(katkelma siirretty muualta, epäolennainen katkelma)
Olen joskus aiemmin ollut Omena-hotellissa Tampereella, ja se oli silloin tosi siisti, joten erehdyin varaamaan huoneen yhdestä Helsingin kolmesta samanlaisesta. Se oli niin virhe, että oikein vitutti. Vaikka tavoitteena oli vain yöpyä halvalla ja periaatteella, että ihan sama, missä, niin kun jo portilla oli kännistä teiniä riekkumassa ja sama meno jatkui käytävillä, niin eipä oikein houkutellut. Huone oli päällisin puolin siisti, mutten ole varma, oliko verhoissa oleva ruskea meikkiä vai paskaa. Suuntasin takaisin sateeseen, kävin kulmakaupasta hakemassa hieman iltapalaa, katsoin Salkkarit ja heittäydyin sängylle odottelemaan unta.
Siinä makoillessa tuli mieleen, että pitääpä tsekata, että minne mun pitää siihen koetilaisuuteen, johon osallistuin.
Kutsukirjeessä oli pelkästään lähettävän ylimmän tahon osoite, ja koska tiesin kyseisen rakennuksen, ajattelin, että eihän se hemmetti soikoon voi olla siellä. Muutama tekstiviesti ja googlaus, enkä saanut asiaan mitään varmuutta. No, ajattelin, että aamulla lähden tarpeeksi ajoissa selvittämään asiaa. Aamulla oli ihan suhteellisen näppärää huomata, etten ollut ottanut mitään vaihtovaatteita mukaan paitsi yhden sukan - eikä ollut hiusharjaa eikä edes hiuspompulaa, ja tukka sojotti kohtisuoraan taivaaseen.
Ihan pientä paniikkia voi sanoa sisältyneen kahteen aamun tuntiin 7-9 välillä etsiessäni oikeaa paikkaa. Loogisella päättelyllä luulin jo kerran olevani oikeassa paikassa, kun eräässä yliopiston rakennuksessa oltiin järjestämässä sama koe --- se oli silti väärä. Kiva yrittää selvitellä mitään, kun kukaan ei vastaa mihinkään puhelinnumeroon eikä netistäkään löytänyt mitään. Ihan ja pelkästään säkällä loppujen lopuksi johonkin puhelinnumeroon vastattiin ja löysin oikean paikan.
Kokeesta lähdin neljältä, kävin välissä lounaalla ystävän kanssa, pyörin vähän aikaa kaupungilla, mutta siihen aikaan kaupat olivat niin täynnä, ja inhoan sellaista limais-hikistä oloa vaatekaupoissa, joten päätin hypätä seuraavaan junaan kotiinpäin. Junasta soitin ystävälleni, että mennään syömään sen jälkeen kun tulen kotiin. Ehdin vielä ennen kuutta ostamaan nopeasti sukkahousut ja uuden meikkivoiteen, soitin pöytävarauksen Rouxiin, tunnissa ehdin käydä suihkussa, meikata, vaihtaa vaatteet moneen kertaan ja tuskailla sitä, että olen totaalisen kyllästynyt kaikkiin mustiin pikkumustiini. Seitsemältä - kuinka moni nainen oikeasti selviää tunnissa suht ihmisen näköisenä viettämään iltaa, kun lähtötilanne on kuitenkin superhikinen - istuin jo taksissa takaisin keskustaan.
Rouxissa söin alkupaloina "Merirapurisottoa ja paistettua kampasimpukkaa, karamellisoitua fenkolia" täydellisen pinot grigion kanssa, pääruokana "Kokonaisena grillattua häränsisäfileetä ja konjakki- kermakastiketta, aurajuusto-perunakakkua, karamellisoitua salottisipulia" Miss Harry - punaviinin kanssa, ja jälkiruokana "Kardemummalla maustettu crème brûlée ja viikuna- mansikkasalaattia"...
No, siitäpä matka jatkui sitten radalle... vaikka olen luvannut itselleni, että koko kaupungin yöelämä on totaalisen boikotissa, tai ainakin ne paikat, missä käymme aivan liian usein. ...
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Omena & Roux
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Juna Kuopioon & aikamatkustusta
(katkelma muulta)
Istuin 3 ja puoli tuntia junassa! Kolme ja puoli!
En käsitä, miksi rahvas matkustaa junalla. Se on ihan muutaman euron kalliimpaakin kuin bussilla. Johtuuko se sitten siitä, että siellä on se ravintolavaunu? Itse otin paikan työskentelyhytistä, mutta kukaan ei kertonut sitä, että työskentelyhytissäkin on aina 50% niitä tyyppejä, jotka nostavat hikiset sukkansa penkille ja nukkuvat ja tuijottavat. Oikeastaan se on pahempaa, koska siinä hytissä oli vain neljä paikkaa ja sulkeutuvat ovet, joten jalkahiki oli kuutioitu siihen pieneen tilaan.
Tapasin ystävän, jota en ole tavannut 7 vuoteen - niin ainakin laskeskelimme, kun yritimme jotenkin muistella, mitä oli tapahtunut ja mitä ei vielä ollut tapahtunut siinä ajassa, missä me olimme tavanneet. Tavallaan se on jonkinlaista aikamatkustamista. Ystävä jää sinne 7 vuoden taakse, ja sitten yhtenä päivänä hänet tempaistaan läpi kaikkien niiden vuosien läpi pikakelauksella. Käydään läpi syntymät ja kuolemat ja poikaystävät.
....
torstai 14. lokakuuta 2010
Diskreetti puisto
(siirretty muualta)
Lahden "melko keskustassa" on eräs suuri ja hyvin kaunis puisto, mutta sen polut menevät ihan miten sattuu. Polut eivät ole siis mitään pikkupolkuja, vaan leveitä tehtyjä kulkureittejä. En tunne puiston historiaa sen tarkemmin, mutta sen polut eivät koskaan palvele ihmisten luonnollisia kauttakulkureittejä - tarkoitan siis sitä, että koska suurin osa puistossa kävelevistä ihmisistä vaikuttaa aina olevan enemmänkin kävelemässä sen läpi kuin varsinaisesti viettämässä aikaa siellä, niin olitpa matkalla mihin tahansa mitä tahansa valitsemaasi suht suoraa reittiä pitkin toiselle puolelle puistoa, niin yksikään polku ei tue sitä reittivalintaa ei niin millään. Sitä puistoa on kävelty läpi viiden vuoden ajan melko ahkerasti ja aina pienessä kiireessä, reunalta toiselle on ehkä pari sataa metriä, mutta jos lähdet menemään polkuja pitkin, niin matka tuntuu ikuiselta jatulintarhalta. Viiden vuoden ajan olenkin ehtinyt suunnitella sille muutamaakin diskreettiä oikaisua, ja voin sanoa, etten varmaan kertaakaan ole kulkenut sitä puistoa pelkästään pitkin polkuja - huolimatta siitä, että piikkikorot ovat rei'ittäneet paksua ruohoa pitkältä matkalta ja olen päässyt määränpäähäni multakokkareet jaloissa. Että miten vaikeeta on suunnitella yhtä puistoa?!?!? On se! :) Ainakin sellaista, että se palvelee logistisesti kiireisiä ihmisiä.
Mutta mitäpä minä tästä sen enempää selitän, kun kuva - joskin huono - kertoo siitä enemmän, ja voitte itse havaita saman jutun:
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Hellsö, Maarianhamina
Grillaus kalliolla, haitarin soittaja laiturilla, mansikat, kova tuuli illalla
Leia Mais…sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Our second trip to the British Virgin Islands in a nutshell
Our route to the British Virgin Islands was Helsinki-Paris-New York-San Juan-Tortola. We had to stay overnight in San Juan. Our hotel was the Best Western at the airport, which was ideal for us after such a long day.
We chartered a catamaran from Pro Valor. We've never chartered or sailed a catamaran before, so we took an extra captain with us for half a day to show how it's different from sailing a monohull.
.JPG)
On our first day we went to the Baths, which is a wonderful place. The beach was actually closed as it was too windy, so we took the dinghy close, jumped to the water and swam to the shore.
We had our first Bushwacker in the Baths, it tasted so good after I swallowed quite many waves of that salty water.
.JPG)
Our next visit was to the Bitter End Yacht Club, where we went for some drinks at the Saba Rock (small island) and we had dinner at BEYC.
.JPG)
Our return flight was heavy stuff, we left the Beef Island in the afternoon to San Juan, then to New York and only half an hour and a flight to London. The arrival in London was in the morning and we were in Helsinki in the afternoon. And two hours on the bus...
When I came home, I heard that I have won a trip to Istanbul, it's a long weekend from Thursday to Sunday anytime between May - August, two persons and a three-star hotel! Leia Mais…
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Miscellanous in Shanghai part 2
Ensimmäisenä iltana mentiin Blue Frog - nimiseen ravintolaan Super Brand Mallin alakerrssa, joka oli amerikkalaistyylinen ravintola, jossa söimme hyvät pihvit. Nuorten tyyliin ravintolassa kuuluu kuulemma tilata useampi juoma kerralla, pöytä täyteen. Jos jotkut juomat jäävät juomatta, niin ne voi palauttaa. Myös se oli hassua, että kun Suomessa pöytään tuodaan yleensä jäävettä, niin täällä tuotiin joko kuumaa tai lämmintä vettä tai jopa vihreää teetä ensimmäisenä. Myös vesiautomaateissa oli vaihtoehtoina pelkästään lämmintä tai kuumaa vettä! Aika hassua! Minusta lämmin vesi ei edes maistu hyvälle!
Tuo hotpot - systeemi on sellainen, että ensin valitaan liemi, minkä haluaa (tässä ekassa paikassa oli kaksikerroksinen torni, joten niihin sai valita kahta eri lientä.) Pannun alla palaa kaasuliekki ja liemen alkaessa kiehumaan siihen laitetaan omaan tahtiin ohuiksi leikattuja lihoja ja vihanneksia. Syötävät sai itse valita listalta (jossa on nimet myös englanniksi sekä kuvat varmuuden vuoksi). Me otimme kahta eri naudanlihaa, perunoita, katkarapuja ja sekalaisia vihanneksia. Lisäksi valittiin dippikastikkeita. Koko homma kahdelle neljän ison oluen kera maksoi euroissa 16 euroa.
Kävimme kahtena iltana myös Xin Tian Di - kadulla, ensin Zen-nimisessä ravintolassa ja sitten hieman syrjässä olevassa MJ Italian Restaurantissa. Ainakin näillä näkymin juuri tuo Xin Tian Di - katu on sellainen ravintolaa ravintolan vieressä, löytyy kaikenlaisia, hieman tasokkaampia, mutta siis keittiöitä ympäri maailman. Xin Tian Di on varmaan sellainen turvallinen valinta, jos etsii ravintolaa.
Zen oli kallis, itse asiassa kuulemma yksi kalleimpia ravintoloita ja sen keittiön pitäisi olla kantonin tyylinen (en nyt vielä ole hirveästi tutustunut tuohon kiinalaiseen keittiöön, koska en vielä ainakaan ole hurahtanut kiinalaiseen ruokaan). Kalleinta oli taas kuitenkin viini, eli siitä huolimatta illallinen tuli halvemmaksi kuin vastaava suomalainen, maksoimme 790 eli noin 79 euroa kahdelta hengeltä. Tuo MJ Restaurant oli todella hyvä, todella halpa ja sympaattinen pikkuinen ravintola, jossa olimme ainoat asiakkaat sillä hetkellä. Eli en voi olla varma, oliko se hyvä ravintola - meillä ainakin kävi hyvä säkä ruuan suhteen. Toisaalta mielestäni italialainen ruoka, lähinnä pasta, on sellaista, että pitää olla aika apina, että siitä saa tehtyä pahaa.
Nähtävyyksiä emme käyneet pahemmin katselemassa. Toisen hotellin vieressä olevassa Oriental Pearl - tornissa kävimme, jossa pääsi noin 350 metrin korkeuteen. Pääsyliput siellä jokaiselle tasolla maksoivat noin 150 rahaa, ja se oli ihan sen arvoinen - makea paikka. Tornin sisällä oli myös pieni ilmainen vuoristorata! Alemmasta pallerosta näki oikein hyvin koko Shanghain, mutta ylempi pallero oli useasti sadesumun peitossa, joten sieltä ei hirveästi nähnyt. Hieman alemman palleron alapuolelta pääsi myös ulos niin että jos halusi mennä seisomaan sellaiselle läpinäkyvälle levylle (alla sisi 350 metriä pudotusta), niin tervemenoa. Ensin kun menin ulos, niin menin suoraan levylle, mutta sitten katsoin alaspäin ja outo on tuo oma mieli - mun jalat eivät suostuneet liikkumaan ollenkaan! Pääsin juuri ja juuri levyn päältä turvaan (siis se levy on varmastikin ihan yhtä kestävää kuin se aine mistä torni on rakennettu). Yritin sitten toista kertaa astua levyn päälle, niin ei hitto - jalat eivät vaan totelleet. Eivät niin, että katsoin alaspäin. Sitten, kun katsoin vain suoraan eteenpäin ja astun levylle, niin homma onnistui, mutta sitten taas kun katsoin alas, niin jalat olivat kuin sementtiä. Todella hassu tunne, koska mielestäni en edes pelkää korkeita paikkoja, ennemminkin rakastan niitä!
Eräänä päivänä kävimme myös turistialueella, jossa on siltikin suurin osa nimen omaan kiinalaisia turisteja. Nämä olivat siis niitä "tyypillisen" kiinalaisen näköisiä paikkoja, jossa kaikki on feikkiä ja halpaa. Kun en itse ole mitenkään brändien perään, niin itseltäni jää kyllä niin se oikea kuin feikkikin Louis Vuittonin laukku kauppaan. Olihan siellä kaupustelijoita, jotka pyysivät katsomaan laukkuja ja kelloja, mutta kun en tarvinnut enkä halunnut niin en ostanut. Tinkiminen on myös sellainen juttu, mitä en ole koskaan tehnyt - tulipahan sekin tehtyä nyt täällä. Jos näet jotain, josta pidät, niin pitää ensin kysyä hintaa. Hinta ei ole koskaan edes niin korkea kuin mitä se on hintalapussa. Sitten pitää sanoa, että se on liian kallista... Kauppias yleensä kysyy "how much you want to pay, how much you want to pay" ja naputtelee laskimeensa numeroita, ja sinunkin pitää sitten naputella numeroita laskimeen. Jos hinta ei meinaa aleta millään, niin sitten pitää lähteä "karkuun" ja myyjä juoksee perässä, jos hinta on vielä tinkittävänä. Tuolta alueelta ostin kimonotyyppisen takin (mikä sen oikea nimi nyt onkaan) ja 6 huivia, T osti sellaiset hienot puiset syömäpuikot.
Koko ajan olin odotellut sitä, mistä aina olen kuullut, että länsimaalaisia ihmetellään siellä ja otellaan kuvia. Itse olen kyllä tottunut siihen, että kun olen muutenkin niin ihmeellinen, niin porukka tuijottaa muutenkin (ihan Suomessakin), joten en missään vaiheessa ainakaan huomannut mitään tuolla Shanghaissa. T sanoi, että ainakin 3 tyyppiä otti minusta valokuvaa, mutten huomannut ainuttakaan.
Rahaa sain ihan hyvin automaatista, sillä sitä ei voi vaihtaa Suomesta mukaansa. T ainakin sanoi, että sitä muka voisi nostaa vain 4000 rahaa vuorokaudessa. En tiedä, pitääkö tuo paikkansa, se on outoa, mutta ehkä se on totta. Suurin raha on 100 yuania ja usko tai älä - saimme yhden väärän 100 yuanin rahan automaatista. Emme sitä olisi muuten huomanneet, mutta kun maksoimme laskun ravintolassa, niin tarjoilija tuli sanomaan, että onko meillä jotain muuta seteliä, koska heidän tunnistuslaitteensa ei hyväksy sitä! Kun vertasimme seteliä oikeaan, niin se oli aivan selvästi väärennös! Ja automaatistahan se oli saatu, koska mistään emme saaneet ikinä 100 yuanin seteleitä. Kovinkaan monissa paikoissa, jotka eivät ollee siis esimerkiksi ostoskeskuksessa, ei käynyt luottokortti, ainoastaan yksi kiinalainen luottokortti, joten käteistä piti olla. Joten tarkkana saisi olla jos meinaisi tehdä suurempia hankintoja - pitäisi siis nostella rahaa etukäteen eri päivinä (jos tuo 4000 yuanin rajoitus tosiaan pitää paikkaansa).
No, mutta kuten tuli mainittua, niin tuo reissu ei ollut varsinaista lomaa, vaan "työlomaa". Ihan oikeaan lomaan Karibialla on nyt aikaa 12 päivää, kun katsoo tuota harmaata, kylmää näkymään olohuoneen ikkunasta - taitaa tulla lisää luntakin - niin eipä voisi parempaan kohtaan loma osua! Leia Mais…
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Trip to Shanghai part 1
First of all, I have to say that after being 3 years on and off in the US, China for a Finn is much less of a culture shock than the USA is.
Arguments:
-Finnish plugs fit into the Chinese sockets
-the shower head can be held in your hand in China
-you can walk in China
Haha.
Oh well, I have some other points, too.
-The Chinese are polite, but not too polite, they are polite in that lovely way as they are in Finland
-Gratuity is not expected (although I have nothing against it)
-The immigration procedure is normal
-Everything works fine there. No drama.
The Finnair flight from Helsinki to Shanghai leaves in the evening, so your sleeping rhythm would be quite ideal in case you get some sleep on the plane. The plane had surprisingly few Finns on it, there were much more Chinese and British people there. The flight arrived at Pudong airport. We received two forms on the plane, on which you had to tell about your health (just ticking the boxes)
and the other one was just a form where you had to tell which hotel you're going to stay at, how long, and so on. The immigration procedure took only about 5 minutes in all, as the lines were moving very quickly. They didn't ask me anything, just stamped my passport and that was it.
Nostin automaatista 1000 RMB:tä (n. 100 euroa). Suurin seteli on 100 RMB:tä. Automaatista pystyy kuulemma nostamaan vuorokaudessa yhteensä vain 4000 rahaa, en ole ihan 100% varma pitääkö tuo paikkansa. Sitten pääsinkin hakemaan laukkuani, kävelin tullin läpi, ja lähdin etsimään taksitolppaa, joka oli helppo löytää. Kentältä olisi päässyt myös busseilla ja junalla, mutten jaksanut etukäteen juurikaan selvitellä, miten ne kulkevat. Varmaan kaikilla suurimmilla kentillä on aina niitä helppoheikkejä, jotka tarjoilevat pimeää taksia - niin täälläkin. En ole koskaan kokeillut. Minulla oli onneksi hotellin nimi sekä englanniksi että kiinaksi sekä pieni netistä tulostettu kartta, sillä hotellini Belgravia ei ollut tunnetuimpia hotelleja. Taksitolpalla on kuitenkin aina tyyppi, joka puhuu englantia, ja osaa sanoa taksikuskille, mihin hänen pitäisi ajella. Yksikään taksikuski ei puhunut englantia.
Taksimatka lentokentältä Pudongiin Shanghain keskustaan kesti noin tunnin verran ja maksoi alle 200 RMB:tä. Aloitusmaksu Shanghaissa oli 12 RMB:tä eli 1,2 euroa ja sillä pääsee matkustamaan aika pitkän matkaa. Taksikuski osasi jotenkin sinne suuntaan, mutta sitten eräässä vaiheessa hän teki käsimerkkejä, että tarvitsee sen hotellin nimen uudelleen. Olimme varmastikin oikealla kadulla, sillä T oli sanonut, että hotellimme lähellä on suuri ja tunnettu Holiday Inn, mutta oikeaa hotellia ei vain tuntunut löytyvän. Neljän tien risteyksessä taksikuski pisti autonsa parkkiin juuri siihen ja lähti kävellen kysymään kadulla seisoskelijoilta suuntia. Sitten hän ajoi risteyksessä ympyrää, pysähtyi taas keskelle suojatietä ja kysyi neuvoa.
Oikea hotelli löytyi vihdoin. Ilmoittauduin respassa, että siellä pitäisi olla viesti, että minut pitää päästää huoneeseen. Eipä ollut mitään viestiä. Vasta tässä vaiheessa yritin laittaa kännykkääni päälle, mutta siihen oli tullut jotakin vikaa - se ei mennyt päälle ollenkaan, vaikka se oli ladattu juuri ennen lähtöäni. Respan työntekijät puhuivat kyllä englantia, mutta tuntui, että se oli opeteltu vain tiettyihin tilanteisiin. Onneksi kuitenkin T oli huoneessa, respantäti soitti sinne ja pääsin vihdoin huoneeseen.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Hotelleja Shanghaissa
Olimme kahdessa eri hotellissa yhdessä Shanghaissa. Ensimmäinen oli Belgravia Serviced Residence, joka on siis tavallaan korkea huoneistohotelli. Huoneistossamme oli makuuhuone, olohuone, keittiö kaikkine vermeineen (tosin astioita oli ihan vain muutama), parveke, 2 vessaa ja kylpyhuonetta. Huoneistossa olisi varmaankin ollut myös toinen makuuhuone, mutta sen ovi oli laitettu lukkoon. Huoneiston sisustus oli moderni ja oikein tyylikäs, hyvin minun makuuni!
Belgravian palvelu tiskillä oli ystävällistä, mutta heidän englannin kielen taitonsa aiheutti sen, että asiaa sai jauhaa jonkin verran aikaa, ennen kuin se meni läpi. (Oma kiinan taitoni ei ole vielä niin hyvä! :) ) Hotellin alakerrassa oli hyvin pieni ja nuhruinen ravintola, jota emme kokeilleet. Leffoja sai vuokrata 10 RMB:n maksulla respasta. Huoneisiin kuului jokapäiväinen siivous, ja siivooja tuli sisään hyvin päättäväisesti, vaikka ovella olikin do not disturb - lappu.
Hotellin lähellä oli paljon muita hotelleja (Holiday Inn), muutama kahvila ja pikkukauppa, mutta varsinaisesti alueella ei ollut mitään muuta kiinnostavaa, että siellä olisi jaksanut turisteilla sen enempää.
Emme saaneet VPN-yhteyttä toimimaan monista yrityksistä huolimatta (toimi kuitenkin hyvin viereisessä kahvilassa), joten siitä hermostuneena päätimme siirtyä Oriental Riverside Hotelliin, joka on neljän tähden hotelli. Hotellin sijainti on erinomainen, se on aivan Huangpu - joen rannalla, ja rannassa on kävelykatu, joka on täynnä ravintoloita, ja sieltä voi lähteä esimerkiksi jokiristeilylle. Kongressikeskus on aivan hotellin vieressä niin että hotellin aula on samassa yhteydessä kongressikeskukseen. Lisäksi ihan vieressä on suuri Oriental Pearl -torni ja 10 - kerroksinen Super Brand Mall - ostoskeskus, joten pelkällä hotellin sijainnilla pärjää jo hyvin pitkälle, ja liikkumaan pääsee aivan mainiosti kävellen.
Hotellissa oli useampi ravintola, joista kokeilimme vain aulan suurta kahvilaa (mielestäni oli hieman hölmöä, ettei aulassa ollut varsinaista lounge - aluetta, vain todella suuri kahvila. Lisäksi söimme toooooodella kalliin aamiaisen (ei siis kuulu huoneen hintaan) kerran, jonka laatu ei todellakaan vastannut hintaa, ja Suomessakaan ei olisi yhdestäkään hotelliaamiaisesta joutunut pulittamaan niin paljon.
Ilmeisesti koska hotellin tähtimäärä on niin korkea, niin huonepalvelu ravasi ovella tai soitteli puhelimella koko ajan. Onko pyykkiä, onko huone siivottu, pitääkö huonetta siivota tänään, tulisivat avaamaan sängyn ja sulkemaan verhot... Toki olimme normaalia pidempään hotellihuoneessamme, koska tein töitä hotellilta käsin ja ulkona satoi koko ajan kaatamalla.
Molemmat hotellit olivat todella mukavia, mutta sen verran on tullut itsekin vietettyä myös "pakkoaikaa" hotelleissa, että kyllä kotona on vaan välillä hirmuisen kivaa! Leia Mais…
perjantai 26. helmikuuta 2010
Chinese Embassy in Finland
The Chinese Embassy in Finland is in Kulosaari in Helsinki. I took the underground from the city centre to Kulosaari and it was about a 15 minutes' walk from the metro stop in slippery, icy roads. But actually I noticed that there's a bus which stops right there a few metres from the embassy.
There were a lot of people in the lobby of the embassy and more people were coming in all the time. It was a surprise because I thought that I just walk in, give my application and get the visa straight away. I applied for a single entry and it cost me 70 euros in total. You also need a color passport photo of yourself and a copy of your flight tickets.
The service in the embassy was also in English and all the people who worked there were very friendly and helpful. But I think that you have to be there very early, right after 9 o'clock if you want your visa on the same day. I was there just before ten o'clock and I couldn't get mine on the same day anymore.
The visa office is at Vanha Kelkkamäki 9, Kulosaari, 00570 Helsinki, Finland. The office hours are 09.00-11.30 Mon-Fri.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Sekalaista vähän kaikesta
Hain tänään uuden vanhan passini, jonka sain ilmaiseksi. 10 vuoden passissani olisi ollut aikaa jäljellä vielä 3 vuotta, mutta passin kastuttua (pari vuotta sitten mennessäni uima-altaalle Kentuckyssa juomapullo aukesi laukkuuni, jossa idioottina pidin passia) tietosivu oli irronnut jo sen verran, että sitä ei olisi enää hyväksytty varmaankaan missään. Olin tottunut kuittailuun passintarkastuksissa - "did you go scuba diving with your passport?" Olin ihan valmistautunut siihen, että tilaan uuden passin täydellä hinnalla, mutta virkailija ehdotti, että jos teen selvityksen siitä, mitä ja missä ja milloin passilleni on tapahtunut, niin saan uuden passin jäljellä olevalle ajalle ilmaiseksi. Kerrankin sain jotain ilmaiseksi! Passi on nyt biopassi, eli siihen otettin sormenjäljet molemmista etusormista samaan tapaan kuin Amerikkaan mennessä (paitsi jossakin otetaan kuva kaikista sormista ja jopa koko kädestä).
En ole vielä varannut lentoa hiihtolomalle Shanghaihin, tarkan ajankohdan kanssa on vielä hieman säätämistä - lähdenkö jo viikonloppuna ja jos, niin onko matkan varrella jokin muu stoppi viikonlopuksi. Sitä varten pitäisi kuitenkin hakea myös se viisumi Helsingistä asti... Kiire tullee vielä? Oikeastaan onkin ihan hyvä, että sain uuden passin, koska vanhassa ei olisi varmaankaan ollut enää tarpeeksi vapaita vierekkäisiä sivuja viisumia varten.
Ensi viikolle pitää varata jokin Helsinki - päivä, jolloin menen varta vasten viisumin hakemaan. Olen kyllä menossa nyt perjantaina Vene-messujen ammattilaispäivään, mutta käynti ei taida osua ihan suurlähetystön aukioloaikaan. Venemessujen ostoslistalla on jonkin verran purjehdusvaatetta, koska messuilla sitä saa halvemmalla, ja vaikka tuntuu, että vastahan kolme vuotta sitten ostin uudet pelit ja rensselit, niin kyllähän tässä on tullut purjehdittua sen verran (ja sen verran "kovissa" olosuhteissa), että joitakin uusia vaatekappaleita pitäisi hankkia.
Bitter End Yacht Clubilla on uusi mainosvideo, joka oli ilmestynyt tänään!
torstai 7. tammikuuta 2010
Lomailut mielessä ennen kuin edes takaisin töissä...
Nyt on varattu ja maksettu lennot (sekä tietenkin katamaraani) takaisin Brittiläisille Neitsytsaarille Tortolaan huhtikuun alkuun. En ole varmaan koskaan maksanut tai varannut tai edes suunnitellut mitään matkaa näin paljoa etukäteen, kaikki lähtemiseni on aina enemmän tai vähemmän ex tempore. Hintaa lennolle Helsinki-Pariisi-New York-San Juan tuli 650 euroa, San Juanissa yö hotellissa, ja jatko seuraavana päivänä San Juanista Tortolan Beef Islandille. Tuo lento maksoi 135 euroa. Lennot otin jo toisen kerran Travellinkin kautta. Olinkin pettynyt Supersaveriin, sillä nykyisin sen ei näytäkään enää lentojen suoraa hintaa veroineen, varausmaksuinen kaikkineen, vaan se veroylläri tulee vasta lopussa. Travellink näyttää kaikki kulut heti suoraan. Travellinkin sivujen toimivuus ja lentojen hakukin toimii parhaiten, Supersaver jymähtää paikalleen ja antaa virheilmoituksen pelkästään siitä, jos heiluttaa hiirtä samaan aikaan kun odottaa, että varaus tulee "tehdyksi".
Katamaraani on varattu Pro Valorin kautta, joka on eri välittäjä kuin viimeksi, ja joka löytyi ikään kuin sattumalta. Alkuperäinen suunnitelma oli palata BVI Yacht Chartersin palveluksiin, mutta heidän kaikki kattinsa olivat varattuja ajalle, jona oisimme voineet sinne mennä. Vene on 45-jalkainen Leopard - katamaraani.
BVI:n venevuokrauksia koostavat mm. British Virgin Islands - sivusto.
No, pääsiäiseen on vielä melkein 3 kuukautta ja sitä ennen menen vielä 10 päiväksi Shanghaihin, mutta ennen sitä reissua pitäisi hakea uusi passi edelliseen ryvettyneen tilalle (ne eivät varmaankaan suostu tekemään viisumia mun passin vedessä rytistyneille sivuille), käydä tietenkin passikuvassa ja lopulta saada se viisumikin sinne passiin. Tuo pääsiäisen reissu on enemmän se "The Loma", jota odotan, vaikka Shanghai onkin uusi tuttavuus ja ehdottomasti haluan sinnekin.
Tietoja Kiinan viisumisysteemeistä löytyy Kiinan Suomen suurlähetystön sivustolta.
perjantai 1. tammikuuta 2010
