Onnen kerjäläiset Mikkelissä

"Olosuhteiden pakosta" olen joutunut osittain Jaakko Teppo- faniksi, ja sain kuin sainkin jotenkin kummasti hankittua varmaan viimeiset liput Mikkelin Mikaelin Onnen kerjäläiset - esitykseen, joka oli viimeinen esitys vuonna 2009.

Esitys oli hyvä! Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, sillä Onnen kerjäläiset kiertue jatkuu tietääkseni vuonna 2010! Olimme kuunnelleet Onnen kerjäläiset - cd - levyjä ahkerasti purjehduksemme aikana, joten piisit ja tarina olivat tuttuja, mutta silti musikaali tarjosi kokonaan uuden näkökulman siihen tarinaan, joka omassa päässä Jaakko Tepon laulujen ja vitsien perusteella oli syntynyt.

Mikaeli on itselleni hieman liiankin tuttu, sillä siellä tuli sananmukaisesti rymyttyä joka kulma silloin, kun soitin musiikkiopistossa. Mikaelin juomatarjoilu ei oikein toiminut, siellä oli ehkä noin kolme jonoa, jotka olivat toooooooooodella pitkät ja hitaat. Juomatarjoilupisteitä olisi pitänyt olla paljon enemmän, ja ylipäätään jokaisella pisteellä ainakin kaksi työntekijää.

Otimme hotellihuoneen Cumuluksesta, vaikka varaus oli tehty alunperin Mikkelin Vaakunaan. Molemmissa hotelleissa olemme olleet aiemminkin, mutta jostakin kumman syystä valitsimme kuitenkin Cumuluksen. Koska pakkasta oli paljon, niin kadun puolella oleva ensimmäinen huoneemme oli jääkylmä. Huone oli allergiahuone, eikä siellä päässyt vaihtamaan lämpötilaa itse, joten koska puolisko oli kipeänä, kävin pyytämässä, että huoneen voisi vaihtaa sellaiseen.

Cumulus on kuulemma remontoitu, mutten sitä ainakaan huomannut, tai sitten remontointi ei ollut vain onnistunut. Ne olivat vain ne "pienet jutut", joilla ei sinällään ole mitään merkitystä.

Menimme ensin saunaan. Saunassa ei ollut pyyhkeitä, joten takaisin vain huoneeseen, ja hakemaan pyyhettä. Kylpyhuoneessa oli yksi pyyhe! No, lisää löytyi sitten kaapista, kokonaista toinen kappale. Cumuluksen saunaosastolla on joskus tullut käytyä nuoruusaikoina, mutta nyt siellä ei ollut mitään tarjolla, mitä normaalisti löydät allas- tai saunaosastolta.

Ravintolaksemme esityksen jälkeen olin valinnut Holvin, ja tein sinne varauksen etukäteen, koska kuvittelin ravintolan olevan täynnä. Minun asuessani Holvia pidettiin Mikkelin parhaimpana ravintolana, ja siellä juhlittiin monesti perheen tai suvun suuria juhlia. Hiljaista siellä oli lauantai-iltana. Paikka oli jotenkin muuttunut, sisustuksia oli muutettu ja siellä oli ihan kaunista, ruokakin oli takuuhyvää, muttei mitenkään järisyttävää.

Loppuiltaa vietimme Culumuksen alakerran irkkubaarissa (taisi olla ennen Reportteri nimeltään), ja yllätykseksemme koko Onnen kerjäläiset - tiimi oli samassa hotellissa ja istuskeli viereisissä pöydissä! Mukava ilta!

Aamulla tuli vielä tarkastettua uusi kauppakeskus Akseli, tai kaipa se siellä on jonkin aikaa ollut, mutta minä en ollut sitä itse nähnyt. Mistä lienee nimi tullut... ? Ajattelin, että olisi kivempi, jos olisi jotenkin Mikkeliin liittyvä nimi, ehkä se onkin. Kaiholla muistelin sen paikalla ollutta Maksi-Mattia (ehdoton lempikauppani), joka minunkin aikana kävi läpi monta muutosta. (Oi miten monesti söimme mummon ja ukin kanssa lounasta Maksin Buffetissa, joka oli silloin vielä liikkeen perällä!) Perusostoskeskus se oli, josta löytyy kaikki ne samat ketjuliikkeet kuin kaikista muistakin suuremmista kaupungeista Suomessa. Nyt se ei enää niin järisyttänyt, mutta toki nuorempana olisin paikasta tykännyt ihan hulluna! Hyvä Mikkelin keskusta, että olet noinkin suuria uudistuksia tehnyt! :)

Leia Mais…

Ihanan kallista eli tuokaa viinaa - silmät liikkuu vielä

Joku kauhea riivaaja on päällä - ajattelen menoa jouluostoksille Tallinnaan ensi viikolla. Olen ollut Tallinnassa - usko tai älä - kahdesti, ensimmäisen kerran silloin 15-20 vuotta sitten, kun "kaikki" kävivät siellä ja toisen kerran, no, 15 vuotta sen jälkeen, enkä pitänyt - totesin, ettei tarvitse taas mennäkään kovin pitkään aikaan. En edes tiedä, onko siellä sen halvempaa kuin Suomessakaan, en tiedä sieltä mitään ostospaikkoja, (en edes saanut veronpalautuksia vaan mätkyjä) - mutta mikä nyt riivaa? Tai no, oikeastaan tiedänkin - normaalisti en edes osta viinoja (olen tylsä), mutta nyt houkuttelisi hommata Bushwacker - juoman ainekset (Bailey'sia, Kahluaa, vodkaa, rommia vai mitä siihen nyt tulikaan).

On, se on muovimukissa, mutta maistuu taivaalle

No, en ole tullut edes katsoneeksi, paljonko juomat maksavat Alkossa, eli olisiko kaikki lisäkulut mukaan ottaen kuitenkin halvempaa pitäytyä omassa koti-Alkossa alle kilometrin päässä. Halvimmallahan Tallinnaan pääsisi Eckerö Linesilla niin kuin viimeksikin menimme, vain 17 euroa menopaluu S-asiakasomistajahinnalla, ja siinä olisi koko päivä aikaa shoppailla (eli 100 € / tunti pitäisi varata rahaa, että kestäisi jotenkin..)
Tukholmakin kävi mielessä, siis päivä lentäen Tukholmassa, ja jopa Lontoo, mutta nyt näin äkisti lennot samana päivänä palaten maksaisivat 300 € (no, okei, 200 € jos menisi ensin Riikaan ja sitten Tukholmaan, mutta taidan olla hieman liian vanha ja kärsimätön siihen, ja kas kummaa, suora lento pelkästään Riikaan maksaisi taas paljon enemmän).
Taitaa olla, että kallistun lähimpään ratkaisuun. Tämä mielihalu tuli nyt hieman liian äkisti.

Leia Mais…

Cooper Island

Viimeisen yömme vietimme Cooper Islandin Machioneel Bay’ssa, jonka piti olla mukamas suojainen, mutta ihmettelin sitä jo karttaa katsoessa, sillä sinnehän todellakin puhalsivat kaikki mahdolliset tuulet ja aallot keikuttivat venettä. Siellä yöpyessä oli ainut kerta, kun heräsin useamman kerran katsomaan, oliko vene vielä kiinni, vaikka ihmehän se olisi ollut, jos jokin olisi irronnut. Tuuli vain kuulosti kovemmalta veneen sisältä kuunnellessa.

Cooper Islandilla ei varsinaisesti ollut mitään suurempaa, joten se olikin rauhallinen paikka. Ainut rannan ravintola oli remonttivaiheessa (uutta ravintolaa rakennettiin viereen, ja sen piti valmistua jouluksi – hienolle se kyllä näytti). Rantahietikossa oli pöytiä ja tuolia, joimme siinä Bushwackerit lounaaksi, ja palasimme veneellemme uimaan ja sukeltamaan. Illaksi siirryimme kuitenkin vielä ravintolan rantaan syömään pikkuruokalistan syötäviä.


Aamulla oli vielä viimeinen purjehdus takaisin Road Townin ja BVI Yacht Chartersin Marinaan. Pakkasimme viimeiset tavarat, siivosimme veneen, tankkasimme muutaman vaivaisen gallonan dieseliä, jota olimme käyttäneet. Vihdoin vene oli paketissa meidän osaltamme, kuolasimme vielä muutamaa hienoa katamaraania, ja tilasimme taksin lentokentälle, joka todellakin on aivan Trellis Bayn lähellä, muutaman sadan metrin päässä. Joten vielä veneettöminä pääsimme nauttimaan Trellis Bayn hiekoista.


Lentokone vei meidät Puerto Ricoon, jossa jo tavallaan tulimme maahan niin kuin tulisimme Amerikkaan, eli täyttelin itse taas vihreät Waiver – lappusen ja tulli-ilmoituksen. Puerto Ricosta T lenteli kohti Teksasia, kun taas oma koneeni vei minut vielä päiväksi New Yorkiin ja siitä Suomeen.

Loma oli ehdottomasti hienoin, upein, kaunein ja paras loma kaikista niistä lomista, millä olen koskaan ollut. Siitä jäi todella hyvä mieli ja kuten sanoin aiemmin, mieletön nälkä päästä sinne vielä takaisin, sillä niin monta saarta, satamaa, sukelluspaikkaa, kalaa, ja simpukkaa jäi näkemättä ja niin monta ruokaa maistamatta, että tiedän, etten rauhoitu ennen kuin se nälkä on ruokittu!

Leia Mais…

Full Moon Party @ Trellis Bay, Beef Island

Etukäteen tarkasti suunniteltu etappimme oli Trellis Bayn Full Moon Party täyden kuun aikaan. Trellis Bayssa kävimme jo aiemmin korjauttamassa mastovaloa. Lahti näytti olevan täynnä veneitä jo hieman keskipäivän jälkeen, joten jouduimme kiertelemään hieman, ennen kuin löysimme vapaan poijun. Olimmekin paikalla lähes viime hetkellä, sillä meidän jälkeemme tulleet veneet joutuivat kiertelemään turhaan ja menemään hieman kauemmas poijuun, tai ehkä palaamaan jopa Marina Cayhin asti. Trellis Bayssa oli ruoka/matkamuisto/viinikauppa, ja useita superkalliitta käsityökauppoja, joissa myytiin nimenomaan saarella tehtyjä esineitä huikeisiin hintoihin. Rannan ravintoloissa tehtiin valmisteluja iltaa varten, jolloin suurten rautapallojen sisällä olevat puut sytytettiin veteen ja rantaan niin kuin juhannuskokot meillä, ja rautapallojen kylkeen kaiverretut kuvat heräsivät henkiin.

Söimme ensin buffetissa varmaan sen viittä erilaista lihaa, ja menimme sitten kauemmas samalla rannalla olevaan De Loose Mongoose – rantabaariin nautiskelemaan muutaman Bushwackerin.

Vihdoin näimme kuitenkin tulien syttyneen rantaankin, ja rannassa heilui samalla joukko tanssijoita korkeiden puujalkojen päällä, joten lähdimme takaisin päänäyttämölle. Tanssijat esittivät hurjia tansseja ja temppuja. Tapahtumassa oli eniten ihmisiä, mitä olin koko aikana nähnyt missään saarella, mutta silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa sen suuremmin.

Suuntasimme puolen yön jälkeen takaisin veneelle, nauttimaan vielä omia eväitä ja sitten nukkumaan. Kaiken erakoitumisen jälkeen pippaloista jäi päälle hyvä fiilis, mutta silti oma rauhakin oli arvokasta.

Leia Mais…

Cane Garden Bay, Tortola

Cane Garden Bay Jost Van Dyken Little Harbouria melkein vastapäätä oli meille vain päivän visiitin pituinen, lähinnä siitä syystä, että siellä on PANKKIAUTOMAATTI! Ja matka Little Harbourista oli "liian lyhyt", että olisimme voineet sinne jäädä yöksi. Lahteen meneminen oli ohjeen mukaisesti vihreiden ja punaisten poijujen välistä, mutta mitään poijuja emme nähneet, eikä niitä ollutkaan. Niin ollen menimme enemmän vasemmanpuoleista rantaa sisään lahteen. Poijut olikin sitten siirretty rantaan. Toki niin lukee monissa purjehdusohjeissa, koska poijut ovat sinällään yksityisiä - niitä ei ylläpidetä virallisilta tahoilta. Mutta onneksi emme törmänneet mihinkään riuttaan, jännitti silti tuntematon paikka.

Lahti oli kuitenkin hyvin eloisa, siellä oli useita ravintoloita ja hotelleita, jotka tuntuivat tähän mennessä olevan eniten panostaneita paitsi ulkomuotoon, niin myös asiakaspalveluun. Viikon alussa näki oikeasti ihmisten tekevän työtä.

Me kävelimme ihanaa, kaunista hiekkarantaa pitkin ja karkuun sadekuuroa Myett's Garden and Grille - nimiseen ravintolaan. (Pankkiautomaatti sijaitsee ravintolan takana olevan lahjatavaraliikkeen takana.) Söimme siellä lounasta ja asiakaspalvelu oli iloista ja vähemmän "neitsytsaarelaista", johtuen ehkä siitä, että baarin täti ei tainnut olla paikallisia. Asiakaspalvelun taso, ystävällisyys ja hymyileväisyys on hyvin kotoisaa (suomalaista), joten sopeutuminen ei tänne olle vaikeaa - mitään ylimääräistä ei asiakkaan vuoksi tehdä. Tipit myöskin saattavat kuulua laskuun automaattisesti (se näkyy kuitista), jos ei, niin tippaussysteemi lienee samanlainen kuin Amerikassakin. En ole varma, mutta tippasimme samaan tyyliin. Minun lounaani oli oikein herkullinen conch soup (sellainen etana joka asuu simpukan sisällä, nam!) ja T taisi syödä sellaista taikinapalloa, johon oli leivottu sisään kanaa ja vihanneksia, en muista sen nimeä nyt, ruualla on oma nimensä. Se oli hieman tulista ja myös oikein hyvää. Ravintola oli todella viihtyisä, oikea viidakko palmujen ja trooppisten kasvien alla! Olisin voinut jäädä sinne kauemmaksikin aikaa, ja toivottavasti palaamme sinne pian yli yön vierailulle!

Cane Garden Bay oli siis varsinainen metropoli monen päivän jälkeen! Siellä oli kauppoja hieman enemmänkin, ja ruokakauppa oli tietä ylöspäin Myett's - ravintolan kohdalta. Kauppa oli pieni, mutta äärettömän siisti ja hyvin varusteltu, hyllyt kattoon asti elintarvikkeita ja kaupan vierellä oli pankkiautomaatti. Hinnatkaan eivät tuntuneet niin kalliilta, joten täydensimme hieman veneen viini- sekä naposteltavavarastoa.

Leia Mais…

Little Harbour, Jost Van Dyke

Vielä pidempi purjehdus oli Anegadalta Jost Van Dykelle. Tuuli oli myötäinen, mutta aallot olivat kaksimetrisiä, mainingit nelimetrisiä korkeudeltaan ja 20 metriä pitkiä, joten minua ei saanut ruoriin millään – koko ajan sai olla tarkkana, mistä suunnasta seuraava aalto tulee ja mihin kääntää ruoria. Tästä keinuttamisesta ei tullut paha olo – se oli vain yksinkertaisesti tylsää; näytti siltä, että yksikään edessä oleva saari ei tule yhtään lähemmäksi, vaikka saimmekin juuri sillä purjehduksella kovimmat nopeudet mittariin. Se oli ehkä enemmän sitä suuren meren purjehdusta, mutta ainakin nyt ruorissa olossa minulle olisi ollut hieman liikaa virikettä, mutta notkuminen veneen reunalla oli taas hieman nukuttavaa.

Vihdoin kuitenkin olimme Jost Van Dyken saaren reunalla. Yritimme päästä kuuluisaan Foxy’sin ravintolan rantaan, mutta purjehduksemme oli kestänyt niin pitkään, että kaikki poijut näyttivät olevan varattuja, joten jouduimme suuntaamaan takaisinpäin, ja menimme Little Harbouriin.

Little Harbourissa oli samaan aikaan flotillapurjehdusveneitä, mutta vapaita paikkoja oli silti riittävästi. Heti päästyämme poijuun veimme hieman roskia maihin, ja katsastimme paikkoja. Laiturilla nainen jo kyseli, haluammeko tehdä illallisvarauksen. Hummerikauden ensimmäisen päivän ollessa kyseessä päätin tietenkin maistaa hummeria. Ennen illallista menimme vielä takaisin toisen rannan kautta ostamaan pullon valkoviiniä ja aamiaistarvikkeita veneelle.

Sydney’s Love and Peace – ravintola oli sisustettu kattoon ripustetuin sadoin t-paidoin, joissa kaikissa oli ravintolassa käyneiden venekuntien signeerauksia. Rannassa oli myös muutama t-paitoja myyvä kauppa.

Hummeri oli hyvää, ja sen lisukkeena oli kanelilla, sokerilla ja voilla maustettua maissia, joka iski suoraan makuhermoon. Paikassa oli erikoinen baarisysteemi; juomat sai itse hakea tiskin takaa ja merkata sitten vihkoon, mitä oli ottanut.

Leia Mais…

Anegada, littana saari

Pisin purjehdusmatkamme tähän mennessä oli Virgin Gordalta Anegadalle. Se on hyvin matala saari 24 kilometriä pääsaarten pohjoispuolella, ja juuri sen mataluus tekee purjehduksesta haastavan, sillä saari ei näy kauempaa, vaan pitää olla jo melko lähellä sitä, ennen kuin sen hahmottaa. Saarta kohti purjehtiessa ensimmäisenä näkyviin tulee merestä nousevia pieniä palmukasoja, jotka näyttävät aivan keitailta autiomaassa. Sitä paitsi meidän kiikarimme olivat surkeat! Saarella on vain yksi kohta, mihin voi mennä poijuun. Anegada on ainut Neitsytsaarista, joka on muodostunut korallista ja kalkkikivestä. Marinan poijuissa oli vain 7 muuta venettä. Kävelimme ensin tyhjän baarin eteen kyselemään, mistä saamme vuokrattua auton, ja mies neuvoi meidät viereiselle hotellille. Hotellillakin oli hiljaista – autovuokran olisi saanut noin 60 dollarilla päiväksi, mutta muutamalla dollarille pääsimme taksilla (eli lava-autolla, jossa oli kauheasti tärisevät penkit) toiselle puolelle saarta. Varasimme samalla pöydän illallista varten, ja ruoka piti tietää myöskin etukäteen. Sitten hyppäsimme snorklausvehkeet kainalossa auton kyytiin, ja rämistelimme pitkin tietä, jonka varrella einesti kiireettömiä lehmiä siellä täällä, kohti Loblolly Bayta.


Matka Loblollyyn oli niin rankka, että meidän piti nauttia ensin yhdet Bushwackerit janoon, ja toiset nautintoon, sekä syödä hieman evästä, ennen kuin kävelimme autiolle rannalle. Loblollyssa snorklaamisessa on se hyvä puoli, että siellä voi paitsi pulikoida uimarannan hiekassa, niin koralliriutat ovat vain muutaman polskauksen päässä rannasta. Aallot iskivät välillä suurina yli kauimpien koralliriuttojen.

Loblolly Bay

Hotellin rannassa meille oli katettu pöytä ihan rantaan ja kynttilät paloivat. Söimme taas kalaa, joimme viiniä ja ihastelimme kaunista iltaa. Hotellin omistaja, valkoihoinen nainen, sanoi, että rantalaiturilla oli juhlat, joten kävelimme sinne illallisen jälkeen. Laiturilla oli paljon ihmisiä, musiikki soi täysillä, baarista sai melkein mitä tahansa juomaa 3 dollarilla, ja suurissa teräsastioissa olevat ruuat tuoksuivat ja näyttivät herkullisilta – jos olisimme tienneet sen aiemmin, olisimme tulleet sinne syömään halvemmalla, aidommin ja varmasti paremmin. Paikallinen ”Kylän vanhin” ja ”mitään en oo ikinä ottanut, muuten vaan silmät seisoo päässä” – tyyppi kävi toivottelemassa meidät tervetulleiksi ja kertomassa hieman juhlan hyväntekeväisyyden tarkoituksesta. He keräsivät rahaa saarten suurimman joulukuusen hankintaa varten! Musiikki jäi vielä pauhaamaan, kun suuntasimme pimeässä takaisin veneellemme.

Leia Mais…

Bitter End Yacht Club, North Sound, Virgin Gorda - ei niin katkeraa vaan hunajakuuta!

Bitter End Yacht Clubin päärakennus

Sain etukäteen taikomalla Bitter End Yacht Clubille (BEYC) yhteensä 6 drinkkilippua ja lisäksi pool passit clubin allas-alueelle, joten siitäkin syystä clubille piti suunnata, vaikka paikka olisi muutenkin kuulunut suunnitelmiimme.

Olimme Bitter End Yacht Clubilla 2 yötä, ja vielä ainakin 2 olisi kulunut siellä vaivatta, huolimatta siitä, olisinko siellä veneellä vai hotellissa! Kerrassaan ihana paikka - emmekä todellakaan ehtineet tutustua paikkaan kuin päällisin puolin. Paikka ansaitsee maksimaaliset hehkutukset!

Poijumaksu BEYC:lle oli 20 dollaria, joka oli yllättäen halvin kaikista paikoista (vrt. 25 dollaria), ottaen huomioon sen, että Bitter End Yacht Clubilla oli parhaimmat palvelut ja puitteet tällä matkalla.

Vettä sai huoltolaiturista, se maksoi n. 20 senttiä gallona. Huoltolaiturista sai myös dieseliä ja jäitä. Rannassa oli suihkut ja vessat veneilijöille. Suihkujen käyttö maksaa 3 dollaria - joka paikassa suihkun käyttäminen maksaa, sillä täällä puhdas, suolaton vesi ei ole itsestäänselvyys. Purjeveneessäkin on suihku, mutta silti oikeassa maissa olevassa suihkussa käyminen on aina luksusta.

Rannassa oli mm. ruokakauppa, josta sai kaikkia peruselintarvikkeita, viiniä sekä pakastettua lihaa. Ruokakauppa kuitenkin lähinnä enemmän siinä mielessä, että täydentää veneen ruokavarastoja kuin että ostaa enemmässä määrin ruokaa täältä. Lisäksi rannassa oli myös 2 vaatekauppaa, joista voi ostaa veneilyaiheisia vaatteita, hienoja naisten rantamekkoja,  ja joitakin matkamuistoja. Jos Brittiläisiltä Neitsytsaarilta haluaa jotakin matkamuistoa ostaa, niin ainakin tämän kokemuksen mukaan se olisi kannattanut ostaa täältä valikoiman ja hintansa suhteen.

Ravintoloita Bitter Endissä on 2 gourmet - ravintolaa, joista toisen, Clubhouse Steak & Seafood Grillen maisema näyttää kohtalaiselta:

Bitter End Yacht Club, Clubhouse Steak and Seafood Grille

Juuri siksi harmittaakin, ettei voinut  nauttia makeaa mahantäydeltä ja viipyä paikassa kauempaa, sillä edes tuolla emme ehtineet syömään - ainoastaan English pubin pizzaa ja pikkunaposteltavaa. Veneessä ruokaa oli kuitenkin enemmän kuin jaksoimme syödä.

Aktiviteettejä Bitter End Yacht Clubilla:

• 
  
  Hobie cat - purjehdusta, purjehdusta pienemmillä veneillä, surffausta, melontaa, snorklaamista, kalastusta, laitesukellusta. Kokeilimme Hobie Cat - purjehdusta, joka maksoi 40 dollaria tunti, lisäksi veneestä piti maksaa deposit, jonka sai takaisin.
  
  
  
• Kylpylä/hoitola (ei kokeiltu, mutta kaikenlaisia hoitoja on tarjolla)
• Allasalue maissa (hieman viileämpää vettä) maksaa 10 dollaria henkilö pyyhkeineen
• Erilaisia teemamatkoja lähiympäristöön
• Ulkoilmalokuvateatteri, näytillä tuohon aikaan oli Mamma Mia ja jokin lastenelokuva
• Kävelyretkiä "vuorille" - ei kokeiltu, mutta jos tuossa helteessa jaksaa tallustaa, niin ei kuin tervemenoa!
• Joogaa ja muuta jumppaa aamuisin
• Joskus purjehduskilpailuja

Piirroskuva Bitter End Yacht Clubin palveluista

Saba Rock - ravintola ja hotelli
Saba Rock - ravintola on erillisellä pienen pienellä saarella samalla lahdella kuin BEYC. Sinne pitää varata pöytä, vaikka ei olisi edes kiirellinen aika. Suurimpaan osaan satamien ravintoloita pitää tehdä aina etukäteisvaraus, tällä tavalla he jotenkin kartoittavan illan tarpeita ruuan ja työvoiman suhteen. Ravintola on kallis. Itse tilasin scallopseja (kampasimpukoita) ja T:n tilaama kala, mitä se nyt olikaan (en muista enää... :( ) oli ehdottomasti paras ja mehevin kala, mitä olen ikinä maistanut missään ravintolassa! Sitä puraistessa mehut vain ruiskusivat suuhun! Omat kampasimpukkani olivat ihan ok, mutta yleensä seafoodia täällä ei juurikaan maustella kovin vahvasti. Ravintolan edessä veden alla on valot, joiden lähellä parveilee suuria kaloja:

Barracudia?

En tiedä varmaksi, mitä kaloja nuo olivat, mutta kuulin viereisestä pöydästä maininnan barracudista, ja googlettamalla barracudan kuvan netistä, uskon kalojen olevan barracudia.

Halvimmat yöt Saba Rockissa ovat 175 dollaria off-season ja 195 dollaria high-season.

Sinne voisi mennä joskus sitten, kun ei enää pystyisi purjehtimaan. Kävelimme vielä hetken kuun valossa Saba Rockin hotellin takana. Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki on koko ajan super, "upeeta  & mahtavaa", jokainen koettu hetki on vaan vielä toisen päälle lisää hyvä, parempi, paras, vielä parempi, vielä paras... Paksu nurmikko Saba Rockin takana oli pehmeintä ikinä! Riippukeinut Saba Rockin takana olivat aivan rannassa, ja mikään huoli maailmassa ei sillä hetkellä voinut pilata hetken huilaamista kahden riippukeinussa, melkein täysikuun paistaessa tähtitaivaan kanssa kilpaa, lämmintä mutta silti tuuli puhaltaa. Jopa meitä seuraillut kissa oli "maailman suloisin"  - yritti hypätä riippukeinulle mukaan, reppana ei ylettynyt ja sitten jäi makoilemaan tyytyväisenä hiekalle riippukeinun alle.


BEYC kuuluu ehdottomiin suosikkeihini kaikista paikoista, missä olen ikinä ollut (jopa oma koti) ja sinne on pakko päästä uudelleen keinolla millä hyvänsä!

Leia Mais…

Marina Cay

The Bightista suuntasimme takaisin Beef Islandille (sama, jolla lentokenttä sijaitsee), ja Marina Cayn satamaan. Paikan tunnistaa helposti punaisesta puhelinkopista ja "bensa-asemasta". Bensa-aseman seinässä on kamera, joka ottaa kuvia 15 sekunnin välein puhelinkopin edestä ympäri vuorokauden, ja kuvat tallentuvat Internetiin Pusser'sin sivuille, joista voi käydä ihmettelemässä itseään. Kannattaa pistää muistiin päivä ja tarkka kellonaika, milloin kopin edessä kävi pällistelemässä.

Marina Cayn satamamaksu oli 25 dollaria. Satamatyyppi (nimenomaan tyyppi) oli keräämässä maksua kovin innokkaana, mutta siihen innokkuus sitten loppuikin. Satamalaiturilta sai bensaa ja jäitä, ja laiturilla oli myös Pusser's Store. Veimme roskia roskienkeräyspaikkaan, sekin olisi maksanut 3 dollaria, mutta emme maksaneet siitä (sitä paitsi satamatyyppi taisi huijata minulta dollarin!) Pusser's Store myy melko kattavasti hieman kalliimpia ja hienompia vaatteita sekä tietenkin kaikenlaista meri/purjehdusaiheista matkamuistoa ja joitakin elintarvikkeita. 

Kävelimme ensin hieman saarella, jolla oli upeita istutuksia, palmuja ja kukkia. Mäen päällä oli ravintola, joka ei ollut auki. Saarella on myös hotelli, ja huoneista on varmasti kauniit näkymät lahdelle. Pienikin kävely iltapäivän kuumuudessa sai kuitenkin janoiseksi, ja suuntasimme rannan viihtyisään Pusser's ravintolaan, jossa puhelias Deborah sai myytyä meille heti Painkiller - juomat (jos toisetkin) aidoissa Pusser's - mukeissa ja vaihdoimme muutaman sanan kanadalaisten purjehtijoiden kanssa.

Illallisvarauksen ravintolaan olisi voinut tehdä samalla, mutta meillä oli edelleen niin paljon ruokaa veneessä, jota piti kiireesti päästä syömään, että jätimme kauniin illallismaiseman, ja menimme paistelemaan burgereita veneen grilliin.

Vielä ennen veneelle menoa kysyimme satamaäijältä jäitä, mutta hän oli ilmeisesti saanut juuri ofiisinsa kiinni, ja sanoi, että lahdella on juuri "tuolla noin, katso nyt tuolla" pyörimässä joku moottoriveneellä ja myymässä jäitä. (Ei muuten ollut! Halusi meistä vain eroon.) Marina Caysta jäi siis paha maku suuhun yhden typeryksen vuoksi. Moottoriveneellä pyörivä jäätyyppi kyllä tuli, mutta vasta aamulla. Me söimme hampurilaiset veneellä ja ajoimme vielä takaisin rantalaituriin, johon ajoi samaan aikaan yhteysalus. Yhteysaluksen mies haki meille jäitä jostakin maista, laiturilla niitä ei enää ollut.

En välttämättä haluaisi Marina Cayhin uudelleen - siellä ei ole mitään erikoista. Voisin käydä syömässä Pussersissa tai olla satamassa hätätapauksessa, jos ei mahtuisi vastapäätä olevaan Trellis Bayhin.

Suuntasimme seuraavana aamuna Trellis Bayhin lyhyelle visiitille, sillä veneemme mastossa oleva valo ei mennyt päälle. Venevuokraamon "vara-Anthony", eli sama tyyppi, joka meille veneen esitteli, kipusi apupoikansa avustuksella mastoon ja saikin valon palamaan.

Meidän seuraava suuntamme oli The Baths Virgin Gordalla.

Leia Mais…

The Baths, Virgin Gorda

Olin lukenut Bathsista aiemmin ja nähnyt kuvia, mutta mikään kuva ei tee paikalle oikeutta; se on itse nähtävä! Veneet piti ensinnäkin jättää normaalisti poijuun, ja sitten mennä hieman lähemmäs rantaa dinghyllä, joka sekin piti jättää poijuun, ja UIDA siitä rantaan! Minä, mestariuimari, olin ihan että ”kääk ja apua, ei tule mitään”, mutta niin vain pistin räpylät jalkaan, sukelluslasit silmille ja muutaman maallista omaisuutta ilmaisevan paperilappusen T:n uimahousujen taskuun muovipussiin käärittynä, ja ei muuta kuin räpyttelemään eteenpäin! Matka ei ollut kovin pitkä, ehkä noin 50 metriä, koska minäkin jaksoin sen uida hukkumatta. Vesi oli yhtä lämmintä kuin ilma, kirkasta ja puhdasta.

The Bathsin rantahiekka oli lähes valkoista, ja rannalla oli muutama baari ja matkamuistokojuja. Se tärkeä juttu, miksi sinne tulimme, olivat rannassa olevat suuret kivilohkareet, jotka ovat joskus aikojen alussa ja tulivuorten laavasta ilmeisesti muodostuneet rantaan. Niiden välistä pääsee kävelemään. Siellä voi kävellä vedessä, joka ulottuu nilkkoihin, ihan puhtaassa, pehmeässä hiekassa, välillä voi pujotella, kiivetä kivien päälle. Kivet ovat sileitä tai muhkuraisia, niissä oli outoja, tasaisia hiidenkirnuja, isompia ja pienempiä ja monia muodostelmia, jotka tuntuvat ihan ihmisen tekemiltä varta vasten johonkin käyttöön.

Paikka oli uskomaton, ja voisin olla siellä tuntikausia. Tuntui hölmöltä, kun ei pystynyt viemään mukanaan kameraa, mutta toisaalta yksikään kuva ei olisi näyttänyt, millainen paikka oikeasti on. Voisin kuvitella, että paikka olisi ihana lapsille tutkia ja seikkailla – sinne haluaisi viedä lapsia katsomaan, miten he ihmettelevät paikkaa, vaikka itsekin ihmettelin ja nautin täysin siemauksin. Sellaisia paikkoja ei ole kuin elokuvissa ja Neitsytsaarilla! Kivien välistä menevä polku johtaa lopulta tulikuumalle rantahiekalle, ja oli taas laitettava räpylät jalkaan ja mennä sukeltelemana kivien väliin. Siellä oli syvää, puhdasta, ja uskomattoman kauniita kaloja näkyy joka puolella. Minä jopa aloin hieman nauttia sukeltelusta. Bathsiin ei saa jäädä poijuun yöksi, joten paikka jätti nälän päälle – takaisin tännekin!

Joka puolella Neitsytsaaria kiinnitin huomiota puhtauteen. Rannoilla ei ole esimerkiksi merestä kulkeutuneita portugalin sotalaiva – yökötyksiä, meduusoja, eikä muitakaan meriörmeleitä, saati sitten roskaa tai muovipusseja, niin kuin on esimerkiksi Miamin rannoilla, vaikka nekin ovat toki kauniita. Siisteyteen ei ole mitään kylttejä tai muutakaan missään, vaan kaikille tuntuu olevan itsestään selvyys, että roskat menevät roskikseen asti.

Leia Mais…

The Bight, Norman Island

The Bight - niminen lahti oli ensimmäinen yöpymispaikkamme ensimmäisen purjehduksen jälkeen. Veneemme Chablis, Beneteau 323, saatiin purjehdittua satamaan ihan hyvillä tuulilla ja turvallisesti. Veneen kulku tuntui olevan hyvin vakaata, eikä se kallistellut paljoa. Perhepurjehdusvene siis kuulemma, eikähän tuolla oltukaan kilpapurjehtimassa! Minäkin olin ruorissa, vaikka yleensä könyän polvillani skuuttaamassa keulaa naama punaisena ja polvet mustelmilla. Levankivaunu ja ison skuutti olivat myöskin eri paikassa (veneen katolla) kuin mihin olen tottunut. Tuuli puhalsi kovaa mutta tasaisesti, eivätkä aallot saarten välissä nousseet kovinkaan kovaksi.

 

Chablis poijussa The Bight - lahdessa Norman Islandilla

Purjehtiessa Suomenlahdella - jos purjehdus meneekin aina ok - niin rantaan tuleminen on aina se jännittävä juttu. Lähes jokaisessa paikassa on aina hieman erilaiset laiturit ja joskus peräpoijut ovat kaukana, joskus ne tuntuvat olevan lähellä, virtaukset ovat kovia tai tuuli puhaltaa väärästä suunnasta ja lepuuttajia pitää laittaa kiinni veneen kylkiin ja sitten ne ovat aina väärässä kohdassa tai väärällä puolella. Täällä kiinnittyminen on helppoa ja mukavaa ja siksi voi kuvitella, että voisi harrastaa island hoppingia useammankin kerran saman päivän aikana, jos ehtii. Lahtien rannat ovat yleensä kaunista, puhdasta hiekkaa, ja ranta on hyvin matalaa muutaman metrin, sitten ranta syvenee saman tien niin, että "vettä on kaulaan saakka" ja sitten onkin jo 3-5 metriä syvää. Täällä ei kiinnittymislaitureita ole juurikaan muualla kuin lähtösatamissa, eli kaikki kiinnittyminen tapahtuu poijuihin tai ankkuroimalla.

Emme olleet poijuun kiinnittymistä sen enempää mietiskelleet, mutta olin jostakin lukenut, miten systeemi Neitsytsaarilla toimii, ja hokasimme systeemin heti Bightiin saavuttuamme. Eli lahdessa on poijuja, jotka ovat vapaasti käytettävissä, ellei niissä lue, että ne on varattuja tai yksityisiä poijuja. Poiju on luonnollisestikin kiinni pohjassa, ja poijun yläpäässä veden pinnalla näkyvässä osassa on kiinni toinen köysi, jonka päässä on metallilla vahvistettu silmukka. Köysi yleensä kelluu pienen kellukkeen kanssa poijun lähistöllä. Ajetaan poijun lähelle ja joku on keulassa keksin kanssa ottamassa köyttä kiinni vedestä, eli keksin koukkuun vain napataan köysi vedestä. Se oli äärettömän helppoa, en missannut sitä kertaakaan! Sitten köyttä vedetään vedestä niin saadaan köyden päässä oleva silmukka käteen (tässä kannattaa olla hanskat kädessä, sillä toisinaan köyteen on kiinnittyneinä ällöjä pikkasimpukoita ja limaa, jotka sattuvat käsiin jos vetää köyttä kämmenien kautta) ja vedetään veneen keulan toisen puolen knaapissa oleva köysi läpi silmukasta. Me vedimme sitten vielä köyden keulan kautta kiinni toiseenkin knaapiin. Selitettynä kiinnittyminenen on paljon hankalamman kuuloista kuin mitä se on käytännössä; vedetään vain siis yksi köysi toisen köyden silmukan läpi ja se on siinä! Vene tietenkin heiluu sitten vapaasti tuulen ja aaltojen mukaan keulastaan. Poiut ovat kuitenkin kaukana toisistana, joten veneiden väliin jää paljon vapaata tilaa huolimatta siitä, että Neitsytsaarilla suurin osa charter- veneistä tuntuu olevan katamaraaneja.

Poiju

Bightissa oli muutamia veneitä poijuissa kiinni ja heti, kun olimme saaneet veneen kiinni, turkoosi vesi kutsui pulahtamaan veneen perästä. Tästä tulikin joka päiväinen rutiini - veteen! Vaikken itse ole edes mikään uimari enkä varsinaisesti pidä vedestä muuten kuin silloin, kun se tulee kuumana ja kunnon paineella suihkusta tai jos se on veneen alla, niin täällä vedessä on suorastaan pakko pulikoida. En tosin mitään suurempaa uintireissua tehnyt veneen perästä, kastauduin ja pulahdin.

The Bightin poijumaksu oli 25 dollaria, joka käytiin keräämässä meiltä veneellä. The Bight - lahden rannassa on The Pirates - ravintola, josta saa juomia ja ruokaa, sekä sen vieressä on melko kattava matkamuistomyymälä. Rantaan pääsi omalla kumiveneellä (dinghy). Asia erikseen on sitten Willie T - ravintolalaiva, joka on lahdella, ja sinne niin ikään mennään dinghyllä - veneen kyljessä on laituri. Paikassa on lukemani mukaan villejä bileitä, mutta koska nyt oli off season - aika, niin olimme baarimikon ja kokin kavereiden lisäksi aluksi ainoat asiakkaat. Olimme syöneet veneellä, joten tutustuimme BVI:n omaan juomaan, Painkilleriin. Talo tarjosi toiset drinksut!

Yöllä oli kuuma! Heräsimme sateeseen ja ukonilmaan, ja kävimme veneen kannella viilentymässä. Pakko oli pulahtaa myöskin öiseen veteen, ettei olisi ollut niin hiki!

Nauroimme sitä, että koska sääennusteet näyttivät koko viikolle näyttivät tältä: olimme pakanneet tietenkin mukaan takit ja lämmintä vaatetta!!! Tuo on siis kuulemma hyvin yleinen sääennuste Neitsytsaarille, mutta koko 10 päivän aikana vettä tuli kahdesti, molemmilla kerroilla sen tuleminen ei haitannut ollenkaan ja mikään voima maailmassa ei olisi saanut minua laittamaan päälleni takkia tai yhtään mitään vaatetta, missä olisi ollut pitkät hihat tai lahkeet!

Leia Mais…

Pro amatööreilee New Yorkin kentällä

Matkani iltapäivän Helsingistä Lontoon kautta New Yorkiin sujui odotteluiden osalta hyvin joustavasti, sen kun vain kävelin koneesta toiseen, mutta koneeni Atlantin ylityksessä oli jo toisen kerran inhokkini American Airlines, joilla tuntuu olevan vanhemmanpuoleiset koneet ainakin sisustuksen suhteen. Ihme ja kumma, tällä kertaa koneessa oli jopa henkilökohtaiset tv-ruudut, mutta leffavalikoima oli surkea, suurin piirtein 2 leffaa per genre, joista kaikki oli nähty, kuulokkeesta kuului vain toisesta korvasta, joten päädyin vain nuokkumaan koko matkan paikallani lukien ja säpsähdellen.
New Yorkin kentällä olin kuolemanväsynyt puolen yön aikaan, joten laukun saatuani karusellilta suunnistin kohti hotellille vieviä shuttle busseja.
Moka #1: Pysähdyin check-in automaatille katsomaan, että voinko tsekata itseni jo seuraavan päivän lennoille. Ei onnistunut, joten jatkoin kohti Air Trainia kylttejä seuraten. Kävelin erästä käytävää jo puoliväliin ja vastaani tuli kaksi epämääräisen näköistä tyyppiä, ja siinä vaiheessa ajattelin, että onpa ihmeen kevyt olo - missä mun olkalaukku on? Olin laskenut sen automaatin eteen ja unohtanut sen sinne. Ei muuta kuin hirvittävä spurtti takaisin, epämääräisten tyyppien ohi ja siellähän laukku nököttää automaatin edessä. Siellähän nyt oli vain kaikki olennainen passista ja lompakosta lähtien. Mennee väsymyksen piikkiin.
Moka #2: New Yorkin JFK - kentän Air Train - systeemi on varsin hyvä. Toiselta puolelta asemalaituria menevä Air Train liikkuu eri terminaalien väliä (terminaalit 1-8) ringissä, ja toiselta puoleta pääsee sitten Jamaica Stationille tai Howard Beachille ja niiltä eteenpäin sitten subwayllä New Yorkin keskustaan. Hyppäsin siis tuohon terminaalien väliseen vahingossa ja istuin yhden kokonaisen kierroksen terminaalien välillä, otin vähän aikaa lukua, hyppäsin sitten toiselle puolelle laituria ja Federal Circlen asemalle. Federal Circle on se asema, jossa on mm. JFK:n autovuokraamot ja hotellien pikkubussit(shuttle).
Federal Circlellä minua jo odottikin shuttle Days Inn JFK - hotelliin, jonka vierellä on mm. Holiday Inn Express ja muut samaan ketjuun kuuluvat hotellit. Matka yön tunteina kesti muutaman hassun minuutin. Saavuin hotellille hieman yli keskiyön, soitin muutaman puhelun ja torkuin viiden tunnin unet tunnin välein heräillen - onneksi, sillä moka #3: herätykseni oli vasta iltapäivällä viideltä, sillä sokelsin unissani vielä jotakin puhelimen herätyksen kanssa, ja unohdin pyytää herätystä respasta.
Hotellilta on ilmainen kuljetus tunnin välein puolelta kentälle läpi vuorokauden - aulaan täytyy ilmestyä 10 minuuttia aiemmin. Ilmaista aamupalaa (poikkeuksellista) ja sanomalehteä tarjoillaan vasta kello 6 eteenpäin, joten en päässyt kummastakaan nauttimaan tällä kertaa.
---
Varaus Wyndham Resorts - hotelleihin kannattaa tehdä ko. ketjun nettisivuston kautta. Sivustolle käyvät myös suomalaiset luottokortit. Suomalaisetkin nettivälittäjät, kuten Supersaver tai Travellink tarjoavat hotellia samaan hintaan, mutta niissä maksu veloitetaan saman tien ja sitä ei peruuttaessa makseta takaisin. Ketjun nettisivustolta varauksen voi peruuttaa klo. 16 mennessä, ja hinta veloitetaan kortilta vasta hotellilla.

Leia Mais…

Alba

Kaivelin vanhemmalle tyttärelleni vanhoja valokuvia koulun maantiedon tuntia varten Skotlannista, jossa tuli asuttua jonkin aikaa "silloin nuorempana". Skotlantiin lähtö johtui oikeastaan niinkin tyhmästä ja pienestä asiasta kuin Trainspotting - elokuvasta, joten siitä voi hieman päätellä, milloin Skotlannissa olin.
Skotlanti on loppujen lopuksi äärettömän pieni pinta-alaltaan, joten maa on helposti koluttu. Muistan tunteen siitä, että sen jälkeen, kun vihreä, puuton nummimaisema ei enää näytä eksoottiselta, sen tuijottaminen on yhtä jännittävää kuin kuusimetsä auton ikkunassa. Olen käynyt Edinburghissa, jossa asuin, Glasgowissa, josta pidin hirvittävän paljon enemmän, Invernessissä Loch Nessin lähellä (ajanut Loch Nessin ympäri autolla pariinkin otteeseen), Perthissä, Aberdeenissa, Wickissä, Fort Williamissa ja mennyt lautalla yli Stranraerista Belfastiin. Ajoimme myös pariinkin otteeseen autolla läpi kaikki mahdolliset linnat ja linnan rauniot, mitä silloin oli merkitty karttaan - maksaen sisään vain muutamaan maksulliseen, mutta ihastellen erityisesti hyljättyjä, yleisölle vapaasti tutustuttavia linnan raunioita.
Skotlantiin en ole astunut jalallani sitten 90 - luvun lopun, mutta pidän toki yhteyttä ystäviini siellä, joista kaikki tosin ovat uusia sellaisia. En kuitenkaan pystyisi sanomaan enää, että "tiedän, millaista Skotlannissa on". Mietiskelin juuri tänään huvittuneena sitä, että kuinka useampikin ystäväni kuvittelee vuoden Jenkeissä vaihto-oppilaana olon oikeuttamaan ikuiseen asiantuntijuuteen maan suhteen-- mikäänhän ei muutu 10 vuodessa, emme varsinkaan me itse!
Nähtävyydet eivät varmaankaan ole muuttuneet tässäkään ajassa, ja historiallista nähtävää riittää niin suuremmissa kaupungeissa kuten myös maaseudulla - en niitä tähän kuitenkaan ala sen enempää muistelemaan, koska googlettamaan joutuisin ihan urakalla - "mikä se paikan nimi nyt olikaan".
Hassuin yksittäinen muisto on eräästä pikkukaupungista Pohjois-Skotlannista, jonka pienessä 10 ihmisen mentävässä baarissa tutustuimme pienellä seurueellamme paikallisiin öljynporauslautan tyyppeihin-- Oikeastaan en edes muista siitä enempää kuin pätkän sieltä, toisen täältä-- Hmm.
Menisinkö vielä? Ehkä, mutta vain tapaamaan ystäviä. Olivat he sitten missä tahansa.

Leia Mais…

Hotellivarauksia New Yorkista

Halpoja hotellivarauksia amerikkalaisiin hotelleihin todella korkeatasoisissa hotelleissa saa tehtyä Hotwiren kautta. Se on ollut meidän luottovaraussivusto jo parin vuoden ajan. Ainut juttu sivustolla on se, että varsinaista hotellia et voi "hintashoppailla" etukäteen ennen kuin olet maksanut hotellin, mutta kyllä tietoja on sen verran hyvin tarjolla, että tietää, mihin alueelle hotelli sijoittuu. Mutta hotellit ovat olleet poikkeuksellisesti korkeatasoisia, Hard Rock Hotelleja, Hiltoneita, Crown Plazoja jne. Aiemmin sivusto ei ole hyväksynyt suomalaisia luottokortteja, nyt en ole enää varma, sillä maksoin omani Paypalin kautta.

Hyviä hotelleja ovat mm. Hilton Newark Airport, 1170 Spring Street, Elizabeth,NJ,07201 , joka on siis oikeastaan New Jerseyssä.

Toinen hyvä, halpa ja siisti on Days Inn JFK.

Molemmat maksavat saman verran, n. 65 euroa yö, mutta ovat ihan vastakkaisilla puolilla kaupunkia.

Days Inniä käyttäessä kannattaa liittyä samalla Wyndham Rewards - kanta-asiakkaaksi, koska noista hotelliöistä saa pian pisteitä ja Wyndham Rewardsilla on yhteistyötä esimerkiksi American Airwaysin kanssa, joten niitä pisteitä sitten pääsee keräämään innokkaasti ja urakalla, ja joskus voi saada jopa jotain kivaa takaisin, kuten ilmaisia hotellihuoneita ja pääsyjä loungeihin. No, AA ei tosiaankaan ole meikäläisen lemppariyhtiö kääpiöille suunnitelluista turistiluokan osastoista johtuen, mutta silläpä nyt kuitenkin taas lentelen ainakin osittain seuraavat matkani.

Leia Mais…

Kiinaa--

Kiinan opiskelu jää nyt ainakin kuukaudeksi siksi, että minulla on kahtena iltana omaa opetusta ja sitten on syysloma (muilla paitsi minulla), ja sitten on nuo 2 omalomaviikkoa. Pitää yrittää yksin räpeltää kirjoitusmerkkejä, ääntämiseen minulla ei ole mallia. Kiinan kirjan (Zou ba) CD on aika kallis hankinta, mutta pitää pohtia sitä vielä. Vakkaribussipysäkilläni on usein kiinalaisia opiskelijoita, ja salakuuntelen heitä - turhaan. En ymmärrä sanaakaan.
Tällä hetkellä Kiina ei taas jotenkin vaikuta hirvittävän houkuttelevalta..

Leia Mais…

Lisää Neitsytsaarista ja suunnitelmia

Tästä loistavasta blogista saa tietoa Brittiläisistä Neitsytsaarista niin perusteellisesti, että siellä riittää lukemista useammaksi päiväksi! Aion ottaa sivuston iltalukemiseksi tälle tulevalle viikolle.
Lisäksi meille on tarjottu vierailua Bitter End Yacht Clubille, jonne ilmoitinkin, että haluamme ehdottomasti mennä käymään. Paikka näyttää upealta! Bitter End Yacht Clubin myyntitoimistosta voi siis pyytää pääsylippu allasalueelle ja ilmaisia drinkkilippuja.
Perjantaisen shoppailuyrityksen (masentavia tummia vaatteita ylihinnoilla) vuoksi innostuin myös suunnittelemaan pienimuotoista New Yorkin shoppailurupeamaa saapumispäivä sunnuntai-illaksi, mutta ehkä sen voisi sitten kuitenkin haudata ihan suosiolla ennen kuin ehtii suunnittelemaan enemmälti. Toki onhan sitä ennenkin suunnattu kaupoille jo iltapäivällä heti saapumisen jälkeen, mutta voihan se olla niinkin, että väskä iskee päälle. No, tämä aika on kyllä muuten ollut hyvin antoisaa kesävaatteiden ostamisen suhteen, sillä meidän niin ihanasta Prismastamme sain "merkillisiä" kesäurheiluvaatteita alle kympillä. Heitin myös viime kesän flipflopit mäkeen kesän jälkeen, joten uudet sellaisetkin pitää vielä jostakin pongata, ehkä mielummin etukäteen kuin paikan päältä, koska jalkahiki saattaa iskeä jo paljon ennemmin kuin kone laskeutuu Neitsytsaarille.

Leia Mais…

Lentojen varailua

Nyt on sitten Neitsytsaarten lennot varattu, ja sepä olikin aikamoista säätöä. Lentojen varaaminen oli mahdollista vasta sitten, kun saatiin varmistettua, että saadaan vene vuokrattua (Beneteau 32), mutta olin siis pongannut Helsinki - San Juan (Puerto Rico) lentoa jo jonkin aikaa Supersaverilta, jonka hinta oli jossain vaiheessa syksyä 540 € mutta nyt se oli 630 €. No, klikkasin tuon lennon, ja sitten sitä ei voinutkaan varata, vaan tuota hintaa ei ollut enää saatavilla. Seuraava hinta oli 711, sitten 775 - hinta vain nousi, mutten saanut lentoa varattua siltikään. Samankaltaista hintaa näytti myös mm Ebookersilla ja Travellinkillä, ja aina kun sitä yritin varata ja muutamaa kalliimpaakin, niin ei se vaan onnistunut. En tiedä, oliko vika noissa nettimatkatoimistoissa vai kohteessa, mutta sitten luovutin - tavallaan. Koska joka tapauksessa joutuisin olemaan matkan varrella yhden yön ennen Tortolaan pääsemistä, ja lentoni olivat joka tapauksessa New Yorkin kautta, niin otin sitten pätkän New Yorkiin, siellä yö, aamulla San Juanin kautta Tortolaan. Halvoissa Helsinki - New York - lennoissa oli sitten se, että jokainen lento lähti liian aikaisin huomioon ottaen sen, että yksikään lento ei olisi ehtinyt Tortolasta tai San Juanilta tarpeeksi ajoissa New Yorkiin, eli otin sitten paluulennon niin, että yövyn vielä toisen yön New Yorkissa. Alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä San Juanissa, ja se olisi ollut paljon miellyttävämpää - en nimittäin pidä New Yorkista juurikaan (olen tylsä, en pidä myöskään Lontoosta).
Hintaa lennoille tuli Helsinki - NY - Helsinki 503 (Travellink, Lontoon kautta) ja NY - Tortola - NY 300 (Expedia). Ei nyt niin hirvittävän paha. Halvimmat hotelliyöpymiset NY:stä saa n. 50 €:lla ja ne ovat ihan siistejä! Niitä en vielä varannut, ne ehtii katsoa sitten myöhemminkin.
Kiinan tunnit menivät tänään ihan hyvin. Lauseiden muodostaminen on loppujen lopuksi ihan helppoa, ja tunnistan merkkejäkin jo ihan hyvin!

Leia Mais…

Treffit Neitsytsaarilla

Seuraava matkakohteeni on Brittiläiset Neitsytsaaret, jonne menemme purjehtimaan tasan kuukauden päästä. Suorimman lennon Helsingistä saa 650 euroon San Juaniin, Puerto Ricoon, jossa on kerrassaan pakko olla yötä, koska lento saapuu San Juaniin vasta viisi minuuttia puolen yön jälkeen.  Kaikenlaisia lentoyhdistelmiä olen katsellut, mutta halvin tulee olemaan siltikin Supersaverin kautta, yhteensä siis 814 euroa koko hoito, sillä San Juan - Beef Island Tortola välille hintaa tullee vielä jonkun varran. Hotellin San Juanista saa 60 eurolla (3 tähden), joten ei se niin hirvittävän kallista ole.
No, lentoja ei ole vielä varattu siitä johtuen, ettemme ole saaneet vielä venetarjousta siitä vuokraamosta, jonka haluaisimme. Mikä tahansa purtilo ei kelpaa - ei siis liian vanhat, koska tuollapäin ne tuppaavat menemään huonoon kuntoon (kosteusvaurioita, vaikka mistäs minä sitä varmaksi tiedän) nopeasti, joten jo vuoden 2003 vuokravene on siinä ja siinä. Lisäksi vitkastelimme vielä jonkin aikaa sen kanssa, että lähteekö kukaan lisäksi jakamaan kustannuksia. Meitä on siis lähdössä minä ja T tällä erää.
Lennot menevät New Yorkin tai Miamin kautta, ja ihmettelin tosiaan, että miten HALPOJA lentoja saa Airberlinin kautta, esim. suoraan Suomesta Miamiin pääsee alle 300 eurolla veroineen yhteen suuntaan (noin 200 paluu Saksaan, mutta siitä vielä 60 euroa Suomeen) - mutta se Miami tai New York eivät nyt vain lämmitä, Neitsytsaaret sen pitää olla! Niin ja sittenhän on aina se, että pikkupätkät näyttävät halvoilta, mutta kun niitä alkaa ynnäämään yhteen, niin sitten se ei olekaan enää niin halpaa.
Jos venettä ei järjestyisikään siitä syytä, ettei sopivan hintaisia olisi tarjolla, niin menen sitten Houstoniin tai mennään jonnekin muualle lomailemaan.

Leia Mais…

Opiskelua ja suunnittelua

Kiinan opiskelu on sujunut ihan hyvin. Muistan enemmän merkkejä ja niiden merkityksiä (osaan lukea niitä) enkä osaa ihan niin monta kirjoittaa. Ääntäminen nyt menee miten kuten - se on hankalaa. Pitäisi olla vähän kännissä niin tuntuisi, että kieli ja ääni luistaisi paremmin. Luin myös juuri, että Shanghaissa puhutaan jotain ihan omaa murretta, millä ei ole mitään tekemistä mandariinikiinan kanssa, vaikka monet puhuvatkin lisäksi mandariinikiinaa.

Seuraava matkakohde tulee olemaan kuitenkin Neitsytsaaret tai sitten Turks and Caicos - saaret, jonne mennään purjehtimaan. Ja siihen ei ole aikaa enää kuin reilu kuukausi! Paikan valinta riippuu enäää muutamasta "pikkutekijästä" eli lähinnä muista ihmisistä.

Leia Mais…

Matka kohti Kiinaa ja kiinaa

Olen aina sanonut, etten ikinä aio matkustaa Kiinaan.
Sinne meneminen saattaa kuitenkin olla lähempänä kuin koskaan.
Eilen aloitin kiinan opiskelun.
En ole Kiina- tai kiinalaisfani. Tunnen kiinalaisia tyyppejä ihan todella monta, ja ehkä meidän kulttuurimaailmamme on niin erilainen, etten vaan pidä yhdestäkään niistä, ketä tunnen, enkä ymmärrä heidän toimintaansa (kieltä toivottavasti opin pian.)
Ensimmäinen oppituntimme oli joka tapauksessa kiehtova kurkistus kieleen. Olen itse ääntämisfriikki ja voisin tutkia loputtomasti sekä fonologiaa että fonetiikkaa, ja amerikkalais-taiwanilainen opettajamme korostaa myös ääntämisen tärkeyttä (vaikka voin kyllä myöntää, että ääntäminen tuotti itselleni hieman vaikeuksia, tai lähinnä monotonisen toonin päästäminen suustani, koska itse en tosiaankaan ole monotoninen.
Tänään kävin lainaamassa muutaman oppikirjan kiinan kieleen liittyen, varsinainen kirja pitää sitten ostaa, mutten vielä käynyt katsomassa sitä.
Minulla on muutama tavoite kiinan kielen oppimisen suhteen:
Aion oppia tunnistamaan ainakin 1000 merkkiä tämän vuoden puolella.
Sitä varten ostan sellaisen kunnon, paksun ruutuvihon, johon aion harjoitella merkkien piirtämistä niin kuin ala-asteella harjoiteltiin kaunokirjoitusta.
Tunnistan, osaan piirtää ja ääntää nyt jo 10 merkkiä. (Olen todella motivoitunut.) Toki en tiedä noiden merkkien muita mahdollisia merkityksiä vielä, joten ehkä niihin joutuu palaamaan jossain vaiheessa.

Leia Mais…

Stora Herrö, Espoo

Stora Herrö on varsin makea paikka, jos haluaa tehdä esimerkiksi päivän purjehduspiknikin Helsingistä tai Espoosta. Matkaa ei tule hirveästi (ei ole nyt lokikirjoja ulottuvilla, että voisin olla täsmällisempi, mutta Internetin ja merikorttien ihmeellinen maailma varmaankin auttaa) eli vähän voi purjehdeskella ja sitten suunnata kohti sitä tärkeintä funktiota. Saarella on mahtavat grillipaikat, joita on itse asiassa useampikin eri puolilla saarta. Grillipaikkojen lähellä on puukatokset, joissa on sitten kirveelle töitä. (Saa siis pistää puuta hieman pienempään olomuotoon.) Joka tapauksessa, jos pitää grillaamisesta tulella, ja istumisesta nuotion äärellä hieman sivistyneemmin (siistimmin?), niin tämä saari soveltuu siihen mainiosti.
Olimme kesän lopulla Stora Herrössä kahdesti. Kerran yritimme mennä sinne, mutta pohjoistuuli oli niin kova, että vene olisi melko varmasti tuuppautunut vasten korkeaa laituria ja muita veneitä. Eräänä perjantaina ehdimme laituriin puolen päivän aikaan, ja pian laituri olikin sitten täynnä viikonlopun viettäjiä. Toisen reissun saarelle teimme piknik - tyyliin, eli taas puolen päivän aikaan sunnuntaina, jolloin laituri oli ihan tyhjä, ja paistamaan makkaroita nuotiolle.

Saari kannattaa rymytä perinpohjin. Saarella on sekä kallioisia rantoja että pätkä ihanaa hiekkarantaakin; puinen näkötorni, jonne kiipeämällä näkee hyvin kaunista saaristomaisemaa, ainakin tänä elo-syyskuun vaihteessa hirvittävän paljon mustikoita ja puolukoita--
Toivottavasti menemme veneellä Stora Herröhön ensi kesänä oikein suurella porukalla!

Leia Mais…

Suomenlinna

Suomenlinnassa ollaan käyty tänä kesänä monesti purjeveneellä, koska se on hyvän purjehdusmatkan päässä, jos haluaa tehdä vain sellaisen pienen reissun tai viedä ihmisiä sellaiseen paikkaan, jossa on kaikkea. Paikkoja Suomenlinnan satamassa on riittävästi,  40, ja meille ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta, ettei oltaisi päästy, tosin liikenteessä on oltu paitsi aikaisin niin myös kesäkuun alussa ja elokuussa, eli pahimmat ruuhkat olemme onnistuneet välttämään. Uskon kyllä, että kovimpana sesonkina siellä on ruuhkaa. Satamassa on aisakiinnitys.
Satamassa on todella hyvät palvelut; Bar Valimon viereltä löytyy ruuan, juoman ja pikkunaposteltavan (terassilla tai sisällä) lisäksi siistit vessat, ihana sauna ja suihkut, pesukone purjehtijoiden käyttöön; ja itse saarellahan on katseltavaa ja tutustuttavaa moneksi päiväksi. Saarella on myös pikkuruinen Siwa, ja jos tosiaan tuntuu siltä, että pitää päästä supersivistyksen pariin, niin sehän on Helsingissä, herranjestas! :) Lautalla yli vaan! Yöpyminen Suomenlinnan satamassa on kuitenkin elämys; siellä on kaunista ja rauhallista ja samalla tuntee olevansa keskellä historiaa.
Satamamaksu Suomenlinnassa on 17 euroa ja sähköstä maksetaan erikseen. Myös lyhyemmästä vierailusta pitää maksaa.
Suomenlinnassa olemme suunnitelleet monesti piknikkiä, mutta jokaisessa vaiheessa olemme olleet sen verran ryvettyneitä, että kaapista on kaivettu hieman hienompaa päälle saunan jälkeen, ja tehty ruokaa joko veneessä  - ja viimeksi nälkäisinä suuntasimme hieman kauemmas Kustaanmiekan saareen Walhalla - ravintolaan, jossa söin aivan taivaallista nieriää! Sanattomaksi jäin enemmän tai vähemmän, palvelu oli erinomaista ja ympäristö on tietenkin aivan uskomaton.

Helsingin auringonlasku Suomenlinnasta kuvattuna

Olemme käyneet aiemmin syömässä edellisenä kesänä Pizzeria Nikolaissa, joka on auki ainoastaan kesäaikaan, ja kesäisin siellä on ruuhkaa - mutta pizzan odottelu kannattaa - se ON hyvää - varsinkin jos ottaa paikan erikoisuuden, johon tulee smetanaa ja suolakurkkua.

Leia Mais…

Takaisin Suomessa

Saavuin eilen takaisin synkkään Suomeen (sataa ja on vain kymmenisen astetta lämmintä). En nukkunut koneessa enkä juuri viime yönäkään.
Tukholmassa minulla oli koneen vaihdon jälkeen paljon shoppailuaikaa. Löysin hassun kaupan, Designtorgetin, jossa myydään kaikenlaista ihmeellistä. Kun pääsee irti alkuhuumasta (kaikkea on tosin pakko katsoa ja koskettaa), niin ei sieltä itselleen välttämättä mitään ostaisi, mutta hauskoja ja käytännöllisiäkin lahjoja huumorintajuisille ystäville sieltä löytyisi!
Matkapäiväkirjat vaipuu hiljaiseloon ainakin vähäksi aikaa.

Leia Mais…

"Amerikan Gigantti" eli Best Buy

Jos yhtään tykkää minkäänlaisista teknisistä vempaimista, niin Best Buy on todellinen paratiisi. Ja jos ei tykkää, niin varmaan oppii tykkäämään. Best Buyn jättikokoisia myymälöitä on joka puolella, kaikissa kaupungeissa yleensä jonkun suuremman "ohitustien" varrella, mutta toki toisinaan myös hieman keskeisemmin sijoittuneena.
Suurin hankintani hinnallisesti on ollut Gatewayn läppäri, ja olen ostanut sieltä myös kameran ja pieniä tuliaisia Suomeen. Olen myös läppärin joutunut käymään vaihtamassa, joten takuutoiminnotkin on siis testattu! Hinnat Best Buyssa ovat joka tapauksessa halvempia kuin Suomessa, ei kaikkien kohdalla välttämättä hirvittävän paljon halvempia, mutta kuitenkin. Sellaisissa kaupungeissa, joissa on enemmän turisteja, on myös oma tiski taxfree - palvelulle, mutta itselle ei passi ole sattunut kertaakaan mukaan, joten se on jäänyt käyttämättä. Ensimmäisellä kerralla saa Best Buyn kanta-asiakaskortin, jonka voi käydä aktivoimassa netissä, mutten ole oikein missään vaiheessa hahmottanut, saako sillä jotain etua. Kortti nyt joka tapauksessa löytyy...

Leia Mais…

Shoppailua ja syömistä Houstonissa

Houstonin erityinen piirre on se, että sen keskustassa, downtownissa, ei ole muutaman tavaratalon (esim. Macy's) lisäksi mitään ns. turisteja kiinnostavaa. (Tai no on siellä, muttei mitään suurta yksittäistä juttua, mitä kaikki menevät katsomaan. Tai no, voi siellä olla, muttei mitään sellaista, mikä osuisi minun silmääni heti ensinäkemältä. Ja keskustaa on ajeltu sekä autolla että jalan "muutaman" kerran).  Toinen osa Houstonia on sitten Gallerian alue, jossa The Galleria on suuri, keskimääräisesti sikakallis ostoskeskus, ja sen sisältä löytyy kaikki tavaratalot ja kalleimmat ja hienoimmat muotiliikkeet, joista en edes kuvittelisi ostavani mitään ikinä. Gallerian sisällä on lisäksi luistelurata, ravintoloita, kampaamoja, kauneushoitoloita, hotelli, Borders - kirjakauppa yms. Lempiliikkeeni Galleriassa on kuitenkin Bath and Bodyworks... :)
Galleriaa vastapäätä kävelymatkan päässä on Vanderbilt Square, josta löytyy hieman halvempia liikkeitä:
Kenkäkauppa DSW on taivas sen suhteen, jos tarvitsee kenkiä, ja vaikkei tarvitsisikaan. Sieltä löytyy ihan kaikkea ihan kaikissa koo'oissa ja halvemmalla kuin mistään. Siellä on noin metrin korkeudella olevat tasot, joiden päällä on kenkiä - ja niitä tasoja riittää loputtomasti. Jokaisen kengän esittelymallin alapuolella on kaikki kengästä saatavilla olevat koot.
Samalla "torilla" toisella puolella on merkkivaatteiden poistomyymälä Marshalls. Siellä myydään edellisen kauden muotivaatteita Gallerian kalliista muotiliikkeistä, ja rekkejä on tuhottaman paljon, jotka on lajiteltu osittain koon, osittain merkin mukaan, mutta siellä pitäisi jaksaa myllätä tuntikausia, että löytäisi päällepantavaa. Sieltä löytyy kyllä muutakin halpaa, esim. merkkihajuvesiä saattaa löytyä 15 dollarilla.
Lisäksi torilla on vielä Old Navy (vaatteet ovat hieman liian nuhruisia makuuni, mutta halvalla lähtee) ja melko suuri Barnes and Nobles - kirjakauppa.
Vanderbildt Squarella saa myös itsensä ravittua, Grand Lux Cafe on nimestään huolimatta varsin hyvä pihviravintola, josta saa kyllä kaikkea muutakin ruokaa. Lisäksi aukiolla on parikin Starbucksia, Jambajuices, Morton's Steakhouse (superkallis, en ole käynyt mutta se on kuulemma takuuhyvä), mukava meksikolaisravintola Antonio's Mexican Grill, jossa on lounasaikaan todellinen tungos, mutta ruoka onkin tosi hyvää.

Leia Mais…

Houston City Club - members only

En ole mikään suuri punttisalifani (=kovin innokas urheilija), enkä Houston City  Clubillakaan ole onnistunut vielä edes näkemään punttisalia, mutta muuten paikan palvelut on testattu "vierailevana tähtenä". Klubilla olen käynyt vain spinningissä (ja minua tuskin saa vapaaehtoisesti spinningiin, edellinen kertani on ollut 12 vuotta sitten). Mutta myönnän, että kokemukseni tästä spinningistä oli jopa positiivinen, joten voi olla, että testaan samaa joskus Suomessakin. Klubilla on joka tapauksessa mahtavat tilat, useita tenniskenttiä, hienot tilat spinningiin ja monia eri ryhmäliikunta-aikoja hyvissä tiloissa. Lempiosioni klubilla käynnissäni on kuitenkin pukkari. Suihkut ovat kaikki erillisillä seinillä olevia suihkutiloja, joissa on tarjolla kaikki mahdollinen ihovoiteesta shampooseen, hoitoaineeseen ja saippuaan sekä ihan omaa "partavaahtoa" ihokarvojen ajeluun. Luonnollisestikin pukeutumistilasta saa ottaa suuvettä, terveyssiteitä, tamponeja, partahöyliä (onko naisten jalkapartojen höylille jokin oma sanansa?!?! Onko ne ladyshavejä - mitä se on suomeksi?), deodoranttia, pumpulia, hiuslakkaa, muotovaahtoa, pyyhkeitä, lisää ihovoiteita... Tiloissa on myös turkkilainen sauna, ja miesten puolella sauna on kuulemma ihan kunnon suomalainen. Telkkaria voi katsella, lehtiä lukea ja juoda kahvia tai virkistävää kurkkumehua (plääh) ja nautiskella rasvattomia suolakeksejä pukuhuoneen olohuonetilassa. Jos tämä ei vielä riitä, niin klubin aulassa on lisää kahvia ja ihania suklaamuffinseja (se siitä liikunnan hyödyllisyydestä) ja ennen kaikkea  - tsadaa - klubilla on oma viihtyisä ravintolansa 360 Restaurant, jonka testasimme kahdesti! Kyllä ruoka on aina hyvää!
En tiedä - vaikka useimmiten sitä roudaa mukanaan kaikki tarvittavan välineistön jos sattuu käymään urheilemassa, mutta se, että tuolla on ilmaiseksi tarjolla periaatteessa kaikki, mitä tarvitset, tuo sellaisen "luksusololisän". (Okei, jäsenmaksu on korkea.) Ne eivät ole mielestäni kalliita salille hankkia - tosin veikkaan, että Suomessa ne häviäisivät saman tien. (Se siitä suomalaisesta rehellisyydestä.)
Klubi on joka tapauksessa avoin vain jäsenille (nettisivuilta saa kyllä anoa 3 kerran Guest Passia) ja jäsenmaksu on korkea. Oli kuitenkin kiva päästä kurkistamaan vähän hienompaan elämäntyyliin sen jälkeen, kun riisuu hikisiä urheiluvaatteitaan Gym1:n lautapenkeillä nenä lähes vieruskaverin takamuksessa...

Leia Mais…

Central Market

Ruokafanina en vain pysty lopettamaan Central Marketin ihmettelyä. Jos vain kerran voisi maistaa kaikkea siellä, niin sitten voisi aloittaa laihdutuskuurin. (Toisaalta, eilisen juoksulenkin Hermann Parkin ympäri ja vähän enemmänkin (eksyin) jälkeen tuli taas todettua, että on vain yksinkertaisesti helpompaa syödä vähemmän, niin ei tarvitse liikkua niin paljoa.)
Central Market keskittyy melko pitkälti lähi-ja luomuruokaan. Hevi-osasto on jotakin kerrassaan uskomatonta! Miten paljon erilaisia perunoitakin voi olla! Ostimme joitakin pitkulaisia venäläisiä banaaniperunoita, niitä syödään tänään.
Juusto-osastolta on löytynyt nyt hieman enemmän suomalaisia juustoja, siellä on jopa ns. Lapin leipäjuustoa, jota valmistetaan Wisconsinissa, mutta siinä on jokin ex-suomalainen sössinyt nimen suhteen oikein kunnolla, sillä tekstit eivät ole ihan suomea, melkein kuitenkin.
Viiniosasto... mm.... se on nyt pannassa viikonlopun Napan kierroksen jälkeen!
Karkkiosasto... mmm... pannassa...
Leipäosasto... tuoretta, mutta tietenkin oikea ruisleipä puuttuu! Mutta ne leivokset.... mmm...
Leikkeleosastolla saa valita siivutettujen lihojen paksuuden mitalla 1-10. Ja kaikesta lihasta saa aina pyytämättä maistiaisen. Ison siivun.

Leia Mais…

Viinien maistelua San Franciscossa, osa 1

Olimme katsoneet viinikierrosta Napa Valleyssa aiemmin Internetistä ja sen pystyi varaamaan ainoastaan joko soittamalla tai netin kautta. Kierros maksoi yhteensä 95 dollaria henkilöltä. Viinitilojen maistiaiset eivät kuuluneet hintaan, vaan ns. "flight" eli eri tietty viinikierros maksoi 5 tai 10 dollaria (useimmiten 10) per henkilö, joka maksettiin etukäteen paikan päällä. Flightiin kuului 4-5 eri viiniä, sekä punaisia että valkoviinejä. Lisäksi saimme matkanjohtajalta 10 dollarin lapun, jolla saimme V.Sattuin tilalta ruuat.
Bussimatka Napaan kesti noin tunnin verran ja ylitimme samalla Golden Gaten, josta ei näkynyt senttiäkään merelle, sillä usva oli todella paksua. Bussissa oli kaikenikäisiä amerikkalaisia sekä mm. ruotsalaisia ja meksikolaisia.
Ensiksi menimme tyylikkäälle Domain Chandonin - viinitilalle, jossa maistelimme kolmea eri kuohuviiniä:
Brut - pullo maksoi 89 dollaria, mutta liian kuivaa meidän makuumme
Blanc de Noir - 22 dollaria - punaviinistä tehtyä kuohuviiniä, suosikkini näistä kolmesta
Extra Dry Rieche - 22 dollaria - T:n suosikki, melko samanlainen kuin ennemmin mainittu

Saimme nähdä ja kuulla kuohuviinin valmistuksesta ennen viinien maistelua. Mikään näistä viineistä ei ollut sellainen, että ostaisin sitä varta vasten. Ehkä ne olivat liian kalliita minun makuuni! Varsin hyvää kuohuviiniä saa jo alle 10 eurolla pullo (toki olen maistanut shampanjaakin ja onhan se hyvää). Silti suosikkini kuohuviinin suhteen on edelleen italialaista ja hieman makeampaa.



Tämän jälkeen suuntanamme oli Andretti, joka on Mario Andrettin omistama. Viinitilan rakennus oli kaunis keltainen uusvanha kivitalo, jonka takapihalle meille oli järjestetty maistiaiset. Viiniviljelmät lähtivät heti takapihan takaa, ja kirpeitä rypäleitä sai maistella vapaasti. Keskipäivän aurinko alkoi vihdoin lämmittämään kunnolla - sää ja lämpötila olivat aivan erilaisia kuin jäätävän kylmässä San Franciscossa. Andrettin viinitilalla maistamamme viinit olivat:

Pinot Grigio - pidämme pinot grigiosta todella paljon, joten odotuksemme oli korkealla. Tämä oli kuitenkin liian kirpeä kummankin meistä makuun. Fume Blanc - tässä maistui ihan selkeästi viinimarja, ja minulle tuli suuhun sellainen pizzataikinan maku - ei välttämättä huono. Zinfandel - tuoksu oli vahva, mutten pitänyt viinistä. Sangiovese - karkkimainen, hedelmäinen ja todella hyvä tuoksu, mutta liian KUIVA, jotta pitäisimme enemmän

• 
  V.Sattuin viinitilalla oli todella hirveä ryysis, sillä se on suosittu paikka paitsi satunnaisten viinimatkailijoiden vierailuille myös vastaavien viinikierrosten vieraille. Viinitilalla on herkkukauppa, jossa myydään erilaisia juustoja, leikkeleitä ja leivoksia ja sen takana on viininmaistelutila, jossa on useita baaritiskejä. Jouduimme tunkemaan kyynärpäätaktiikalla itsellemme edes jonkinlaisen paikan baaritiskin viereltä.
  V.Sattuin flightissa (molemmilla omat) maistamamme viinit olivat: Chardonnay 2006 Carneros, Off-dry Johannisberg Riesling, Gamay Rouge (tämän paikan rose - viini, joka on heidän suosituin viininsä), Sattui Family Red, Zinfandel 2006, Merlot, Cabernet Sauvignon Vittorio's Vineyard, Cabernet Sauvignon Napa Valley, Muscat (makea!) Käytimme 10 dollarin lahjakuponkimme pihan barbeque - lounaaseen. Ostimme pullon Merlot'a viinibaarista ja söimme ribsejä ja italialaista makkaraleipää pihalla. Jälkiruuaksi suuntasin vielä ryysikseen ostamaan Adult Ho-ho - suklaaherkun. Jonossa ei ollut ennen minua kuin 3 muuta, mutta tietyillä tyypeillä kiire ja kärsimättömyys loppui juuri siihen kohtaan, kun pääse itse kassalle, joten tuhrasin samaan aikaan 20 minuuttia jonossa kun T maisteli viiniä puun alla varjossa.

Flora Springs oli piristys viinikierroksen loppuun. Flora Springsin imago on selkeästi nuorekkaampi, muodikkaampi ja esittelijä kertoikin heidän nimenomaan pyrkivän siihen. Esittelijä oli muutenkin varsinainen standup - tapaus, hauska ukkeli kaikin puolin. Flora Springisssä oli kaksi erilaista flightia, ja pieni juttu, mitä olisi kaivannut aiemminkin - he tarjoilivat viinien kanssa popkornia, päärynää ja juustoa, mitkä ovat aika olennaisia sen suhteen, miten viinit maistaa! Pieni juttu, mutta suuri meille! Ja miten paljon voi maksaa pari päärynää, köntti juustoa ja pussillinen mikropoppareita - ei paljoa, mutta viineistä sai paljon enemmän irti!
Flora Springissä maistamamme viinit olivat:
Solilogu, Poggio del Papa, Napa Valley Cabernet Sauvignon, Trilogy (paikan kallein ja eniten myyty viini)

Matka jatkui Flora Springsistä laivasatamaan, josta matkustimme suurella moottorialuksella melkein tunnin verran takaisin San Franciscon Ferry Towerille. Maisemat olivat upeita, aurinkokin pilkotti, mutta ajoimme niin kovaa vauhtia, että ulkokannella ei voinut juurikaan olla - tukka pyöri päässä ja viinit lensivät tuulessa pitkin naamaa!

Leia Mais…

Jäisempi San Francisco

Aamupäivällä kävelimme pitkin rantaa Jeffersson Streetillä. Rannassa on vanhoja museolaivoja, joita voi katsella ulkoapäin ilmaiseksi. Aquatic Park vieressä oli hieno hiekkaranta ja uimapaikka, mutta niin kylmässä ei tullut mieleenkään, että olisin halunnut uida. Golden Gate näkyi jostakin sumun keskeltä ja Alcatrazin saari näytti olevan ihan lähellä. Ostin hupparin rannan matkamuistomyymälästä ja se meni saman tien päälle.
Söimme lounasta Cioppino's - ravintolassa. Otimme pastojen kanssa 3 puna- ja valkoviinin flightin, johon kuului viinejä Napa Valleyn alueelta. (Charles Krug, Fess Parker, Franciscon valkoisista ja Schug, Fransciscan ja Rutherford Ranch punaisista.)
Käveltyämme mahat täynnä eteenpäin pitkin Embarcaderoa eteen tuli enemmänkin italialais- ja seafoodravintoloita, mutta tietyissä kohdissa turisteja oli niin paljon, etten eteenpäin meinannut päästä. Katu oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Embarcaderon varrella on laitureita, Pier, jotka on nimetty numeroin ja joissakin laiturirakennuksissa on pelkkiä varastoja, joissakin parkkipaikkoja, joissakin ravintoloita.
Suuntasimme Ferry Towerille. Sen sisällä on kauppahallityylinen paikka, jossa myydään melko pitkälle todella kalliitta luomutuotteita kauniista pakattuina. Yritimme etsiä hyvää suklaata, joka sopisi punaviinin kanssa. Istahdimme Ferry Plaza Wine Bariin ja maistelimme karahvillisen Pelerin Pinot Noiria. Suklaan totesimme olevan joulukalenterisuklaan tapaista - Amerikasta on vaikea löytää suklaata, joka olisi edes lähellä yhtä hyvää kuin Fazer!
Ferry Towerin jälkeen suunnittelimme hidasta paluuta takaisin hotellille, muttemme onnistuneet saamaan taksia mistään, joten istahdimme "vielä yksille" Royal Exchangeen, joka oli businesstyyppien pubi, kävelimme China Townin läpi, suuntasimme vielä mahtavan viihtyisään ja ihanasti ränsistyneeseen Vesuvio - baariin, joka on ollut aikoinaan Jack Kerouacin kantapaikka. Sain takamukseni juuri ja juuri mahtumaan prinsessatyyliseen korituoliin ja siitä käsin oli mahtava katsella baarin kanta-asiakkaita ja nautiskella pinot grigiosta.
Viimeinen tukikohtamme oli irlantilainen ravintola, jossa tosiaan sai aitoa irlantilaista ruokaa: ainut tunnettu mauste Irlannissa on tosiaan suola, ja sitäkin säästellään!
Sitten olikin jo aika suunnata unille takaisin Holiday Inniin, jotta jaksoimme lähteä aikaisella herätyksellä seuraavan päivän viinikierrokselle.

Leia Mais…

Matkalla jäiseen San Franciscooon

Mielikuvani San Franciscosta on aurinkoinen ja lämmin hippikaupunki. Onneksi katsoimme juuri ennen lähtöä, miten lämmintä SF:ssä on, enkä ollut uskoa silmiäni - vain 10 astetta! Tuo ei kuitenkaan mennyt mitenkään jakeluun, vaan repussani edelleenkin oli pelkkiä hellevaatteita ilman yhtäkään pitkähihaista, -lahkeista vaatetta tai umpinaista kenkää!


Meillä oli eri lennot; minä lensin Houstonista Phoenixin ja Los Angelesin kautta. Lennot menivät hyvin siihen asti, kunnes Los Angelesissa lento olikin 3 tuntia myöhässä. Vaihtoaikaa Losissa oli joka tapauksessa paljon, sillä minun piti vaihtaa terminaalia, eli mennä ulos asti, hypätä terminaalien väliseen bussiin ja mennä uudelleen passi-ja turvatarkastuksen läpi.


Saavuin San Franciscon lentokentälle vasta puolen yön jälkeen alkuperäisen kello 21 sijasta. Viimeinen BART - juna keskustaan kulkee 11.40 illalla, joten sitten ei auttanut muuta kuin ottaa taksi. Taksikuskinani oli kiinalainen mies, joka puhui niin huonoa englantia, etten ollut yhtään varma, tajusiko hän edes, mihin olin menossa. Autossa tuntui olevan myös jotain vikaa, sillä se meni sivuttain ja nitisi miten sattui, ja siinä vaiheessa, kun olimme vihdoin SF:n jyrkillä kaduilla, taksikuski ajoi täysillä ja auto lensi ilmassa, minua alkoi jo hirvittää, vaikka samalla huvitti - se oli juuri niin kuin kuvittelin San Fransciscon olevan elokuvien kautta! Lopulta näytin kuitenkin olevan oikean hotellin, Holiday Inn on the Fisherman's Wharf, edustalla Columbus Avenuella, ja taksimatka tippeineen maksoi noin 45 dollaria, joka ei ollut kovin paha, koska matka kentältä oli kuitenkin melko pitkä.


Näin T:n Holiday Innin aulassa ja suuntasimme vielä iltapalalle Dennysiin. Denny's on ennestään tuttu aamiaispaikkana, mutta koska tämä Denny's sattui olemaan hotellikompleksin yhteydessä ja auki läpi vuorokauden, niin kävimme hotaisemassa vielä iltapalaksi wingsit ja chicken stripsit, jotka maistuivat taivaalliselle!

Leia Mais…

Sekalaista San Franciscosta

(päivittelen ja lisään tietoja ehtiessäni, päivitetty 21.10.2009)

Kannatta napata käteensä ilmainen Bay City Guide, jota julkaistaan joka kuukausi ja on jaossa ilmaiseksi. Siellä on kartta, hyviä vinkkejä ja ennen kaikkea alennuskuponkeja, joita amerikkalaiset todellakin käyttävät! Alennuskuponkeja saa myös suoraan tästä.

Nähtävyyskiertoajeluita
Guide You - kiertoajeluita, viinikierroksia yms. voi varata suoraan netistä. Monesti hakevat suoraan hotellilta.

Nähtävyyksiä

• Alcatrazin vankilasaari, aikuisten lippu sinne maksaa 26 dollaria. En ole käynyt, koska heinäkuussa oli joka paikkaan niin hirveästi ryysistä. Se on kuitenkin kuuluisa 30 - luvun asukkaistaan, mm. Al Caponesta ja Machine Gun Kellystä.
• Embarcadero - kävely-ja ravintola-alue satamassa, pällistely on aina ilmaista! Tämä on enemmän sellaisten nuorten, trendikkäiden aikuisten alue. Ferry Buildingistä löytyy kaikenlaista luomua, ruokaa, ravintoloita, viiniä ja joitakin matkamuistoja
• Fisherman's Wharf
• Hotelleja, ravintoloita, myös Ghirardelli Square on tällä alueella (Ghirardelli on pahaa suklaata) ja Squarella on paljon wine tasting roomeja ja ravintoloita
• Aquarium of the Bay, Pier 39
• Golden Gate Bridge, joka on valmistunut vuonna 1937. Sen voi kävellä tunnissa päästä päähän, autolla kaupunkiin päin tullessa pitää maksaa 6 dollaria siltamaksua. Sillalta on hyvät näkymät, jos sää on hyvä, mutta huolimatta vuodenajasta vaatetta kannattaa ottaa kunnolla mukaan!
• Coit Tower - Telegraph Hillin päällä oleva korkea torni
• The Haight Viktoriaanista arkkitehtuuria, kauppoja
• Lombard Street Russian Hillin alueella oleva todella jyrkkä ja mutkikas katu, joka on ihan nähtävyys sinällään. Myöskin ihan ilmaista!
• Chinatown - San Franciscossa on Amerikan suurin Chinatown ainakin oppaamme mukaan. Sieltä löytyy kaikenlaisia vaihtoehtohoitoja, temppeleitä, yrttisysteemejä, ravintoloita ja kaikkea halpaa.
• Golden Gate Park suuri puisto, jos haluaa hieman vetäytyä citylaiffista irralleen
• Victorians Nob Hillin ja Van Ness Avenuen sisältävä alue, jossa on vielä paljon viktoriaanisia taloja, myös kuuluisa Postcard Row, joka on aina esillä kaikissa San Franciscosta kertovissa elokuvissa

Ravintoloita
Hard Rock Cafe, Pier 39
Cioppiono's on the Wharf - hyvä ja edullinen itskuravintola
Dennys - Wharfilla, Holiday Innin aulassa, auki 24 h
John's Grill Steakhouse - yksi kaupungin vanhimpia (ja varmaan kalleimpia) ravintoloita, joka ehkä enemmän ratsastaa maineellaan kuin ruuan hyvyydellä. En suosittele, ellei halua vain käydä legendaarisessa ravintolassa. Pöytä kannattaa varata, toki säkällä voi päästä suoraan sisään.

Julkinen liikenne

Päivän Muni-passport maksaa 11 dollaria ja sen voi ostaa matkakeskuksesta. Se on voimassa busseissa ja raitiotievaunuissa

Pyörien vuokraus
Blazing saddles (kuka jaksaa ajaa pyörällä San Franciscossa?!?!) Heillä on 5 eri toimistoa ympäri kaupunkia, joista voi vuokrata pyöriä, mm. Fisherman's Wharfilla. Saatavilla on myös sähköpyöriä niin ei tarvitse itse polkea!

Viininmaistelua San Franciscon keskustassa
Cellar 360 900 North Point Sijaitsee Ghiradelli - korttelissa.
Ferry Plaza Wine Merchant Ferry Buildingin sisällä oleva viininmaistelutila

Purjehduskoulu, purjeveneiden vuokrausta ja purjehdusretkiä San Francisco Bayllä
Cass' Marina Inc 1720 Bridgeway at Napa Street
Bay Breeze Charters Teemapurjehduksia

Outlet - myymälät San Franciscon lähellä (en jaksa linkittää, löytyy googlettamalla)

• Gilroy Premium Outlets - Adidas, Calvin Klein, Michael Kors, Nike, Polo Ralph Lauren
• Napa Premium Outlets - Barneys, Kenneth Cole, Liz Claiborne, Timberland, Coach, Banana Republic
• Petaluma Village Premium Outlets - Saks 5th Avenue, Villeroy & Boch, Coach, Puma, Gap jne.
• Vacaville Premium Outlets - Edellisten lisäksi Burberry

Leia Mais…

Tukholmasta Houstoniin

Takana on Houstonissa vietetty viikonloppu. Olin perillä ennen iltaviittä.

---

Matka Tukholmaan oli luku sinänsä. Menin junalla Lahdesta Turun satamaan. Laiva lähti kello 21.00 ja oli perillä Tukholmassa 6.30 seuraavana aamuna "on the dot", ja minä olin ollut lähtökuopissa jo hyvän aikaa niin, että pääsen laivasta ulos niin pian kuin mahdollista.

Joskus on tuskallista olla periaatteen nainen. Ja tässä iässä ei ehkä vain kannattaisi olla sitä niin paljoa. Ajattelin, että jos menen matkaa Vikingin terminaalista Centralstationille MITENKÄÄN muuten kuin kävelemällä (ts. taksilla), niin se pilaa mun alkuperäisen idean matkustaa edes hieman halvemmalla. Joten ei muuta kuin tossua toisen eteen. Matka Vikingin terminaalista on kävelty kerran jos toisenkin aiemmin, joten se on tuttu pätkä. Koska mulla oli jalassa lenkkarit, ja lentolaukkua oli helppo kuljettaa perässä, niin pistin juoksuspurtiksi. Olin varttia vaille Slussenissa ja kartan mukaan se oli jo pidemmällä puoliväliä, joten tiesin, etät ehdin asemalle ajoissa. Olinkin sitten Centralstationilla tasan kello 7, tungin hikisenä kruunuja lippuautomaattiin kello 7.03 ja juna Arlandaan lähti 7.05.

Arlandassa oli hyvin aikaa Continental Airlinesin check-inissä. Jono ei ollut edes pitkä, mutta se oli pisin check-in ikinä! En tiedä, mikä maksoi! Joten heti check-inin jälkeen kone boardasi saman tien, ja sitten edessä oli pitkän lento Newarkiin asti.

Ainakin tämä Continentalin lento oli silkkaa tuskaa. Takana oli tietenkin se kuuluisa jatkuvasti selkään potkiva penska (jolla oli liian kovaääninen äiti), jalkatilaa oli todella vähän, leffavalikoima oli todella suppea ja vanha, alkoholijuomat olisivat maksaneet 5 dollaria (oisin mä voinut sen punaviinin ottaa) kahvipannu ei ikinä yltänyt minun luokseni ja pahinta kaikesta oli se, että ilmoitettiin, että juomat ovat loppu, joten niitä sai enää yhden per henkilö. Tietty kun matkustaa turistiluokassa niin se on vähän mitä on, mutta kun sen on tehnyt paljon miellyttävämminkin joskus, niin kyllähän se ottaa päähän.

Lento oli Newarkissa etuajassa, mutta maahantulomuodollisuudet ja turvatarkastus kestivät todella kauan, koska heinäkuu on tietenkin myös amerikkalaisten kesäloma-aikaa ja matkustajat ovat muutenkin enemmän niitä, jotka eivät tiedä, miten asiat sujuvat normaalisti, joten jonot olivat pitkiä ja lyhyetkin jonot kestivät uskomattoman kauan, ennen kuin ne etenivät.

Lento Newarkista Continentalilla Houstoniin oli yllättävän pitkä, 4.5 tuntia tuntui pelkältä tuskalta. Kone oli kylläkin parempi kuin valtameren ylittänyt versio, mutta televisiosta ei saanut katsoa edes mainoksia ellei vetänyt luottokorttia ja maksanut 6 dollaria. Juomia riitti, mutta ruoka rajoittui pelkkiin pretzeleihin.

Houstonin kenttä on tuttu ja selkeä. T tuli mua vastaan autolla kentälle ja melkein saman tien suuntasimme ilmaiskonserttiin Hermann Parkiin.

Leia Mais…

Halpoja lentoja netistä

Tässä on listaa nettimatkatoimistoista, joista saa halvimmat lennot:

Suomen Matkatoimisto. Halvimmat ja olen käyttänyt paljon. Joka kerta olen melkein joutunut muuttamaan lentoja, ja se on onnistunut soittamalla asiakaspalveluun todella vaivattomasti (olen tietenkin maksanut jotakin ylimääräistä, mutten mitään suurempia). Suomen matkatoimiston hintoihin lisätään vielä 10 euroa käsittelykuluja, joka ei näy lentojen hinnoissa hakutoimintoa käytettäessä.

Supersaver. Tämä on uusi rakkauteni. Lentojen hinta kokonaisuudessaan näkyy heti. Hakutoiminnot ovat todella vaivattomia.

Southwest. Tämä on suosikkini Amerikassa matkustaessa. Halvimmalla lentoja eri Amerikan kaupunkien välillä saa noin 50 €. Maksutapana toimii esim. Paypal, sillä ohjelma ei hyväksy suomalaista luottokorttia.

Blue1. Kerran olen matkustanut Blue1:lla Helsingistä Tukholmaan. Halpoja lentoja, jos varaa ajoissa, mutta tietenkin kallistuvat sitten mitä lähemmäs lähtöajankohtaa mennään.


Päivitän tätä sivua sitä mukaa, kun kokemusta tulee... Ja Kilroy Travels - vaikka se meille nuorena lanseerattiin halvimpana tapana matkustaa, ei tosiaankaan ole halpa! Kerran erehdyin nyt vielä tässä Internet-aikakaudella, ja ensinnäkin, sain odottaa PAPERILIPPUJA ihan paniikissa, että ehtivätkö ne ajoissa, ja sitten, kun olin check-in-tiskillä, niin täti sanoi, että jepulis, tätä varausta ei näy heillä missään... Oli ihan mielenkiintoista, mutta pääsin nyt kuitenkin lentelemään...

Leia Mais…

Lennot Houstoniin

Varasin lennot Houstoniin Tukholmasta Continental Airlinesilla, koska se on halvin tapa tällä kertaa päästä Houstoniin. En tajua, mikä viiraus minulla on ollut, etten ole varannut lentoja aiemmin, joten "itkin" ja katsoin lentojen hirvittäviä hintoja. Pähkäilin vielä pitkän aikaa sitä, että menenkö Lontoosta, joka olisi sinällään halvin paikka matkustaa Amerikkaan (ja Continental Airlines olisi maksanut hieman päälle 600 näin myöhäisessä vaiheessa), mutta taas Lontooseen meno tässä vaiheessa olisi maksanut sen verran liikaa, että olisi ollut sitten ihan sama ottaa lennot Suomesta Houstoniin.

Vielä viime viikolla varaaminen suoraan Aer Linguksen kautta Dublinista olisi ollut halvin, mutta nekin lennot kallistuivat nopeasti. Dubliniin tai Lontooseen olisi päässyt suht halvalla Ryanairilla (jolla en muuten ole koskaan matkustanut), mutta Ryanair lentää Tampereelta, ja Lontoossa se lentää Standtsteadin kentälle juuri hieman ennen keskiyötä, ja sieltä pitäisi taas hinata itsensä Heathrow'lle (joka maksaisi junallakin yli 20 puntaa), ja sitten olisi edessä kuitenkin vielä se yö... Se on kumma, että vaikka on vanha backpacker, niin on tosiaan vanha - ennen oli sama, missä sitä vietti yönsä matkalla, kunhan oli edes hieman lämpimässä ja suojassa, mutta yön näin vanhana Heathrow'lla viettäneenä voin sanoa, että se on kaikkea muuta kuin miellyttävää.

Halvimmat lennot olisivat löytyneet Supersaverin kautta eli 693 euroa, mutta soitin vielä kaverilleni Matkahaukkaan, ja sain sitten koko hoidon 690. 3 euroa sinne tänne, mutta mielelläni toki teen varauksen tutun kaverin kanssa! Kiitokset Petrille!

Tukholmaan menosta en ole vielä ihan varma. Joko lennän sinne BlueOnella (liian kallista tosin tässä vaiheessa, jotta matkan pääominaisuus eli halpa hinta toteutuisi) tai sitten menen Viking Linella Turusta tai Tukholmasta. Varasin jo alustavasti reittimatkan, mutten vielä maksanut --- tässä nyt on päivä, kaksi aikaa miettiä sitä.

Tsah, hirvittävää pähkäilyä. Tätä ei tarvitse silloin, kun ei tarvitse miettiä ensisijaisesti rahaa.

Paluu BlueOnella onnistuukin sitten yhteen suuntaan, koska paluuseen on vielä aikaa, paikkoja on runsaasti ja niin ollen lennotkin ovat halpoja.

Leia Mais…