Tukholmasta Houstoniin

Takana on Houstonissa vietetty viikonloppu. Olin perillä ennen iltaviittä.

---

Matka Tukholmaan oli luku sinänsä. Menin junalla Lahdesta Turun satamaan. Laiva lähti kello 21.00 ja oli perillä Tukholmassa 6.30 seuraavana aamuna "on the dot", ja minä olin ollut lähtökuopissa jo hyvän aikaa niin, että pääsen laivasta ulos niin pian kuin mahdollista.

Joskus on tuskallista olla periaatteen nainen. Ja tässä iässä ei ehkä vain kannattaisi olla sitä niin paljoa. Ajattelin, että jos menen matkaa Vikingin terminaalista Centralstationille MITENKÄÄN muuten kuin kävelemällä (ts. taksilla), niin se pilaa mun alkuperäisen idean matkustaa edes hieman halvemmalla. Joten ei muuta kuin tossua toisen eteen. Matka Vikingin terminaalista on kävelty kerran jos toisenkin aiemmin, joten se on tuttu pätkä. Koska mulla oli jalassa lenkkarit, ja lentolaukkua oli helppo kuljettaa perässä, niin pistin juoksuspurtiksi. Olin varttia vaille Slussenissa ja kartan mukaan se oli jo pidemmällä puoliväliä, joten tiesin, etät ehdin asemalle ajoissa. Olinkin sitten Centralstationilla tasan kello 7, tungin hikisenä kruunuja lippuautomaattiin kello 7.03 ja juna Arlandaan lähti 7.05.

Arlandassa oli hyvin aikaa Continental Airlinesin check-inissä. Jono ei ollut edes pitkä, mutta se oli pisin check-in ikinä! En tiedä, mikä maksoi! Joten heti check-inin jälkeen kone boardasi saman tien, ja sitten edessä oli pitkän lento Newarkiin asti.

Ainakin tämä Continentalin lento oli silkkaa tuskaa. Takana oli tietenkin se kuuluisa jatkuvasti selkään potkiva penska (jolla oli liian kovaääninen äiti), jalkatilaa oli todella vähän, leffavalikoima oli todella suppea ja vanha, alkoholijuomat olisivat maksaneet 5 dollaria (oisin mä voinut sen punaviinin ottaa) kahvipannu ei ikinä yltänyt minun luokseni ja pahinta kaikesta oli se, että ilmoitettiin, että juomat ovat loppu, joten niitä sai enää yhden per henkilö. Tietty kun matkustaa turistiluokassa niin se on vähän mitä on, mutta kun sen on tehnyt paljon miellyttävämminkin joskus, niin kyllähän se ottaa päähän.

Lento oli Newarkissa etuajassa, mutta maahantulomuodollisuudet ja turvatarkastus kestivät todella kauan, koska heinäkuu on tietenkin myös amerikkalaisten kesäloma-aikaa ja matkustajat ovat muutenkin enemmän niitä, jotka eivät tiedä, miten asiat sujuvat normaalisti, joten jonot olivat pitkiä ja lyhyetkin jonot kestivät uskomattoman kauan, ennen kuin ne etenivät.

Lento Newarkista Continentalilla Houstoniin oli yllättävän pitkä, 4.5 tuntia tuntui pelkältä tuskalta. Kone oli kylläkin parempi kuin valtameren ylittänyt versio, mutta televisiosta ei saanut katsoa edes mainoksia ellei vetänyt luottokorttia ja maksanut 6 dollaria. Juomia riitti, mutta ruoka rajoittui pelkkiin pretzeleihin.

Houstonin kenttä on tuttu ja selkeä. T tuli mua vastaan autolla kentälle ja melkein saman tien suuntasimme ilmaiskonserttiin Hermann Parkiin.