Olin lukenut Bathsista aiemmin ja nähnyt kuvia, mutta mikään kuva ei tee paikalle oikeutta; se on itse nähtävä! Veneet piti ensinnäkin jättää normaalisti poijuun, ja sitten mennä hieman lähemmäs rantaa dinghyllä, joka sekin piti jättää poijuun, ja UIDA siitä rantaan! Minä, mestariuimari, olin ihan että ”kääk ja apua, ei tule mitään”, mutta niin vain pistin räpylät jalkaan, sukelluslasit silmille ja muutaman maallista omaisuutta ilmaisevan paperilappusen T:n uimahousujen taskuun muovipussiin käärittynä, ja ei muuta kuin räpyttelemään eteenpäin! Matka ei ollut kovin pitkä, ehkä noin 50 metriä, koska minäkin jaksoin sen uida hukkumatta. Vesi oli yhtä lämmintä kuin ilma, kirkasta ja puhdasta.
The Bathsin rantahiekka oli lähes valkoista, ja rannalla oli muutama baari ja matkamuistokojuja. Se tärkeä juttu, miksi sinne tulimme, olivat rannassa olevat suuret kivilohkareet, jotka ovat joskus aikojen alussa ja tulivuorten laavasta ilmeisesti muodostuneet rantaan. Niiden välistä pääsee kävelemään. Siellä voi kävellä vedessä, joka ulottuu nilkkoihin, ihan puhtaassa, pehmeässä hiekassa, välillä voi pujotella, kiivetä kivien päälle. Kivet ovat sileitä tai muhkuraisia, niissä oli outoja, tasaisia hiidenkirnuja, isompia ja pienempiä ja monia muodostelmia, jotka tuntuvat ihan ihmisen tekemiltä varta vasten johonkin käyttöön.
Paikka oli uskomaton, ja voisin olla siellä tuntikausia. Tuntui hölmöltä, kun ei pystynyt viemään mukanaan kameraa, mutta toisaalta yksikään kuva ei olisi näyttänyt, millainen paikka oikeasti on. Voisin kuvitella, että paikka olisi ihana lapsille tutkia ja seikkailla – sinne haluaisi viedä lapsia katsomaan, miten he ihmettelevät paikkaa, vaikka itsekin ihmettelin ja nautin täysin siemauksin. Sellaisia paikkoja ei ole kuin elokuvissa ja Neitsytsaarilla! Kivien välistä menevä polku johtaa lopulta tulikuumalle rantahiekalle, ja oli taas laitettava räpylät jalkaan ja mennä sukeltelemana kivien väliin. Siellä oli syvää, puhdasta, ja uskomattoman kauniita kaloja näkyy joka puolella. Minä jopa aloin hieman nauttia sukeltelusta. Bathsiin ei saa jäädä poijuun yöksi, joten paikka jätti nälän päälle – takaisin tännekin!
Joka puolella Neitsytsaaria kiinnitin huomiota puhtauteen. Rannoilla ei ole esimerkiksi merestä kulkeutuneita portugalin sotalaiva – yökötyksiä, meduusoja, eikä muitakaan meriörmeleitä, saati sitten roskaa tai muovipusseja, niin kuin on esimerkiksi Miamin rannoilla, vaikka nekin ovat toki kauniita. Siisteyteen ei ole mitään kylttejä tai muutakaan missään, vaan kaikille tuntuu olevan itsestään selvyys, että roskat menevät roskikseen asti.
0 kyttääjää:
Lähetä kommentti