielä meidän äidillekin pikkuhousuja ja ehkä siskollekin, koska olemme kaikki järjen naisia ja kaikki me tarvitsemme pikkuhousuja. Piippailen kaikki onneni kukkuloilla viivakoodinlukijasta, mutta yhdet, sellaiset hirvittävän isot meidän äidille - niissä ei ole viivakoodia. Ja venyttelen niitä ja myllään saumat ja ravistelen pikkuhousuja, mutta niissä on vain hintalappu, muttei viivakoodia. Takanani seisoo jonossa mies, joka tuijottaa pikkuhousuja kauhistuneena. Pyydän apua itsepalvelukassan valvojalta, mutta hän on juuri puhelimessa.

Jätän isot pikkuhousut tuskaisena ostoskoriin ja kipitän nopeasti ulos kaupasta.

Leia Mais…

perjantai 1. elokuuta 2008

Paluu sivistyksen pariin -

 - tosin vain hetkeksi. Yksi yö takana omassa pölyisessä kotona. Takana pari viikkoa viikkoa seilaamista Päijänteellä kohtalaisissa tuulissa tai lilluen (!) blägässä, kunnes vedetään perämoottori tuskastuneena käyntiin. Mulla on hirveä flunssa. Hienoja ilmoja on kyllä pidellyt, ei ole voinut valittaa. Rusketusta on taas kertynyt eri sävyissä eri puolille vartaloa suurien mustelmien, raapiumien ja itikoiden syömien väliin. Elämän tarkoitusta on taas tullut etsittyä plokiin rumautetun oikean keskivarpaan mustumisen myötä ("onko mitään ihanampaa kuin tanssia, pomppia ja pistää koko paino jalan varaan kun niin voi kerran tehdä", hän pohdiskelee silloin kun niin ei voi tehdä) tai siitä kun yrität savut silmissä keittää vettä foliovuo'assa nuotiolla, kun joku neropatti on unohtanut juuri ostetun kahvipannun ensimmäiseen saareen, jossa pannua on käytetty.


Ensi viikolla olemme purjehtimassa Turun saaristossa vuokraveneellä. Odotan sitä innolla!

Leia Mais…

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Fort Lauderdale





Lempihotellimme Fort Lauderdalen lähellä Hollywoodissa on Crown Plaza Hollywood Beach Resort. Se on kohtuuhintainen, ja sen pihalla pääsee hyvin lomafiilikseen. Hotellin allasalue on todella hieno, se on kanavan varrella ja erilaisia pulikointialtailta riittää. Tien toisella puolella on meri ja Hallandale Beachin hiekkarannat.



Vietimme monta hetkeä altaalla lueskellen varjossa tai auringossa, pulahtaen altaaseen, syöden ja juoden. Tässä hotellissa pääsee työmatkallakin sellaiseen resort - fiilikseen ollen kuitenkin ihan täysin Fort Lauderdalen "ytimessä".

Leia Mais…

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Jos tämä on viimeinen merkintäni

Huomenna on sitten melkein puolitoista kuukautta Amerikkaa takana ja lähden lentelemään Nashvillestä Chicagoon. Tällä hetkellä olo viikonlopun juhlimisten ("tyhjennetään nuo pullot ettei tarvitse niitä kantaa muuttokuormassa" - juhlat sekä "mennään vaan juomaan tequilaa suoraan pullosta joidenkin tuntemattomien ukkelien autoon" - juhlat) jälkeen niin heikko, niin heikko, ettei taas vähiin aikoihin ole ollut tällaista krapulaa vaikka tässä onkin jo yksi "kuiva päivä" takana. Kiva lähteä sitten skitsoilemaan lentokoneeseen (aaaaa me tiputaan). Oon jo viime yön viettänyt miettien kuolemaa ja kaikkea muuta synkkää. Oloa ei helpota yhtään se, ettei kiinnosta tulla Suomeen ei niin tippaakaan. Siellä taas sitten lillutaan kaatosateessa naama n:n v:llä.


Amerikkalaisilla lentoyhtiöillä on nyt uusi typerä säännös, jonka mukaan maksat kaikista matkatavaroista, ekasta laukusta 15 dollaria ja toisesta 25. Kaikilla, paitsi Southwestin lennoilla, mutta niiden lennot menee Chicagossa Midwayn kentälle ja mun jatko Lontooseen lähteekin O'Haren kentältä ja viime reissun tiukasta vaihdosta viisastuneena otan sitten varman päälle enkä lähde kisaamaan kelloa vastaan parin tunnin siirtymää kenttien välillä. Perillä Suomessa olen vasta keskiviikkoiltapäivällä.

Leia Mais…

Luolia: Mammoth Cave Kentuckyssa





Mammoth Cave, maailman suurin luolasto, on ihmeellisimpiä paikkoja, missä olen koskaan käynyt. Se sijaitsee Kentuckyn osavaltiossa ja lähellä Bowling Greeniä. Luolastoa riittää yli 350 mailia.



Luoliin järjestetään erilaisia retkiä, joista pisimmät kestävät koko päivän ja useimmat vain muutaman tunnin. Mammoth Caven Internet - sivustolta kannattaa tutustua etukäteen, millaiselle retkelle haluaa, ehtii, uskaltaa - JA MAHTUU lähteä. (Joillekin retkille eivät pääse ihan kaikkein lihavimmat ihmiset siksi, että siellä mennään kapeita käytäviä.) Retket eivät ole hirvittävän kalliita, mutta kesäaikaan helposti loppuunmyytyjä, joten retkeä kannattaa varailla tai suunnitella hieman etukäteen vaikka netin kautta. Luolakierrokset lähtevät
Luolien katossa on suuria hämähäkkejä, joten luolakierros ei välttämättä sovi niille, joilla on suuria kammoja näitä otuksia kohtaan tai toisaalta myöskään niille, jotka kärsivät ahtaan paikan kammosta, vaikkakaan siellä ei mikään ole kovin pientä tai ahdasta. Meidän luolakierroksellamme, Frozen Niagara - kierroksella, menimme ensin alaspäin kapeaa käytävää ja sen jälkeen piti kulkea hieman matkaa kyykyssä, jonka jälkeen olimme suuressa luolassa. Ensimmäisessä suuressa luolassa oli vain suuria kiviä, mutta liikuttuamme syvemmälle näimme upeita, useiden metrien pituisia tippukiviä mm. ns. Drapery Roomissa.
Valitettavasti kamerani ei ollut kovin kummoinen, joten sillä otetut valokuvat eivät juurikaan sykähdytä, mutta hakukoneella löytyy hieman parempien valokuvaajien ja kameran omistajien vaikuttavia kuvia ja videoita.




Leia Mais…

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Teksasissa kaikki on suurempaa

Kierrettiin viime viikolla vuokra-asuntoja Houstonissa. Systeemi - tämänkin suhteen - on hieman erilainen kuin Suomessa. Asunnot olivat kaikki vuokrataloissa, joista vuokrataan asuntoja maksimissaan vuodeksi kerrallaan ihmisille, jotka tarvitsevat työn vuoksi asuntoa. Jokaisessa näistä taloista oli alakerrassa concierge, joka otti meiltä henkkarit kopsattavaksi ja talteen kierroksen ajaksi. Tässäpä kokoelmaa siitä, millaista vuokra-asumislaatua voi saada. Kokoelma on sekalainen, eli kaikkia näitä palveluita ei ollut saatavilla joka talossa.

1. Concierge voi käyttää puudeliasi pissalla.

2. Uima-allas on täällä jokaisessa talossa muutenkin, mutta ne on aina aika matalia.

3. Talon oma elokuvateatteri mahtavin tv-istuimin, iso valkokangas. Paikan voi varata omaan käyttöön.

4. Täysin varusteltu kuntosali, jossa ohjattua jumppaa kolme kertaa viikossa.

5. Grilli pihalla josta voit vain unelmoida.

6. Starbucks - kahviautomaatti talon bisneskeskuksessa, jossa voi vetää kahvia niin paljon kuin haluaa.

7. Aamupalaa tarjoillaan aamuisin talon aulassa.

8. Voit jättää vaatteet talon omaan pesulapalveluun.

9. Oma viinikellari. Ei haiseva märkä kellari talon alakerrassa. Viinikellari!

10. Talon yhteinen kerhohuone, jossa järjestetään kerran kuukaudessa viininmaisteluita tai kokkauskursseja.



... Ja loppujen lopuksi, vaikka noiden vuokra-asuntojen vuokra ei ole edes hirvittävä, ottaen huomioon kaikki nuo palvelut ja se, että kaikki olivat uusia tai uudehkoja taloja. Saman verran maksan mun kolmiosta ja siellä ainut palvelu on kyttäävä talonmiesakka ja kaikista muista perkseistä saa maksaa! Niin että arvatkaa miten paljon v-tutuskäyrä nousi noita asuntoja kierrellessä. Ja vuokratakuukin on noihin asuntoihin maksimissaan 400 DOLLARIA ja meikäläisellä on kahden KUUKAUDEN vuokra! Mitä hittoa...



Asuntohakemuksessa kysytään pituus, paino ja silmien väri ja koirat maksavat tietenkin omaa vuokraansa. Koirien maksimikoko on pieni ja niillä on roturajoitus, eli kaikkia koirarotuja taloihin ei saa tuoda.


Muuten Houston oli ihan ok. Autokaistoja 8 rinnakkain ja 8 päällekkäin. Kuumaa. Iso kaupunki, jossa on kaksi eri keskustaa, ja korkeita taloja siellä täällä. Välimatkat joka puolelle ovat suuria. Kävin shoppailemassa the Galleria - ostoskeskuksessa, jonka toisen kerroksen parista kivannäköisestä kaupasta peruutin vähin äänin pois - jos t-paita maksaa 800 dollaria. Käytiin myös Neiman Marcus - tavaratalossa "JUST LOOKING"... Henkan ja Maukan näköisiä rääsyjä jotka maksaa saman verran kuin saan palkkaa kahdessa kuukaudessa ilman veroja ja en edes ollut kuullut mistään niistä merkeistä.

Ostin kuitenkin Houstonista - hieman kohtuullishintaisemmista kaupoista - neljät kengät (tällä 41 sirolla kaviolla pitää ostaa silloin kun on saatavilla) sekä pari mekkoa ja Tommy Hilfigerin ja Nautican outlet - myymälöistä peruskäyttövaatteita.

Tämän viikon lopulla mennään Miamiin. Yritän varata tämän alkuviikon rusketuksen hiomiseen :P (blondi...), liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin.

(My ass.)

PS. Aina oppii. Mentiin Tapas - baariin Houstonissa ja siellä oli lista erilaisia maustettuja viinoja joita voi tilata hookahissa. Melkein tilattiin, mutta onneksi kysyin. Mä kuvittelin, että se oli joku iso kannu viinaa, mutta se olikin saakelin vesipiippu, josta voi ottaa henkosia erimakuisista viinoista. Kuvitella meidän ilmeitä kun janoiset olisivat odotelleet juomiaan ja vesipiippu olisi pistetty naaman eteen...

Leia Mais…

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Jäkälät naamariin

Eilen tilasimme ensimmäistä kertaa elämässämme huonepalvelusta ruokaa. On siinä jotain tosi romanttista kun hikiset lenkkivaatteet on levitelty pitkin huonetta ja pikkarit roikkuu ovenkahvassa ja puku päällä oleva miestarjoilija työntää tarjoiluvaunua huoneeseen. Oikeasti syy huonepalveluun oli se, että meillä oli jo omat viinit huoneessa ja ruuan tilaaminen ei maksa sen enempää kuin hotellin ravintolassakaan, tulee siihen 3 dollarin lisämaksu ja 20 % service feetä mutta antaahan sitä tippiä kuitenkin.


Mä kun olen tunnetusti tällainen nälkäinen tyttönen niin vedin sitten pöydässä koristeena olleet jäkälätkin varmuuden vuoksi naamariin. Syljin ne kyllä pois, ne oli aika pahoja. Tajusin sitten että ne ei ollu mitään uutta salaattia vaan ihan koristeita.

Kannattaa kutsua mua aina kaikkiin juhliin. Syön koristeetkin pöydästä...

Leia Mais…

Bowling Green, Kentucky



Bowling Green on pieni, lapsuudenkotini Mikkelin, kokoinen kaupunki Kentuckyn osavaltiossa, noin tunnin ajomatkan päässä Nashvillestä (Tenneseessä).

Bowling Greenin olennaisimmat asiat lienevät Greenwood Mall - ostoskeskus ja Historical Downtown - keskusta. Kaupungissa ei ole missään (paitsi vanhassa keskustassa) jalankulkukäytäviä, koska kukaan ei siellä kävele! Koska itselläni ei ollut autoa käytössä, niin useimpina päivinä kävelin eri paikkoihin (lähinnä ostoskeskukseen) ja sain kävellä pitkin ojanpohjia, tosin en monestikaan päässyt etenemään kovinkaan monta metriä, kun ihmiset pysäyttelivät autoja kohdalleni ja kysyivät, mikä hätänä!


Mahtava nähtävyys 65 - tien varrella Bowling Greenissä (exit 22) on Lost River Cave. Koska alue ei ole mitenkään vuoristoista tai suuria kiviäkään ei ole missään näkyvissä, niin ei voi oikein kuvitellakaan, mitä maa kätkee sisäänsä.

Lost River Cave - alueen alkupäässä on mylly, matkamuistokauppa ja jotakin tehtävää lapsille. Ryhmän kokoonnuttua kävelimme pitkin polkua, joka alkoi viettää alaspäin ja pitkin joen vartta, ja pian olimmekin suuren luolan suulla. Luolan suulla oli rakennettu suuri betoninen tanssilattia, jonka kattona oli luolan yläosa. Tämä oli siis ihan suosittu paikka pitää juhlia, ja menneinä vuosikymmeninä siellä oli pidetty tanssiaisia säännöllisesti.

Hyppäsimme veneeseen, jossa piti istua vastakkain ja pitää kiinni keskellä olevasta kaiteesta. Sitten päät piti laskea niin alas, että leuka otti polviin, sillä luolan etuosa oli todella matala. Sitten olimmekin luolassa sisällä! Se oli suoraan kuin niistä elokuvista, joissa luolan sisällä voi uida. Sinällään luolassa ei ollut mitään muuta nähtävää kuin itse luola, mutta oli sekin vaikuttavaa!

Luolalla oli pitkä historia - intiaanit olivat pitäneet siellä aikoinaan suojaa, sen jälkeen 1700 - luvun lopussa eurooppalaiset olivat rakentaneet luolan suulle myllyn. Lisäksi Jessa Jamesin väitettiin piilotelleen luolissa, kuten myös John Hunt Morgan joukkoineen.

Leia Mais…

tiistai 24. kesäkuuta 2008

San Diego & Tijuana, Meksiko

Losista suunnattiin muutaman päivän jälkeen oikealle lomalle San Diegoon. Kaikista niistä paikoista maailmassa mitä on, niin tähän mennessä tuo kaupunki on kaikkein eniten mun tyylinen. Siellä on kaikkea!


Meillä oli huono legendaarisesta Hotel Del Coronadosta! Ihhana paikka, ihhhhanaaaaa... ja olen ollut sen verran hotelleissa, että mua ei mikä tahansa paikka hetkauta! Se on se hotelli, jossa on kuvattu Marilyn Monroen Piukat paikat - leffa. Hotelli on 120 vuotta vanha suuri valkoinen, puinen rakennus, joka jo pelkkänä rakennuksena kiihottaa mielikuvitusta, sillä siellä on pakko kummitella... ja siellä kummittelee. Se ei ole synkkä, ei tietenkään, koska se on hiekkarannalla, mutta reittejä eri puolille, käytäviä, portaikkoja, ovia on loputtomasti. Siellä on kaikkea, hotelli tekee omaa shampoota ja olutta, ihania ravintoloita, paljon kauppoja... voisin asua siellä. Ja loputtomasti kaunista hiekkarantaa joka suuntaan, suuria aaltoja joilla (tämä osio on vain tytöille: tiukkakroppaiset pojat surffailee :) )... Olen vieläkin aivan pyörryksissä koko paikasta, käykää itse katsomassa, www.hoteldel.com ja menkää sinne, jos ikinä, ikinä on mahdollisuutta.... San Diegon kaupunki taas sitten... ihhana... Katujen täydeltä pubeja, baareja, hienon ranskalaisen ravintolan vieressä englantilainen pubi, pari intialaista ja taas hienoja ravintoloita, sitten taas pari kalja - wings - paikkaa... siellä on kaikkea. Saati sitten, että nähtävääkin kaupungissa olisi vaikka millä mitalla, varsinkin kaikkea veteen liittyvää, Navyn laivoja ja SeaWorld... oh...

Ainut reissun erehdys oli käynti Tijuanassa, Meksikossa. San Diegosta rajalle on muutama hassu kilometri, ja sinne voi ihan ajaa ja kävellä rajan yli. Mitään passeja siihen suuntaan ei tarvitse, joten voin tosiaan kuvitella, että jos maa alkaa olla liian kuumaa jalkojen alla, niin Meksikoon on helppo kadota. Tijuana on niin kuin San Diegon Tallinna, siellä käydään hakemassa esimerkiksi halpoja lääkkeitä. Kadut ja kujat ovat täynnä kaupustelijoita, jotka tunkevat päälle, ja siitä mä en pitänyt. Kävelin vain paniikissa suoraan eteenpäin ja yritin ravistella useimmat päältä. Jopa ravintolassa ei saanut syödä rauhassa ilman että joku halusi tulla ottamaan valokuvaa tai myymään kilkuttimiaan... Huh. Pari tuntia Tijuanassa oli niin tarpeeksi!

Eilen yöllä tultiin takaisin Bowlariin ja jo tänään lähdetään Houstoniin, Teksasiin.

Leia Mais…

Lähelle Hollywood - kylttiä

En tiedä mistä aloittaa, on ollut aivan mahtava viikko!

Lennettiin ensin Los Angelesiin, josta vuokrattiin auto. Meidän hotelli oli Beverly Hillsissä Hyatt Regency, kadulla, jonka nimi oli Avenue of the Stars - suuresti luvaten, mutta aivan tavallinen hotellikatu. Mä en pitänyt Los Angelesistä. Se oli jotenkin hirvittävän rähjäinen, hirvittävän likainen, hirvittävän tukossa - siellä autolla ajaessa ei voi yhtään tietää, milloin pääset perille. Sen sijaan Hollywood vaikutti kivalta pikku paikalta ja siellä olisi voinut olla enemmänkin, muttei ollut aikaa. Käytiin katsomassa myös rantaa, niitä kuuluisia, Santa Monicaa ja kaikkia... oli toisaalta mahtavaa nähdä kaikkia niitä paikkoja, mitä näkyy viikoittaan telkkarista, sarjoissa ja elokuvissa. Nytkin eri puolilla kuvattiin - jotain - en tiedä mitä... Siellä voisi istua siemailemassa kylmää olutta tuntikausia ja tuijottaa niitä skeittaavia ihmehihhuleita.


Hauskin juttu tapahtui, kun halusin mennä katsomaan yhden lempielokuvani, Mulholland Driven katua... syötin navigaattoriin Mulholland Driven ja lähdimme ajamaan... päädyimme ajamaan kohti Hollywood - kylttiä, joka on muuten peräisin 20 - luvulta ja siinä on lukenut alunperin Hollywoodland ja se on ollut ihan vain asuinalueen mainos... Tie nousi koko ajan ylöspäin ja ylöspäin aivan mielettömän pieniä kujia ja kujien varrella oli mitä upeampia taloja, joista voi vain kuvitella, ketä siellä asuu. Näkymä, mikä välillä pilkahti talojen välistä, oli uskomaton, suoraan enkelten laaksoon. Mutta me vain ajettiin ylös ja ylös ja ylös... Ja Hollywood - kyltti näytti koko ajan isommalta ja isommalta ja loppujen lopuksi men oltiinkin sellaisella kadulla, jonka nimi oli Mulholland Highway ja edessä oli portti, ja siitä ei päässytkään enää eteenpäin. Väärä kaupunki. Ei pitänyt olla Hollywood vaan Los Angeles tai Santa Monica (ne on kaikki eri kaupunkeja!) Mutta sitä lähemmäksi ei päässyt Hollywood - kylttiä. Mikä sattuma! Äkäisen näköinen mies tuijotti meitä portin takaa. Pitäisi ottaa selvää, kuka asuu lähimpänä Hollywood - kylttiä...

Leia Mais…

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Ihmisiä ja ajatuksia altaalla

Valkotukkainen äijä on altaalla jo kymmenestä asti kaljan kanssa, ja pöydällä on pieni radio. Äijä istuu aina pöydän ääressä aurinkovarjon takana. Äijä istuu siellä vielä iltapäivälläkin. Allasalue menee kiinni iltayhdeksältä.


"Hey how're ya doing?"

"Fine, fine, how're ya?"

"Your tan is looking much better today."

"Oh izzit, good."

"Yeah, you're not so red anymore."

Äijä istuu siellä vielä kun palaan lounaalta. Se käy länkyttämässä kaikkien kanssa. Se moikkaa kovaan ääneen aina kaikki jotka kävelee rauta-aidan toisella puolella. Mulla on kädessä dekkari, Hide. Walmartista ei löydy oikein muuta kuin Danielle Steel - hömppää tai sitten miesten vastaavaa vakoilusoopaa, jossa pannaan välillä liian hyvännäköisiä tyttöjä. En tosiaan pysty lukemaan riviäkään sellaista tekstiä. Kumpaakaan. Mä pidän huolen, etten lue dekkaria yhtään riviä, jos en ole altaalla. Vaikka tekisi mieli. Viiden dollarin dekkari ei haittaa, vaikka sen sivut menee tuhruun aurinkorasvasta, painomuste hieman leviää. Tuskin luen sitä enää toista kertaa kun tiedän kuka on murhaaja. En voi olla mahallani. Aurinkotuoleissa on reikiä ja kyynärpäät uppoavat rei'istä jos yritän lukea niin. Aurinkotuolin sijainnin valinta on tarkkaa. Jos olet portin vieressä, niin joudut avaamaan ovea koko ajan ihmisten unohdellessa avaimiaan. Liian lähellä opiskelijatyttöjä ei voi istua, koska siitä tulee maha kipeäksi. Pitää imeä koko ajan sisäänpäin. Eikä liian lähellä lapsia, koska lapset saattavat hymyillä sinulle tai tulla juttelemaan. Tai äitejä, koska heillä on maailmanomistajan elkeet. Niiden ympärillä on pieni kehä, halkaisijaltaan noin viisi metriä, ja ne ovat sen maailmankaikkeuden napoja. Ärsyttäviä pikkulasten äitejä. Olen niin hyvä. Niin yläpuolella. Minulla on hienot lapset. Ne eivät melua ja räpiköi säälittävissä uimarenkaissaan vaan osaavat uida. Muiden lapset ovat rumia, meluavia ja tyhmiä. Ikävä niitä omia ötököitä.

Käyn uimassa. Jotenkin ei vaan saa sellaista fiilistä, kun altaan keskellä, syvimmässä kohdassa, on vain 5 jalkaa vettä. Siinä altaassa ei tarvitse osata uida.

Lounaan jälkeen ei ole muuta paikkaa kuin portin vieressä.

Leia Mais…

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Chicago: Haisevan sipulin 18. kerroksessa










O'Haren lentokentällä löi vastaan 30-asteinen ilma. Opin saman tien uuden termin, "the El" tarkoittaa junaa, eräänlainen metron ja junan sekamuoto, jolla matkustaminen ei maksa juuri mitään - 2 dollaria. Menin junalla Michigan Avenuelle kello viiden ruuhkaan raahaamaan matkalaukkuani ensin väärään suuntaan, ja vihdoin hotellille, jonne T vihdoin löysi autollaan. Hard Rock Hotel Chicago oli hieno, ja huone meillä oli VAIN 18 kerroksessa, joka ei ollut edes lähelläkään huippua vielä.








Hotellin aulassa oli meneillään norjalaiden vodkan lanseeraustilaisuus, ja meillekin hotellin asiakkainen juomat olivat ilmaisia.




Etsimme illallista varten kunnollista pihviravintolaa, ja sellainen löytyikin. Tosin heillä ei ollut vielä A - oikeuksia, koska ravintola oli aivan uusi, mutta homma kuitenkin onnistui, kun menimme viereiseen viinakauppaan ostamaan oman viinipullon mukaan. Joten pihvit naamariin ja jälkiruuaksi vielä hillitön setti erilaisia kakkuja, joita oli 5 erilaista suklaasta omenapiirakkaan.

Perjantaina varasin liput REM:n konserttiin. Syy oli oikeastaan siinä, että liput maksoivat vain 24 dollaria ja kun kerran oltiin samassa kaupungissa, niin mikäs siinä. En ole mikään suuri fani, ehkä enemmän sellainen menneinä päivinä, mutta konsertti ei ollut kummoinen, he soittivat ehkä 4 piisiä Automatic For the people - levyltä ja mitä ylipäätän tunnistin. Keskityin enemmän imemään Mai Taita muovimukista ja olin sen verran huppelissa poistuessani United Centeristä, että kaaduin suorin vartaloin asvalttiin ja sain vähän naarmuja polveen.

Illalliseksi vedimme "Chicagon parhaimmat wingsit" Mother Hubbard's - baarissa ja sitä ne tosiaan olivat.




Lauantai meni tutustuessa Chicagon arkkitehtuuriin, joka on aivan henkeäsalpaavaa jopa niille, jotka eivät rakennuskulttuurista enempää ymmärrä. Kävimme Navy Pierin huvipuistoalueella ja puolen tunnin ajelulla veneellä Lake Michiganilla, josta näki hieman paremmin kaupungin ääriviivat. Lounaaksi söimme hampurilaiset legandaarisessa Billy Goat's tavernassa, joka oli ehkä hieman enemmän legendaarinen kuin miltä hampurilainen maistui. Söimme illallista Oprahin suosimassa intialaisessa ravintolassa ja muuten ohjelmassa loputonta kävelyä baarista toiseen, vaikkakin matkat Loopin, ydinkeskustan sisällä eivät ole suuria.



Eilen ajettiin sellainen 7-8 tuntia Chicagosta "kotiin" Bowling Greeniin. Pysähdyimme matkalla Alcatraz Breweries - ravintolassa Indianapolisissa, joka panee omaa oluttaan (Searchlight Ale oli oikein hyvää, toista tummaa juodessani olin jo liian hiprakassa muistaakseni sen nimeä).




Leia Mais…

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Nainen kuoli aikaeroon

33 - vuotias nainen löydettiin kuolleena kello 5:1 keskiviikkoaamuna kotoaan työpöytänsä äärestä. Hänen ilmeensä oli tuskainen ja silmänalusensa mustat. Todennäköisesti hän oli kuollut aikaeroon sekä yleiseen hajoamiseen ajatuksesta, että kolmen tunnin päästä hänen pitäisi olla töissä kahden vuorokauden valvomisen jälkeen ja olla töissä vielä iltayhdeksään asti. Hänet tunnettiin innokkaana purjehtijana. SIP eli sail in peace.

Leia Mais…

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

"Kotona"

Jassoo, ollaan "kotona". Eilen ajelin silmät ristissä pienessä pakkasessa liukkaalla, pimeällä tiellä ilman talvirenkaita. Se oli täysin fyysinen suoritus - käsillä puristin täysillä rattia ja yritin pitää auton tiellä. Kylmää oli 28 Fahrenheitia, eli pakkasen puolella.


Mistäköhän sitä aloittaisi mahdollisimman epäloogisen tarinan luomiseksi? Kokeillaan perinteistä sekalaista - tyyliä:

---

Matka kolmen Fort Lauderdalessa vietetyn päivän jälkeen jatkui ensin Jacksonvilleen (tuttavallisesti Jax). Jacksonville on rannikkokaupunki ja siellä oli aatonaaton juhlinnat meneillään. Sinällään kaupunki oli ensimmäinen suuri city, joka ei sykähdyttänyt mitenkään, siellä oli paljon 70 - luvun laatikkotaloja ja kerroksittain autoramppeja ja kiemuroita, missä autoilla ajellaan. Ainut The Paikka on Jackson Landing, suuri ravintolakompleksi, jossa vahingossa löysimme ravintolaan Mongos Hot Flat Grill, jossa syödään buffetti - tyylisesti, mutta se on tehty hauskan erilaisesti: ensin valitset kippoon raakoja lihoja ja vihanneksia ja muita herkkuja, sitten maustat ne valitsemallasi tyylillä ja laitat öljyä tilkan siihen, sitten viet satsisi pyöreälle grillille, jossa poika paistaa ne ja lisää lopuksi valitsemasi kastikkeen. Oli aivan mielettömän hyvää ja tuli vähän sellainen olo kuin olisi tehnyt itse! MÄ SÖIN ALLIGAATTORIA! Se oli aika neutraalin makuista, vähän niin kuin katkaravun ja lihan välimuoto rakenteeltaan! Ostin muuten alligaattorin pään... ;) Hotelli Jaxissa oli Holiday Inn ja päästiin sviittiin, se oli kivoin huone koko matkan aikana.

---

Uuden vuoden aattoa päädyttiin viettämään taas Atlantaan, tällä kertaa Atlantan pohjoispuolelle Sandy Springsiin Crown Plazaan. Illallista syötiin Ruth's Chris Steakhousessa, jossa hinnat olivat päätähipovat (40 dollaria pelkästä pihvistä ilman mitään lisukkeita) ja söimme ehkä surkeimman ruuan koko reissun aikana - ei maistunut miltään! Ja ravintolan pitäisi olla hieno ja kuuluisa hyvästä ruuastaan. Söin 8 unssin fileen ja se ei maistunut miltään, uuniperuna maistui siltä kuin se olisi ollut uunissa kymmeneen eri kertaan ja "sauteed spinach" maistui rehulta, vaikken sitä ole maistanutkaan... Huh. Juuri ja juuri pysyttiin hereillä keskiyöhön asti, katsottiin New Yorkin juhlinnat televisiosta ja sitten nukkumaan.

---

Eilinen olikin sitten oikein shoppailupäivä! Osuttiin yhteen Outlet - myymäläkeskukseen. Niitä on siellä täällä ja ne ovat aina keskellä ei mitään. Ne ovat merkkiliikkeiden aitoja vaatteita, joita myydään tosi kovilla alennuksilla. Siellä on liikkeitä kuten Ralph Lauren (en silti viiti maksaa edes alennuksessa kahdesta tyynyliinasta 70 dollaria... ), Tommy Hilfiger, Nike, Liz Claiborne, Oshkosh, Old Navy, Gap jne. Ostin 3 paitaa TH:ltä (26 dollaria eli alle 20 euroa yhteensä), Golf - hameen Nikeltä 5 dollaria, saappaat 26, neuleen Old Navysta 15 dollaria... Aivan sairaan halpaa. Ralph Laurenilta en löytänyt mitään, se tyyli on vaan liian vaisua ja kilttiä mun makuun.

---

Mitä sitten tulee aiempaan viikkoon... Oltiin siis purjehtimassa viikon verran Fort Lauderdalesta Miamiin ja sitten Biskajan lahdella Florida Keysin sisäpuolella eli ei meren puolella. Fort Lauderdale on tosi mukava kaupunki, se on paljon rennompi kuin Miami ja siellä on helppo liikkua. Pääravintolakatu on nimeltään Las Olas ja sieltä pitäisi löytyä ravintola omaan makuun. Rannalla on paljon kuntoilijoita kaikkiin vuorokauden aikoihin. Silmiinpistävää on se, että siellä on paljon homoja. Itsellä ei ole homoja vastaan mitään mutta heillä Fort Lauderdalessa tuntuu olevan jotain meitä vastaan, osa on aika ylimielisiä ja kohtelee sua niin kuin roskaa vaikka olisivatkin palveluhommissa. Pienenä vinkkinä, että jos hotellin edessä on sateenkaarilippu, niin normiheteron ei kannata sieltä yöpaikkaan hakea… Sellaiseen jo mentiin kysymään huonetta, mutta meidät käännytettiin iloisen kohteliaasti takaisin kadulle. Toki tiesin tuon sateenkaarilippujutun ennestään, mutten jotenkin vain tiedostanut sitä.

---

Meidän vuokravene oli alle 40 - jalkainen 7 vuotta vanha purjevene, joka ei ollut mikään huippu, mutta kyllähän sillä purjehti. Tuulia ei tuolle viikolle juurikaan osunut, mutta lämpö hipoi paikallisia lämpöennätyksiä 30 asteellaan. Biskajan lahti on hassun matala, eli sillä on keskimäärin vain vajaa paria metriä syvää. Niin ollen vesi on tosi lämmintä ja pohja näkyy koko ajan, samalla pitää olla tarkka siitä, missä liikkuu, ettei joudu kiville. Delfiinejä näkyi koko ajan joka puolella! Vesiltä aukeaa kyllä ihan eri maailma kuin mitä pääsee katsomaan maista käsin – pääsee näkemään kaikki ne uskomattoman upeat Fort Lauderdalen ja Miamin talot, mitä "joillakin" on – ja vaikka se onkin vain murto-osa ihmisistä, ketkä sellaisissa pääsevät asumaan, niin taloja on paljon toinen toistaan upeampia. Myös talojen edessä olevat moottorijahdit ovat aivan uskomattoman kokoisia - sellaisen kuljettamiseen menee 150 gallonaa tunnissa polttoainetta, joten pitää olla varaa myös ajaa suurella jahdilla! Kalajastajia lahdella näkyy myös paljon – he pyytävät pääasiassa mahi-mahia tai marliinia.
Florida Keysiä pitkin emme päässeet Key Largoa pidemmälle, koska sen jälkeen syvyys oli vain 4 jalkaa. Purjehdimme myös avomerellä ja etsimme Golf – virran, joka liikkuu kahden solmun vauhdilla eteenpäin koko ajan, joten vene menee aina nopeampaa eteenpäin kuin mitä purjehditaan. Pysäytimme veneen (purjeet laitetaan sillä tavalla, että vene ei liiku purjeiden avulla vaan pysyy paikoillaan) ja uin Golf – virrassa.

Olisihan sitä kerrottavaa, muttei jaksa kirjoittaa! :)

Leia Mais…