The Bight, Norman Island

The Bight - niminen lahti oli ensimmäinen yöpymispaikkamme ensimmäisen purjehduksen jälkeen. Veneemme Chablis, Beneteau 323, saatiin purjehdittua satamaan ihan hyvillä tuulilla ja turvallisesti. Veneen kulku tuntui olevan hyvin vakaata, eikä se kallistellut paljoa. Perhepurjehdusvene siis kuulemma, eikähän tuolla oltukaan kilpapurjehtimassa! Minäkin olin ruorissa, vaikka yleensä könyän polvillani skuuttaamassa keulaa naama punaisena ja polvet mustelmilla. Levankivaunu ja ison skuutti olivat myöskin eri paikassa (veneen katolla) kuin mihin olen tottunut. Tuuli puhalsi kovaa mutta tasaisesti, eivätkä aallot saarten välissä nousseet kovinkaan kovaksi.

 

Chablis poijussa The Bight - lahdessa Norman Islandilla

Purjehtiessa Suomenlahdella - jos purjehdus meneekin aina ok - niin rantaan tuleminen on aina se jännittävä juttu. Lähes jokaisessa paikassa on aina hieman erilaiset laiturit ja joskus peräpoijut ovat kaukana, joskus ne tuntuvat olevan lähellä, virtaukset ovat kovia tai tuuli puhaltaa väärästä suunnasta ja lepuuttajia pitää laittaa kiinni veneen kylkiin ja sitten ne ovat aina väärässä kohdassa tai väärällä puolella. Täällä kiinnittyminen on helppoa ja mukavaa ja siksi voi kuvitella, että voisi harrastaa island hoppingia useammankin kerran saman päivän aikana, jos ehtii. Lahtien rannat ovat yleensä kaunista, puhdasta hiekkaa, ja ranta on hyvin matalaa muutaman metrin, sitten ranta syvenee saman tien niin, että "vettä on kaulaan saakka" ja sitten onkin jo 3-5 metriä syvää. Täällä ei kiinnittymislaitureita ole juurikaan muualla kuin lähtösatamissa, eli kaikki kiinnittyminen tapahtuu poijuihin tai ankkuroimalla.

Emme olleet poijuun kiinnittymistä sen enempää mietiskelleet, mutta olin jostakin lukenut, miten systeemi Neitsytsaarilla toimii, ja hokasimme systeemin heti Bightiin saavuttuamme. Eli lahdessa on poijuja, jotka ovat vapaasti käytettävissä, ellei niissä lue, että ne on varattuja tai yksityisiä poijuja. Poiju on luonnollisestikin kiinni pohjassa, ja poijun yläpäässä veden pinnalla näkyvässä osassa on kiinni toinen köysi, jonka päässä on metallilla vahvistettu silmukka. Köysi yleensä kelluu pienen kellukkeen kanssa poijun lähistöllä. Ajetaan poijun lähelle ja joku on keulassa keksin kanssa ottamassa köyttä kiinni vedestä, eli keksin koukkuun vain napataan köysi vedestä. Se oli äärettömän helppoa, en missannut sitä kertaakaan! Sitten köyttä vedetään vedestä niin saadaan köyden päässä oleva silmukka käteen (tässä kannattaa olla hanskat kädessä, sillä toisinaan köyteen on kiinnittyneinä ällöjä pikkasimpukoita ja limaa, jotka sattuvat käsiin jos vetää köyttä kämmenien kautta) ja vedetään veneen keulan toisen puolen knaapissa oleva köysi läpi silmukasta. Me vedimme sitten vielä köyden keulan kautta kiinni toiseenkin knaapiin. Selitettynä kiinnittyminenen on paljon hankalamman kuuloista kuin mitä se on käytännössä; vedetään vain siis yksi köysi toisen köyden silmukan läpi ja se on siinä! Vene tietenkin heiluu sitten vapaasti tuulen ja aaltojen mukaan keulastaan. Poiut ovat kuitenkin kaukana toisistana, joten veneiden väliin jää paljon vapaata tilaa huolimatta siitä, että Neitsytsaarilla suurin osa charter- veneistä tuntuu olevan katamaraaneja.

Poiju

Bightissa oli muutamia veneitä poijuissa kiinni ja heti, kun olimme saaneet veneen kiinni, turkoosi vesi kutsui pulahtamaan veneen perästä. Tästä tulikin joka päiväinen rutiini - veteen! Vaikken itse ole edes mikään uimari enkä varsinaisesti pidä vedestä muuten kuin silloin, kun se tulee kuumana ja kunnon paineella suihkusta tai jos se on veneen alla, niin täällä vedessä on suorastaan pakko pulikoida. En tosin mitään suurempaa uintireissua tehnyt veneen perästä, kastauduin ja pulahdin.

The Bightin poijumaksu oli 25 dollaria, joka käytiin keräämässä meiltä veneellä. The Bight - lahden rannassa on The Pirates - ravintola, josta saa juomia ja ruokaa, sekä sen vieressä on melko kattava matkamuistomyymälä. Rantaan pääsi omalla kumiveneellä (dinghy). Asia erikseen on sitten Willie T - ravintolalaiva, joka on lahdella, ja sinne niin ikään mennään dinghyllä - veneen kyljessä on laituri. Paikassa on lukemani mukaan villejä bileitä, mutta koska nyt oli off season - aika, niin olimme baarimikon ja kokin kavereiden lisäksi aluksi ainoat asiakkaat. Olimme syöneet veneellä, joten tutustuimme BVI:n omaan juomaan, Painkilleriin. Talo tarjosi toiset drinksut!

Yöllä oli kuuma! Heräsimme sateeseen ja ukonilmaan, ja kävimme veneen kannella viilentymässä. Pakko oli pulahtaa myöskin öiseen veteen, ettei olisi ollut niin hiki!

Nauroimme sitä, että koska sääennusteet näyttivät koko viikolle näyttivät tältä: olimme pakanneet tietenkin mukaan takit ja lämmintä vaatetta!!! Tuo on siis kuulemma hyvin yleinen sääennuste Neitsytsaarille, mutta koko 10 päivän aikana vettä tuli kahdesti, molemmilla kerroilla sen tuleminen ei haitannut ollenkaan ja mikään voima maailmassa ei olisi saanut minua laittamaan päälleni takkia tai yhtään mitään vaatetta, missä olisi ollut pitkät hihat tai lahkeet!