Aamupäivällä kävelimme pitkin rantaa Jeffersson Streetillä. Rannassa on vanhoja museolaivoja, joita voi katsella ulkoapäin ilmaiseksi. Aquatic Park vieressä oli hieno hiekkaranta ja uimapaikka, mutta niin kylmässä ei tullut mieleenkään, että olisin halunnut uida. Golden Gate näkyi jostakin sumun keskeltä ja Alcatrazin saari näytti olevan ihan lähellä. Ostin hupparin rannan matkamuistomyymälästä ja se meni saman tien päälle.
Söimme lounasta Cioppino's - ravintolassa. Otimme pastojen kanssa 3 puna- ja valkoviinin flightin, johon kuului viinejä Napa Valleyn alueelta. (Charles Krug, Fess Parker, Franciscon valkoisista ja Schug, Fransciscan ja Rutherford Ranch punaisista.)
Käveltyämme mahat täynnä eteenpäin pitkin Embarcaderoa eteen tuli enemmänkin italialais- ja seafoodravintoloita, mutta tietyissä kohdissa turisteja oli niin paljon, etten eteenpäin meinannut päästä. Katu oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Embarcaderon varrella on laitureita, Pier, jotka on nimetty numeroin ja joissakin laiturirakennuksissa on pelkkiä varastoja, joissakin parkkipaikkoja, joissakin ravintoloita.
Suuntasimme Ferry Towerille. Sen sisällä on kauppahallityylinen paikka, jossa myydään melko pitkälle todella kalliitta luomutuotteita kauniista pakattuina. Yritimme etsiä hyvää suklaata, joka sopisi punaviinin kanssa. Istahdimme Ferry Plaza Wine Bariin ja maistelimme karahvillisen Pelerin Pinot Noiria. Suklaan totesimme olevan joulukalenterisuklaan tapaista - Amerikasta on vaikea löytää suklaata, joka olisi edes lähellä yhtä hyvää kuin Fazer!
Ferry Towerin jälkeen suunnittelimme hidasta paluuta takaisin hotellille, muttemme onnistuneet saamaan taksia mistään, joten istahdimme "vielä yksille" Royal Exchangeen, joka oli businesstyyppien pubi, kävelimme China Townin läpi, suuntasimme vielä mahtavan viihtyisään ja ihanasti ränsistyneeseen Vesuvio - baariin, joka on ollut aikoinaan Jack Kerouacin kantapaikka. Sain takamukseni juuri ja juuri mahtumaan prinsessatyyliseen korituoliin ja siitä käsin oli mahtava katsella baarin kanta-asiakkaita ja nautiskella pinot grigiosta.
Viimeinen tukikohtamme oli irlantilainen ravintola, jossa tosiaan sai aitoa irlantilaista ruokaa: ainut tunnettu mauste Irlannissa on tosiaan suola, ja sitäkin säästellään!
Sitten olikin jo aika suunnata unille takaisin Holiday Inniin, jotta jaksoimme lähteä aikaisella herätyksellä seuraavan päivän viinikierrokselle.
Söimme lounasta Cioppino's - ravintolassa. Otimme pastojen kanssa 3 puna- ja valkoviinin flightin, johon kuului viinejä Napa Valleyn alueelta. (Charles Krug, Fess Parker, Franciscon valkoisista ja Schug, Fransciscan ja Rutherford Ranch punaisista.)
Käveltyämme mahat täynnä eteenpäin pitkin Embarcaderoa eteen tuli enemmänkin italialais- ja seafoodravintoloita, mutta tietyissä kohdissa turisteja oli niin paljon, etten eteenpäin meinannut päästä. Katu oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Embarcaderon varrella on laitureita, Pier, jotka on nimetty numeroin ja joissakin laiturirakennuksissa on pelkkiä varastoja, joissakin parkkipaikkoja, joissakin ravintoloita.
Suuntasimme Ferry Towerille. Sen sisällä on kauppahallityylinen paikka, jossa myydään melko pitkälle todella kalliitta luomutuotteita kauniista pakattuina. Yritimme etsiä hyvää suklaata, joka sopisi punaviinin kanssa. Istahdimme Ferry Plaza Wine Bariin ja maistelimme karahvillisen Pelerin Pinot Noiria. Suklaan totesimme olevan joulukalenterisuklaan tapaista - Amerikasta on vaikea löytää suklaata, joka olisi edes lähellä yhtä hyvää kuin Fazer!
Ferry Towerin jälkeen suunnittelimme hidasta paluuta takaisin hotellille, muttemme onnistuneet saamaan taksia mistään, joten istahdimme "vielä yksille" Royal Exchangeen, joka oli businesstyyppien pubi, kävelimme China Townin läpi, suuntasimme vielä mahtavan viihtyisään ja ihanasti ränsistyneeseen Vesuvio - baariin, joka on ollut aikoinaan Jack Kerouacin kantapaikka. Sain takamukseni juuri ja juuri mahtumaan prinsessatyyliseen korituoliin ja siitä käsin oli mahtava katsella baarin kanta-asiakkaita ja nautiskella pinot grigiosta.
Viimeinen tukikohtamme oli irlantilainen ravintola, jossa tosiaan sai aitoa irlantilaista ruokaa: ainut tunnettu mauste Irlannissa on tosiaan suola, ja sitäkin säästellään!
Sitten olikin jo aika suunnata unille takaisin Holiday Inniin, jotta jaksoimme lähteä aikaisella herätyksellä seuraavan päivän viinikierrokselle.
0 kyttääjää:
Lähetä kommentti