San Diego & Tijuana, Meksiko

Losista suunnattiin muutaman päivän jälkeen oikealle lomalle San Diegoon. Kaikista niistä paikoista maailmassa mitä on, niin tähän mennessä tuo kaupunki on kaikkein eniten mun tyylinen. Siellä on kaikkea!


Meillä oli huono legendaarisesta Hotel Del Coronadosta! Ihhana paikka, ihhhhanaaaaa... ja olen ollut sen verran hotelleissa, että mua ei mikä tahansa paikka hetkauta! Se on se hotelli, jossa on kuvattu Marilyn Monroen Piukat paikat - leffa. Hotelli on 120 vuotta vanha suuri valkoinen, puinen rakennus, joka jo pelkkänä rakennuksena kiihottaa mielikuvitusta, sillä siellä on pakko kummitella... ja siellä kummittelee. Se ei ole synkkä, ei tietenkään, koska se on hiekkarannalla, mutta reittejä eri puolille, käytäviä, portaikkoja, ovia on loputtomasti. Siellä on kaikkea, hotelli tekee omaa shampoota ja olutta, ihania ravintoloita, paljon kauppoja... voisin asua siellä. Ja loputtomasti kaunista hiekkarantaa joka suuntaan, suuria aaltoja joilla (tämä osio on vain tytöille: tiukkakroppaiset pojat surffailee :) )... Olen vieläkin aivan pyörryksissä koko paikasta, käykää itse katsomassa, www.hoteldel.com ja menkää sinne, jos ikinä, ikinä on mahdollisuutta.... San Diegon kaupunki taas sitten... ihhana... Katujen täydeltä pubeja, baareja, hienon ranskalaisen ravintolan vieressä englantilainen pubi, pari intialaista ja taas hienoja ravintoloita, sitten taas pari kalja - wings - paikkaa... siellä on kaikkea. Saati sitten, että nähtävääkin kaupungissa olisi vaikka millä mitalla, varsinkin kaikkea veteen liittyvää, Navyn laivoja ja SeaWorld... oh...

Ainut reissun erehdys oli käynti Tijuanassa, Meksikossa. San Diegosta rajalle on muutama hassu kilometri, ja sinne voi ihan ajaa ja kävellä rajan yli. Mitään passeja siihen suuntaan ei tarvitse, joten voin tosiaan kuvitella, että jos maa alkaa olla liian kuumaa jalkojen alla, niin Meksikoon on helppo kadota. Tijuana on niin kuin San Diegon Tallinna, siellä käydään hakemassa esimerkiksi halpoja lääkkeitä. Kadut ja kujat ovat täynnä kaupustelijoita, jotka tunkevat päälle, ja siitä mä en pitänyt. Kävelin vain paniikissa suoraan eteenpäin ja yritin ravistella useimmat päältä. Jopa ravintolassa ei saanut syödä rauhassa ilman että joku halusi tulla ottamaan valokuvaa tai myymään kilkuttimiaan... Huh. Pari tuntia Tijuanassa oli niin tarpeeksi!

Eilen yöllä tultiin takaisin Bowlariin ja jo tänään lähdetään Houstoniin, Teksasiin.