Voitin viime kesänä Etelän Suomen Sanomien kirjoituskilpailussa kahden hengen pitkän viikonlopun Istanbuliin, lennot ja yön kolmen tähden hotellissa. Käyttöaikaa matkalle oli toukokuusta elokuun loppuun, mutta kiirehän sen matkan tunkemisessa tuli heti elokuun alkuun ennen koulujen alkua, koska matkaseurani oli kuitenkin itsetuotettu koululainen.
Etlari järjesti kaikki lennoista hotelleihin, ja sain tiedot ja lipun kotiin. Finnair lensi ainakin tuolloin Istanbuliin suoraan, muttei joka päivä - tällä hetkellä en tiedä, miten lentelee. Lentokentällä meillä oli kaksi suomalaista opasta vastasta kyltteineen kaikkineen, ja sitten pääsimme taksiin, joka vei meidät hotellille, Lady Dianaan. Koska en ikinä itse käy missään pakettimatkoilla, niin tuollainen opastus suomeksi kertoen kaupungin olennaisuuksia taksimatkan aikana oli aikamoista luksusta minulle. Hotellin muista huoneista en tiedä, kun en hotellia itse valinnut, mutta ainakin meidän huoneemme oli niin pieni, että kun sinne vei matkalaukun, niin jostain piti aina hyppiä yli. Kylkeä uskalsin kääntää juuri ja juuri kapeassa sängyssä, ja sänky oli lisäksi mielettömän lyhyt. Hotellissa oli nopea nettiyhteys, jonka avulla pystyin naputtelemaan töitä iltaisin.Samalla kadulla oli hotellia vieri vieressä, sekä ketjuhotelleja että paikallisia hotelleja, joten varmastikaan ilman yöpaikkaa ei jää.
Oppailta saimme Istanbulin kartan, ja lähdimme vain kävelemään umpimähkään johonkin huomaten olevamme keskellä Sultanahmetin kaupunginosaa, ja monet suosituimmista nähtävyyksistä olivat ihan kävelymatkan päässä. Hengailimme paljon läheisessä Sultan Ahmetin puistossa, joka tuolloin elokuussa oli täynnä lomailevia saudiperheitä. Puistossa oli mukavaa, siistiä, kauniita istutuksia ja suihkulähteitä. Paikasta toiseen siirryimme ihan jalan tai rautiotievaunulla, joka liikkui aika selkeästi toiseen suuntaan ja toiseen suuntaan - poletteja, joilla pääsi laiturialueelle voi ostaa automaateista tai myyntitiskeiltä. (Paikoista, joissa luki "Jeton").
Ruuan suhteen meillä ei ollut suurempia intohimoja - söimme silloin kun oli nälkä, ja taisi mennä melko pitkälti kebab ja pasta -linjalla. Söimme aamuisin runsaan aamupalan hotellin katolla, josta oli mieletön näkymä kaupunkiin (mitään muuta ei olisi oikeastaan tarvinnutkaan) - aamupalalla oli erilaisia ihania juustoja (hieman fetajuuston kaltaista, muttei niin kirpeää), hedelmiä ja rasvaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia.
Yhtenä iltana eksyimme Galata Bridge - sillan alle, joka on täynnä kalaravintoloita. Ravintola toisen vieressä, ja käytännössä on mahdotonta kävellä ensimmäistä pidemmälle, koska ravintoloiden sisäänheittäjät halusivat ehdottomasti repiä meidät katsomaan juuri heidän ruokalistaansa. Ehkä jossain muussa ajassa ja pituudessani olisin ollut todella innostunut nelikymppisten karvaisten, hikisten pikkumiesten käsiini tunkemista käyntikorteista ja puhelinnumeroista ja ehdotuksista lähteä joihinkin "bileisiin" heidän työiltansa jälkeen, mutta... mutta ei. Kiitos, ei. No, ruuat olivat mahtavia, varmasti tuoreita, mutta ainakin tuossa sijainnissa todella, todella kalliita - Suomen hintojen tasossa. Mitään suurta ruokaelämystä en kuitenkaan päässyt kokemaan, ja vaikka olinkin nyt reissussa ihan pikkutyttöseurassa, niin harvoissa ravintoloissa oli minkäänlaista viinilistaa.
Unet Istanbulissa jäivät vähille - siitä huolehti minareettien rukouskäskyjen aamun todella aikainen ölinä, varsinkin, kun lähin ölinäkauitin sattui olemaan hotelliamme vastapäätä.
Valitettavasti Istanbulin suhteen olen hieman tylsä ja hieman juntti. Ostosten suhteen pidättäydyin helposti kannettavassa pikkukrääsässä; värikkäästi kirjoitussa kangasesineissä ja pannualusissa, joista kylläkin sai hyviä ja halpoja tuliaisia. Tokihan kaikki lamput, lasiesineet ja matot olivat todella upeita, ja värimaailma oli juuri siitä, mistä pidän, mutta tällä kertaa ostoslistallani ei ollut mitään sellaista ja matkan budjettikin oli periaatteessa muutama sata euroa meille molemmille. Mausteita ostin hieman, mutta niidenkään suhteen ei ollut mitään maata järisyttävää. En vain pysty mitenkään sietämään päälle tulevia kaupustelijoita, ja pidän siitä, että hinnat ovat jo valmiiksi hyvät - en jaksa hieroa kauppoja ja tinkiä. Toki jotenkin tiedostin, että jossakin turistialueiden ulkopuolella olisi löytynyt upeita ostoskeskuksia ja varmasti myös halpoja vaatteita, mutta tavallaan koko Istanbulin reissu pöllähti eteen niin yllättäen, etten oikeastaan osannut suunnitella etukäteen. Yhdessä katetussa basaarissa kävin, ja melkein juoksin karkuun. Mitään maksettua nähtävyyttä emme käyneet katsomassa, koska joka paikkaan oli jo aamusta (elokuun alku siis) niin järkyttävä jono, ja olen maailman huonoin jonottaja.
Jos on mitenkään mahdollista, niin ensimmäistä kertaa tuli oikein ikävä sitä suomalaista sandaalisukka-känniörveltäjää. Mitään sellaista täällä ei ollut. (Ja Sultanahmetin puoli oli tietenkin se rauhallinen ja hiljainen paikka, jossa monet paikat menivät kiinni aikaisin.) En tiedä, kelle suosittelisin paikkaa - ehkä rauhalliselle, aikuiselle pariskunnalle, joka menee aikaisin nukkumaan. Tai kahdelle vanhemmalle naiselle, jotka saavat hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä ruskeasilmäisten silmänvilkuttelusta. Lapsiperheille en. Bilettäjille en (ainakaan tuota puolta kaupungista). Ja ehkä mieluiten sinne naisena menisi kuitenkin miehen kanssa - ja välttyen näin jatkuvalta hiusten hivelyltä, poskien puristelelulta, venäläisiltä huuteluilta ja valokuvaukselta. Jollekin, joka tuntee Istanbulin historiaa ja on kiinnostunut siitä ja omistaa hyvät jonotushermot.
Suurin pettymys itselleni Istanbulissa oli se, että kaipasin enemmän meren läheisyyttä - kävelyä kauniilla rantabulevardeilla ja että vesillä tapahtuisi enemmän. Menimme ainoastaan jollakin poleteilla maksettavalla paatilla yli Haremiin, joka on Istanbulin Aasian puolinen kaupunginosa - mutta mitään varsinaista sellaista paikkaa, missä merestä pääsisi nauttimaan, en tuolta löytänyt.
Tosiaankin, suosittelen ottamaan kunnolla selvää Istanbulista ennen sinne menoa, saa varmasti irti enemmän kuin mitä me saimme.
Oppaat tulivat hakemaan meidät lähtöpäivänä hotelliltamme ja saattelivat meidät lentokentälle.
0 kyttääjää:
Lähetä kommentti