Ensimmäisenä iltana mentiin Blue Frog - nimiseen ravintolaan Super Brand Mallin alakerrssa, joka oli amerikkalaistyylinen ravintola, jossa söimme hyvät pihvit. Nuorten tyyliin ravintolassa kuuluu kuulemma tilata useampi juoma kerralla, pöytä täyteen. Jos jotkut juomat jäävät juomatta, niin ne voi palauttaa. Myös se oli hassua, että kun Suomessa pöytään tuodaan yleensä jäävettä, niin täällä tuotiin joko kuumaa tai lämmintä vettä tai jopa vihreää teetä ensimmäisenä. Myös vesiautomaateissa oli vaihtoehtoina pelkästään lämmintä tai kuumaa vettä! Aika hassua! Minusta lämmin vesi ei edes maistu hyvälle!
Hotpotit alkuasetelmissaan - vielä ei olla päästy sotkemaan
Tuo hotpot - systeemi on sellainen, että ensin valitaan liemi, minkä haluaa (tässä ekassa paikassa oli kaksikerroksinen torni, joten niihin sai valita kahta eri lientä.) Pannun alla palaa kaasuliekki ja liemen alkaessa kiehumaan siihen laitetaan omaan tahtiin ohuiksi leikattuja lihoja ja vihanneksia. Syötävät sai itse valita listalta (jossa on nimet myös englanniksi sekä kuvat varmuuden vuoksi). Me otimme kahta eri naudanlihaa, perunoita, katkarapuja ja sekalaisia vihanneksia. Lisäksi valittiin dippikastikkeita. Koko homma kahdelle neljän ison oluen kera maksoi euroissa 16 euroa.
Kävimme kahtena iltana myös Xin Tian Di - kadulla, ensin Zen-nimisessä ravintolassa ja sitten hieman syrjässä olevassa MJ Italian Restaurantissa. Ainakin näillä näkymin juuri tuo Xin Tian Di - katu on sellainen ravintolaa ravintolan vieressä, löytyy kaikenlaisia, hieman tasokkaampia, mutta siis keittiöitä ympäri maailman. Xin Tian Di on varmaan sellainen turvallinen valinta, jos etsii ravintolaa.
Zen oli kallis, itse asiassa kuulemma yksi kalleimpia ravintoloita ja sen keittiön pitäisi olla kantonin tyylinen (en nyt vielä ole hirveästi tutustunut tuohon kiinalaiseen keittiöön, koska en vielä ainakaan ole hurahtanut kiinalaiseen ruokaan). Kalleinta oli taas kuitenkin viini, eli siitä huolimatta illallinen tuli halvemmaksi kuin vastaava suomalainen, maksoimme 790 eli noin 79 euroa kahdelta hengeltä. Tuo MJ Restaurant oli todella hyvä, todella halpa ja sympaattinen pikkuinen ravintola, jossa olimme ainoat asiakkaat sillä hetkellä. Eli en voi olla varma, oliko se hyvä ravintola - meillä ainakin kävi hyvä säkä ruuan suhteen. Toisaalta mielestäni italialainen ruoka, lähinnä pasta, on sellaista, että pitää olla aika apina, että siitä saa tehtyä pahaa.
Oriental Pearl - torni Shanghain Pudongin keskustassa
Nähtävyyksiä emme käyneet pahemmin katselemassa. Toisen hotellin vieressä olevassa Oriental Pearl - tornissa kävimme, jossa pääsi noin 350 metrin korkeuteen. Pääsyliput siellä jokaiselle tasolla maksoivat noin 150 rahaa, ja se oli ihan sen arvoinen - makea paikka. Tornin sisällä oli myös pieni ilmainen vuoristorata! Alemmasta pallerosta näki oikein hyvin koko Shanghain, mutta ylempi pallero oli useasti sadesumun peitossa, joten sieltä ei hirveästi nähnyt. Hieman alemman palleron alapuolelta pääsi myös ulos niin että jos halusi mennä seisomaan sellaiselle läpinäkyvälle levylle (alla sisi 350 metriä pudotusta), niin tervemenoa. Ensin kun menin ulos, niin menin suoraan levylle, mutta sitten katsoin alaspäin ja outo on tuo oma mieli - mun jalat eivät suostuneet liikkumaan ollenkaan! Pääsin juuri ja juuri levyn päältä turvaan (siis se levy on varmastikin ihan yhtä kestävää kuin se aine mistä torni on rakennettu). Yritin sitten toista kertaa astua levyn päälle, niin ei hitto - jalat eivät vaan totelleet. Eivät niin, että katsoin alaspäin. Sitten, kun katsoin vain suoraan eteenpäin ja astun levylle, niin homma onnistui, mutta sitten taas kun katsoin alas, niin jalat olivat kuin sementtiä. Todella hassu tunne, koska mielestäni en edes pelkää korkeita paikkoja, ennemminkin rakastan niitä!
350 metrin korkeudessa voi löytää itsestään uusia puolia
Eräänä päivänä kävimme myös turistialueella, jossa on siltikin suurin osa nimen omaan kiinalaisia turisteja. Nämä olivat siis niitä "tyypillisen" kiinalaisen näköisiä paikkoja, jossa kaikki on feikkiä ja halpaa. Kun en itse ole mitenkään brändien perään, niin itseltäni jää kyllä niin se oikea kuin feikkikin Louis Vuittonin laukku kauppaan. Olihan siellä kaupustelijoita, jotka pyysivät katsomaan laukkuja ja kelloja, mutta kun en tarvinnut enkä halunnut niin en ostanut. Tinkiminen on myös sellainen juttu, mitä en ole koskaan tehnyt - tulipahan sekin tehtyä nyt täällä. Jos näet jotain, josta pidät, niin pitää ensin kysyä hintaa. Hinta ei ole koskaan edes niin korkea kuin mitä se on hintalapussa. Sitten pitää sanoa, että se on liian kallista... Kauppias yleensä kysyy "how much you want to pay, how much you want to pay" ja naputtelee laskimeensa numeroita, ja sinunkin pitää sitten naputella numeroita laskimeen. Jos hinta ei meinaa aleta millään, niin sitten pitää lähteä "karkuun" ja myyjä juoksee perässä, jos hinta on vielä tinkittävänä. Tuolta alueelta ostin kimonotyyppisen takin (mikä sen oikea nimi nyt onkaan) ja 6 huivia, T osti sellaiset hienot puiset syömäpuikot.
Koko ajan olin odotellut sitä, mistä aina olen kuullut, että länsimaalaisia ihmetellään siellä ja otellaan kuvia. Itse olen kyllä tottunut siihen, että kun olen muutenkin niin ihmeellinen, niin porukka tuijottaa muutenkin (ihan Suomessakin), joten en missään vaiheessa ainakaan huomannut mitään tuolla Shanghaissa. T sanoi, että ainakin 3 tyyppiä otti minusta valokuvaa, mutten huomannut ainuttakaan.
Rahaa sain ihan hyvin automaatista, sillä sitä ei voi vaihtaa Suomesta mukaansa. T ainakin sanoi, että sitä muka voisi nostaa vain 4000 rahaa vuorokaudessa. En tiedä, pitääkö tuo paikkansa, se on outoa, mutta ehkä se on totta. Suurin raha on 100 yuania ja usko tai älä - saimme yhden väärän 100 yuanin rahan automaatista. Emme sitä olisi muuten huomanneet, mutta kun maksoimme laskun ravintolassa, niin tarjoilija tuli sanomaan, että onko meillä jotain muuta seteliä, koska heidän tunnistuslaitteensa ei hyväksy sitä! Kun vertasimme seteliä oikeaan, niin se oli aivan selvästi väärennös! Ja automaatistahan se oli saatu, koska mistään emme saaneet ikinä 100 yuanin seteleitä. Kovinkaan monissa paikoissa, jotka eivät ollee siis esimerkiksi ostoskeskuksessa, ei käynyt luottokortti, ainoastaan yksi kiinalainen luottokortti, joten käteistä piti olla. Joten tarkkana saisi olla jos meinaisi tehdä suurempia hankintoja - pitäisi siis nostella rahaa etukäteen eri päivinä (jos tuo 4000 yuanin rajoitus tosiaan pitää paikkaansa).
No, mutta kuten tuli mainittua, niin tuo reissu ei ollut varsinaista lomaa, vaan "työlomaa". Ihan oikeaan lomaan Karibialla on nyt aikaa 12 päivää, kun katsoo tuota harmaata, kylmää näkymään olohuoneen ikkunasta - taitaa tulla lisää luntakin - niin eipä voisi parempaan kohtaan loma osua!
0 kyttääjää:
Lähetä kommentti