Kymmeniä pieniä shanghailaistyttöjä

Olen ollut lauantaiaamusta Shanghaissa, ja jet lag melkein helpottaa. Viime päivinä olen keskittynyt lähinnä lepäilyyn, kävelyyn ja syömiseen. Kaksi päivää satoi niin kovasti, ettei juurikaan viitsinyt olla ulkona, joka olikin ihan mukava excuse. Tänä yönä olen Radisson Blu-hotellissa ja maksan yöstä 280 euroa, joka on varmaan kyllä kallein hotelli mistä olen itse maksanut koskaan. Ja takana on kuitenkin muutama yö 35 euron hintaisessa hotellissa. Itse asiassa taidan jäädä tänne, koska viihdyn - ja aulatilojen atmosfääri on inspiroiva. Mitä sillä 280 eurolla saa? Huoneen 20. kerroksessa Business Classissa, josta on upea näkymä kieltämättä. Kylpyhuoneen seinät ovat lasia, ja jos olisin lihava, rasvainen äijä, voisin katsella kahta, nuorta parikymppistä neitokaista saippuoimassa toisiaan kylpyammeessa ja maata itse muna kädessä äksänä sängyllä. (Tosin näin ohimennen eräästä huoneesta, että siellä oli kylpyamme suuren ikkunan edessä.) Paremmat telkkarit, enemmän kanavia, makeat sisustukset ja pelit ja rensselit. Saan käyttää business centreä ilmaiseksi, saisin pitää siellä kahden tunnin ilmaisen kokouksen (ehkä me, myself and I pidetäänkin), aamiaistakin saisi syödä poissa rahvaan keskuudesta. Saisin silityttää ilmaiseksi kahdet likaiset pikkarini... vai ootas... antaisinko sittenkin ruttuisen, hikisen kauluspaidan silitettäväksi... ?

Olen syönyt. En mitään paikallista vielä, ihan kansainvälistä keittiötä. Kreikkalaista, italialaista ja amerikkalaista.

Tänä aamuna oli krapula. Missasin pari aamun deadlineä, muttei voinut mitään - väsäsin sitten sydänkohtauksen partaalla jotakin valmiiksi iltapäivään. Edellisenä iltana menin paikalliseen juottolaan syömään pub grubia, ja sainkin pian kaksi venäläistä ihailijaa, joista toinen sattui olemaan kollega. Toinen ei tohtinut tulla sanomaan sanaakaan minulle, mutta tilasi juomaa nenän eteen mitä ehti. Toinen venäläinen, kääntäjä siis, haukkui kiinan taitoni syvälle, äännän kuulemma ässätkin ihan väärin. Opetin hänelle lauseen "lisää viinaa, silmät liikkuu vielä". Pettämätön suomalaispongariuteni pongasi pari suomalaistakin businessmiestä, ja hotellin baarissa vaihdoin vielä muutaman sanan maanis-depressiviisen luxemburgilaisen ravintoloitsijan kanssa. Vituttaa silti. Parempi pysyä kolossa. Vituttaa puhua kellekään miehelle siksi, että he ovat heti silmät ja korvat täynnä sitä "niin kauniit silmät ja poskipäät ja olet niin upea"-paskaa. "Et kyllä yhtään näytä 36-vuotiaalle." Mulle käy se pinnallinen small talk mielummin, työstä ja säästä ja Shanghaista, mutta en jaksa sitä hakkailua, vaikka sanon suoraan, että ihan totta, ei haittaa, vaikka jutellaan, mutta mua ei - vaan - muuten - kiinnosta - joten .... Mmm.

Mmmm... jotain sekalaista?

Vaatekaupassa, jonne menin, oli ehkä noin 30 myyjäää samankokoisessa kaupassa kuin missä Suomessa on ehkä yksi. Katsoin vähän kaikkea, mutten koskenut mihinkään... Paitsi hieman pois lähtiessä erehdyin katsomaan polvipituisia farkkuja.... sen jälkeen se olikin menoa. En koskaan sovita mitään. Nyt sovitin, sateen kastelemana ja hikisenä valehtelematta 10 eri polvihousut! Ja pikkuinen kiinalainen tyttö tunki samaan koppiin kanssani, säksätti kiinaansa, en ymmärtänyt sanaakaan, räpläsi housunkaulustani, meneekö kiinni (joo, muistinko kertoa, että kauniiden silmien lisäksi olen lihava)... Lisäksi hän yritti tuputtaa minulle jotain goottityylisiä t-paitoja sovitettavaksi samaan aikaan, ja mä hoin "not my style, not my style". Lopulta päädyin kaksiin housuihin. Kassalla huomasin, että käteinen ei riitä ja olin luottokortin jättänyt hotellin sängylle, kun olin tilaillut jotakin netistä. Eurojahan mulla sattui lompakossa kuitenkin olemaan, ja eurojen muuntamiseen yuaneiksi tarvitaan muuten sitten se 10 kiinalaista. Siellä 10 kiinalaista nakotti kassan takana ihmettelemässä euroja ja naureskeli mun isoille housuille.

Shanghaissa on samanlaisia tyttöbaareja kuin Thaimaassa, ja mitä enemmän mä katson sitä touhua, niin sitä enemmän se mua oksettaa. Sitä vähemmän mä sitä hyväksyn. (Enkä tosiaan ole edes mikään feministi.) Länsimaiset miehet istuvat baarin pöytään, ja siinä on sitten taas se 10 toinen toistaan söpömpää kiinalaistyttöä kiehnäämässä itseään miestä vasten. Ymmärrän kyllä, että onhan se toki ihan varmasti paljon ihanampaa, että on palvottuna niin monien naisten keskellä, kuin sitten että vaihtarina olisi 180-senttinen reilusti päälle 70-kiloinen kiukkuinen maatiaissuomalainen kotona nalkuttamassa ja "haastamassa älyllisesti".

Kiinastahan on blokattu Facebookit, Bloggerit, Twitterit, Wikipedia - aika monia sivustoja. Niille kuitenkin pääsee (hahaa - kun ei voi ilman elää) VPN-yhteyden avustamana, mutta nekään eivät kuulemma aina pelitä. Netissä on ilmainen VPN-systeemi, mitä käytän nyt itse jo kolmatta kertaa onnistuneesti, nimeltään Hotspot Shield. (Ja se pitää ladata selaimen "päälle" tavallaan ennen Kiinan tuloa.) Hotspot vain ärsyttävästi hidastaa selaamista, ja näyttöruudun yläreunassa juoksee koko ajan äänellinen mainos, joita ei saa pois. Maksullinen versio ja hieman parempi palvelu on Securitales, ilmeisen hyvä, joka maksaa 16 dollaria kuussa, ja on ilmeisesti tosi toimiva. Sen ilmaista kokeiluversiota voi käyttää 15 minuuttia, eli pienellä kikkailulla periaatteessa pystyt tsekkaamaan "kielletyt sivut" 15 minuutin pätkissä.

Kello on jo miljoona eli yksi yöllä. Käyn nukkumaan päänsäryn rippeet pois kylpyhuoneen ja Shanghain valoissa ja televisio seuranani. Pyydän anteeksi korjaamattomia typoja ja huonoa sävyä, mutta ehkä tämä on sitten autenttisempaa.