tiistai 3. marraskuuta 2009

Cooper Island

Viimeisen yömme vietimme Cooper Islandin Machioneel Bay’ssa, jonka piti olla mukamas suojainen, mutta ihmettelin sitä jo karttaa katsoessa, sillä sinnehän todellakin puhalsivat kaikki mahdolliset tuulet ja aallot keikuttivat venettä. Siellä yöpyessä oli ainut kerta, kun heräsin useamman kerran katsomaan, oliko vene vielä kiinni, vaikka ihmehän se olisi ollut, jos jokin olisi irronnut. Tuuli vain kuulosti kovemmalta veneen sisältä kuunnellessa.

Cooper Islandilla ei varsinaisesti ollut mitään suurempaa, joten se olikin rauhallinen paikka. Ainut rannan ravintola oli remonttivaiheessa (uutta ravintolaa rakennettiin viereen, ja sen piti valmistua jouluksi – hienolle se kyllä näytti). Rantahietikossa oli pöytiä ja tuolia, joimme siinä Bushwackerit lounaaksi, ja palasimme veneellemme uimaan ja sukeltamaan. Illaksi siirryimme kuitenkin vielä ravintolan rantaan syömään pikkuruokalistan syötäviä.


Aamulla oli vielä viimeinen purjehdus takaisin Road Townin ja BVI Yacht Chartersin Marinaan. Pakkasimme viimeiset tavarat, siivosimme veneen, tankkasimme muutaman vaivaisen gallonan dieseliä, jota olimme käyttäneet. Vihdoin vene oli paketissa meidän osaltamme, kuolasimme vielä muutamaa hienoa katamaraania, ja tilasimme taksin lentokentälle, joka todellakin on aivan Trellis Bayn lähellä, muutaman sadan metrin päässä. Joten vielä veneettöminä pääsimme nauttimaan Trellis Bayn hiekoista.


Lentokone vei meidät Puerto Ricoon, jossa jo tavallaan tulimme maahan niin kuin tulisimme Amerikkaan, eli täyttelin itse taas vihreät Waiver – lappusen ja tulli-ilmoituksen. Puerto Ricosta T lenteli kohti Teksasia, kun taas oma koneeni vei minut vielä päiväksi New Yorkiin ja siitä Suomeen.

Loma oli ehdottomasti hienoin, upein, kaunein ja paras loma kaikista niistä lomista, millä olen koskaan ollut. Siitä jäi todella hyvä mieli ja kuten sanoin aiemmin, mieletön nälkä päästä sinne vielä takaisin, sillä niin monta saarta, satamaa, sukelluspaikkaa, kalaa, ja simpukkaa jäi näkemättä ja niin monta ruokaa maistamatta, että tiedän, etten rauhoitu ennen kuin se nälkä on ruokittu!

0 kyttääjää:

Lähetä kommentti