Cooper Island

Viimeisen yömme vietimme Cooper Islandin Machioneel Bay’ssa, jonka piti olla mukamas suojainen, mutta ihmettelin sitä jo karttaa katsoessa, sillä sinnehän todellakin puhalsivat kaikki mahdolliset tuulet ja aallot keikuttivat venettä. Siellä yöpyessä oli ainut kerta, kun heräsin useamman kerran katsomaan, oliko vene vielä kiinni, vaikka ihmehän se olisi ollut, jos jokin olisi irronnut. Tuuli vain kuulosti kovemmalta veneen sisältä kuunnellessa.

Cooper Islandilla ei varsinaisesti ollut mitään suurempaa, joten se olikin rauhallinen paikka. Ainut rannan ravintola oli remonttivaiheessa (uutta ravintolaa rakennettiin viereen, ja sen piti valmistua jouluksi – hienolle se kyllä näytti). Rantahietikossa oli pöytiä ja tuolia, joimme siinä Bushwackerit lounaaksi, ja palasimme veneellemme uimaan ja sukeltamaan. Illaksi siirryimme kuitenkin vielä ravintolan rantaan syömään pikkuruokalistan syötäviä.


Aamulla oli vielä viimeinen purjehdus takaisin Road Townin ja BVI Yacht Chartersin Marinaan. Pakkasimme viimeiset tavarat, siivosimme veneen, tankkasimme muutaman vaivaisen gallonan dieseliä, jota olimme käyttäneet. Vihdoin vene oli paketissa meidän osaltamme, kuolasimme vielä muutamaa hienoa katamaraania, ja tilasimme taksin lentokentälle, joka todellakin on aivan Trellis Bayn lähellä, muutaman sadan metrin päässä. Joten vielä veneettöminä pääsimme nauttimaan Trellis Bayn hiekoista.


Lentokone vei meidät Puerto Ricoon, jossa jo tavallaan tulimme maahan niin kuin tulisimme Amerikkaan, eli täyttelin itse taas vihreät Waiver – lappusen ja tulli-ilmoituksen. Puerto Ricosta T lenteli kohti Teksasia, kun taas oma koneeni vei minut vielä päiväksi New Yorkiin ja siitä Suomeen.

Loma oli ehdottomasti hienoin, upein, kaunein ja paras loma kaikista niistä lomista, millä olen koskaan ollut. Siitä jäi todella hyvä mieli ja kuten sanoin aiemmin, mieletön nälkä päästä sinne vielä takaisin, sillä niin monta saarta, satamaa, sukelluspaikkaa, kalaa, ja simpukkaa jäi näkemättä ja niin monta ruokaa maistamatta, että tiedän, etten rauhoitu ennen kuin se nälkä on ruokittu!

Leia Mais…

Full Moon Party @ Trellis Bay, Beef Island

Etukäteen tarkasti suunniteltu etappimme oli Trellis Bayn Full Moon Party täyden kuun aikaan. Trellis Bayssa kävimme jo aiemmin korjauttamassa mastovaloa. Lahti näytti olevan täynnä veneitä jo hieman keskipäivän jälkeen, joten jouduimme kiertelemään hieman, ennen kuin löysimme vapaan poijun. Olimmekin paikalla lähes viime hetkellä, sillä meidän jälkeemme tulleet veneet joutuivat kiertelemään turhaan ja menemään hieman kauemmas poijuun, tai ehkä palaamaan jopa Marina Cayhin asti. Trellis Bayssa oli ruoka/matkamuisto/viinikauppa, ja useita superkalliitta käsityökauppoja, joissa myytiin nimenomaan saarella tehtyjä esineitä huikeisiin hintoihin. Rannan ravintoloissa tehtiin valmisteluja iltaa varten, jolloin suurten rautapallojen sisällä olevat puut sytytettiin veteen ja rantaan niin kuin juhannuskokot meillä, ja rautapallojen kylkeen kaiverretut kuvat heräsivät henkiin.

Söimme ensin buffetissa varmaan sen viittä erilaista lihaa, ja menimme sitten kauemmas samalla rannalla olevaan De Loose Mongoose – rantabaariin nautiskelemaan muutaman Bushwackerin.

Vihdoin näimme kuitenkin tulien syttyneen rantaankin, ja rannassa heilui samalla joukko tanssijoita korkeiden puujalkojen päällä, joten lähdimme takaisin päänäyttämölle. Tanssijat esittivät hurjia tansseja ja temppuja. Tapahtumassa oli eniten ihmisiä, mitä olin koko aikana nähnyt missään saarella, mutta silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa sen suuremmin.

Suuntasimme puolen yön jälkeen takaisin veneelle, nauttimaan vielä omia eväitä ja sitten nukkumaan. Kaiken erakoitumisen jälkeen pippaloista jäi päälle hyvä fiilis, mutta silti oma rauhakin oli arvokasta.

Leia Mais…

Cane Garden Bay, Tortola

Cane Garden Bay Jost Van Dyken Little Harbouria melkein vastapäätä oli meille vain päivän visiitin pituinen, lähinnä siitä syystä, että siellä on PANKKIAUTOMAATTI! Ja matka Little Harbourista oli "liian lyhyt", että olisimme voineet sinne jäädä yöksi. Lahteen meneminen oli ohjeen mukaisesti vihreiden ja punaisten poijujen välistä, mutta mitään poijuja emme nähneet, eikä niitä ollutkaan. Niin ollen menimme enemmän vasemmanpuoleista rantaa sisään lahteen. Poijut olikin sitten siirretty rantaan. Toki niin lukee monissa purjehdusohjeissa, koska poijut ovat sinällään yksityisiä - niitä ei ylläpidetä virallisilta tahoilta. Mutta onneksi emme törmänneet mihinkään riuttaan, jännitti silti tuntematon paikka.

Lahti oli kuitenkin hyvin eloisa, siellä oli useita ravintoloita ja hotelleita, jotka tuntuivat tähän mennessä olevan eniten panostaneita paitsi ulkomuotoon, niin myös asiakaspalveluun. Viikon alussa näki oikeasti ihmisten tekevän työtä.

Me kävelimme ihanaa, kaunista hiekkarantaa pitkin ja karkuun sadekuuroa Myett's Garden and Grille - nimiseen ravintolaan. (Pankkiautomaatti sijaitsee ravintolan takana olevan lahjatavaraliikkeen takana.) Söimme siellä lounasta ja asiakaspalvelu oli iloista ja vähemmän "neitsytsaarelaista", johtuen ehkä siitä, että baarin täti ei tainnut olla paikallisia. Asiakaspalvelun taso, ystävällisyys ja hymyileväisyys on hyvin kotoisaa (suomalaista), joten sopeutuminen ei tänne olle vaikeaa - mitään ylimääräistä ei asiakkaan vuoksi tehdä. Tipit myöskin saattavat kuulua laskuun automaattisesti (se näkyy kuitista), jos ei, niin tippaussysteemi lienee samanlainen kuin Amerikassakin. En ole varma, mutta tippasimme samaan tyyliin. Minun lounaani oli oikein herkullinen conch soup (sellainen etana joka asuu simpukan sisällä, nam!) ja T taisi syödä sellaista taikinapalloa, johon oli leivottu sisään kanaa ja vihanneksia, en muista sen nimeä nyt, ruualla on oma nimensä. Se oli hieman tulista ja myös oikein hyvää. Ravintola oli todella viihtyisä, oikea viidakko palmujen ja trooppisten kasvien alla! Olisin voinut jäädä sinne kauemmaksikin aikaa, ja toivottavasti palaamme sinne pian yli yön vierailulle!

Cane Garden Bay oli siis varsinainen metropoli monen päivän jälkeen! Siellä oli kauppoja hieman enemmänkin, ja ruokakauppa oli tietä ylöspäin Myett's - ravintolan kohdalta. Kauppa oli pieni, mutta äärettömän siisti ja hyvin varusteltu, hyllyt kattoon asti elintarvikkeita ja kaupan vierellä oli pankkiautomaatti. Hinnatkaan eivät tuntuneet niin kalliilta, joten täydensimme hieman veneen viini- sekä naposteltavavarastoa.

Leia Mais…

Little Harbour, Jost Van Dyke

Vielä pidempi purjehdus oli Anegadalta Jost Van Dykelle. Tuuli oli myötäinen, mutta aallot olivat kaksimetrisiä, mainingit nelimetrisiä korkeudeltaan ja 20 metriä pitkiä, joten minua ei saanut ruoriin millään – koko ajan sai olla tarkkana, mistä suunnasta seuraava aalto tulee ja mihin kääntää ruoria. Tästä keinuttamisesta ei tullut paha olo – se oli vain yksinkertaisesti tylsää; näytti siltä, että yksikään edessä oleva saari ei tule yhtään lähemmäksi, vaikka saimmekin juuri sillä purjehduksella kovimmat nopeudet mittariin. Se oli ehkä enemmän sitä suuren meren purjehdusta, mutta ainakin nyt ruorissa olossa minulle olisi ollut hieman liikaa virikettä, mutta notkuminen veneen reunalla oli taas hieman nukuttavaa.

Vihdoin kuitenkin olimme Jost Van Dyken saaren reunalla. Yritimme päästä kuuluisaan Foxy’sin ravintolan rantaan, mutta purjehduksemme oli kestänyt niin pitkään, että kaikki poijut näyttivät olevan varattuja, joten jouduimme suuntaamaan takaisinpäin, ja menimme Little Harbouriin.

Little Harbourissa oli samaan aikaan flotillapurjehdusveneitä, mutta vapaita paikkoja oli silti riittävästi. Heti päästyämme poijuun veimme hieman roskia maihin, ja katsastimme paikkoja. Laiturilla nainen jo kyseli, haluammeko tehdä illallisvarauksen. Hummerikauden ensimmäisen päivän ollessa kyseessä päätin tietenkin maistaa hummeria. Ennen illallista menimme vielä takaisin toisen rannan kautta ostamaan pullon valkoviiniä ja aamiaistarvikkeita veneelle.

Sydney’s Love and Peace – ravintola oli sisustettu kattoon ripustetuin sadoin t-paidoin, joissa kaikissa oli ravintolassa käyneiden venekuntien signeerauksia. Rannassa oli myös muutama t-paitoja myyvä kauppa.

Hummeri oli hyvää, ja sen lisukkeena oli kanelilla, sokerilla ja voilla maustettua maissia, joka iski suoraan makuhermoon. Paikassa oli erikoinen baarisysteemi; juomat sai itse hakea tiskin takaa ja merkata sitten vihkoon, mitä oli ottanut.

Leia Mais…