The Bightista suuntasimme takaisin Beef Islandille (sama, jolla lentokenttä sijaitsee), ja Marina Cayn satamaan. Paikan tunnistaa helposti punaisesta puhelinkopista ja "bensa-asemasta". Bensa-aseman seinässä on kamera, joka ottaa kuvia 15 sekunnin välein puhelinkopin edestä ympäri vuorokauden, ja kuvat tallentuvat Internetiin Pusser'sin sivuille, joista voi käydä ihmettelemässä itseään. Kannattaa pistää muistiin päivä ja tarkka kellonaika, milloin kopin edessä kävi pällistelemässä.
Marina Cayn satamamaksu oli 25 dollaria. Satamatyyppi (nimenomaan tyyppi) oli keräämässä maksua kovin innokkaana, mutta siihen innokkuus sitten loppuikin. Satamalaiturilta sai bensaa ja jäitä, ja laiturilla oli myös Pusser's Store. Veimme roskia roskienkeräyspaikkaan, sekin olisi maksanut 3 dollaria, mutta emme maksaneet siitä (sitä paitsi satamatyyppi taisi huijata minulta dollarin!) Pusser's Store myy melko kattavasti hieman kalliimpia ja hienompia vaatteita sekä tietenkin kaikenlaista meri/purjehdusaiheista matkamuistoa ja joitakin elintarvikkeita.
Kävelimme ensin hieman saarella, jolla oli upeita istutuksia, palmuja ja kukkia. Mäen päällä oli ravintola, joka ei ollut auki. Saarella on myös hotelli, ja huoneista on varmasti kauniit näkymät lahdelle. Pienikin kävely iltapäivän kuumuudessa sai kuitenkin janoiseksi, ja suuntasimme rannan viihtyisään Pusser's ravintolaan, jossa puhelias Deborah sai myytyä meille heti Painkiller - juomat (jos toisetkin) aidoissa Pusser's - mukeissa ja vaihdoimme muutaman sanan kanadalaisten purjehtijoiden kanssa.
Illallisvarauksen ravintolaan olisi voinut tehdä samalla, mutta meillä oli edelleen niin paljon ruokaa veneessä, jota piti kiireesti päästä syömään, että jätimme kauniin illallismaiseman, ja menimme paistelemaan burgereita veneen grilliin.
Vielä ennen veneelle menoa kysyimme satamaäijältä jäitä, mutta hän oli ilmeisesti saanut juuri ofiisinsa kiinni, ja sanoi, että lahdella on juuri "tuolla noin, katso nyt tuolla" pyörimässä joku moottoriveneellä ja myymässä jäitä. (Ei muuten ollut! Halusi meistä vain eroon.) Marina Caysta jäi siis paha maku suuhun yhden typeryksen vuoksi. Moottoriveneellä pyörivä jäätyyppi kyllä tuli, mutta vasta aamulla. Me söimme hampurilaiset veneellä ja ajoimme vielä takaisin rantalaituriin, johon ajoi samaan aikaan yhteysalus. Yhteysaluksen mies haki meille jäitä jostakin maista, laiturilla niitä ei enää ollut.
En välttämättä haluaisi Marina Cayhin uudelleen - siellä ei ole mitään erikoista. Voisin käydä syömässä Pussersissa tai olla satamassa hätätapauksessa, jos ei mahtuisi vastapäätä olevaan Trellis Bayhin.
Suuntasimme seuraavana aamuna Trellis Bayhin lyhyelle visiitille, sillä veneemme mastossa oleva valo ei mennyt päälle. Venevuokraamon "vara-Anthony", eli sama tyyppi, joka meille veneen esitteli, kipusi apupoikansa avustuksella mastoon ja saikin valon palamaan.
Meidän seuraava suuntamme oli The Baths Virgin Gordalla.
0 kyttääjää:
Lähetä kommentti