Thaimaa hieman ennen joulua 2010 valiutui lomapaikakseni matkaseuran vuoksi, koska treffit piti tehdä "sille suunnalle". En ollut koskaan aiemmin ollut siellä, enkä voi sanoa, että olisin suuresti kovin himoinnutkaan sinne, koska minulla nyt vain sattui olemaan aika tiukka mielipide siitä, minkätyyppiset ihmiset (miehet) siellä käyvät, joten en koko hommaa nostanut kovin korkealle.
Koska minulla olisi ollut melkein kuukausi joululomaa (tai no, ainahan mulla on lomaa tai ikinä ei ole), niin alkuperäinen suunnitelmani oli, että Thaimaan jälkeen menen Balille, siitä Australiaan, siitä Havaijille, sieltä Chicagoon... No, se matka olisi maksanut sen 3000 euroa Chicagoon asti, eikä sitten olisi vielä ollut edes kotimatkaa varattuna. Ja jotenkin vaan hieman sumentui nuo maailman mittasuhteet, että miten pitkästi mistäkin on mihinkin-- ;) Miten sitä pystyy hahmottamaankaan, ei mitenkään. Mutta olisi tuollainen maailmanympärysmatka ollut ihan ajallisesti toteutettavissa, tein siitä aika tarkankin suunnitelman.
Pelkät lennot tuohon aikaan Helsingistä Krabiin olivat aika kalliit, päälle 700 euroa. Lennot otin Travellinkin kautta. Lennot minulla olivat Kööpenhaminan kautta Bangkokin Suvarnabhumin kentälle, jossa minulla oli tärät matkaseurani kanssa. Kööpenhaminan kentällä yritin vielä viime hetkellä naputella töitä, mutta Kööpenhaminassa ei ollutkaan ilmaista langatonta verkkoa - maksullinen Boingo kyllä löytyi, mutten muistanut luomani tilin salasanaa - no, jotenkin kummasti sain sen toimimaan Skypen kautta niin, että Boingo veloitti Skypen saldoani. Muuten tuo Boingo on oikein näppärä tapa saada nettiyhteys lentokentillä, mutta hinnoissa on aikamoisia eroja riippuen maasta. Kööpenhaminan kenttä on minulle ennestään todella tuttu, siellä on tullut vietettyä aikaa enemmältikin, ja siellä on mielestäni todella hyvät ostosmahdollisuudet. Koska pakkailu jäi työkiireiden vuoksi viime tinkaan, unohdin tietenkin hakea varastosta minkäänlaisia kevyempiä kenkiä lukuunottamatta 8 sentin korolla varustettua juhlakenkää, joten kävin läpi jokaisen Kööpenhaminen kentän kenkäkaupan löytääkseni edes jonkinlaista kenkää, josta varpaat näkyisivät, mutta kevyin vaihtoehto, mihin kenttä tällä kertaa kykeni, oli musta avokas. Ostoslistalla Thaimaassa oli siis ensimmäisenä mitä tahansa kevyempää kenkää - ensimmäiset askeleet Thaimaan hiekoilla otin nimittäin kuitenkin kunnon talvikengissä - en edes siinä avokkaassa.
Krabin lentokenttä oli "pieni ja nopea", ja kentältä oli kuljetus hotellille Ao Nangiin, tai oikeastaan vasta hotellille vievään venerantaan. Eli taksit veivät Ao Nangin kylän lähellä olevaan rantaan, joka oli täynnä longtail- veneitä, joihin minäkin kiipesin talvikenkineni, matkalaukut nostettiin korkean reunan yli ja sitten vain menoksi.
Hotelliksi oli valittu tarkoituksella hieman parempi hotelli täydelliseen pikarentoutumiseen, niin ettei mikään voi - ainakaan hotellin suhteen - mennä vikaan. Hotellimme oli siis Centara Grand Beach Resort.
Vitsailin matkalla, että hotelli on jossain saarella, mistä ei päästä pois.
Juu, ei se voi olla.
Oli se.
Tai ei saarella, mutta sellaisessa vuorien eristämässä "kolossa", jonne tosiaan pääsi vain veneellä!
Hotellihuoneet olivat erillisiä 2-3 kerroksisia taloja, joissa oli huoneistot. Huoneistossa oli todella kaunis kylpyhuone, jossa oli aika fiksu systeemi - myös kylpyhuoneen puolelle avautuvat ovet, niin että saattoi pukeutua kylpyhuoneen puolella. Kaikissa asunnoissa oli omat isot parvekkeet, joissa oli kaksi eri osaa - auringonottoon ja varjossa oleiluun. Lisäksi hotellilla oli myös huviloita, jotka olivat allasalueen reunalla. Hotellilla oli oma, upea, yksityinen hiekkarantansa, jolla oli pituutta 500 metriä, 3 ruokaravintolaa (intialainen oli todella hyvä, nam, vieläkin ajattelen) ja 2 baaria (rannassa ja sisällä diskotyylinen paikka) sekä hieno allasalue. Asiakkaat ainakin tuohon aikaan olivat hieman vanhempia pariskuntia - lapsiperheitä oli todella vähän.
Olin tuonut tuliaisina kaikenlaisia suomiherkkuja, kuten Turun sinappia, tiettyjä tulisia maustesekoituksia, mitä ei saa mistään muualta maailmasta (!), suklaata ja ruisleipää. Purimme ne ja
lähdimme etsimään ruokapaikkoja Ao Nangin kylästä, joka oli noin kilometrin, puolentoista päässä hotellistamme. Hotellilta oli venekuljetus tiettyinä aikoina samaan rantaan, mistä lähdimme, tai sitten jos rannassa sattui olemaan freelancer-kuljetus, niin siitä voi sitten itse maksaa, ja vene vei minne halusi. No, pääsihän sieltä sitten muutenkin pois, nimittäin lähes kohtisuoraan nousevaa polkua vuoren yli - kyllähän sekin testattiin muutamaan kertaan, mutta syke nousi jo ensimmäisen 50 metrin jälkeen ihan mielettömäksi, ja hiki virtasi ihan solkenaan naamasta ja koko vartalosta. Polku oli paitsi ihan polkupolkua niin myös laudoista rakennettuja rappusia, joissa oli toisinaan haastavia välikköjä. Eli jos pisti ykköset niskaansa ja lähti kylille pyörimään sitä kautta, niin lopputulosa Ao Nangissa oli vähemmän hehkeä.
Kun palasimme hotellille ensimmäisen illan jälkeen, niin shutdown service oli käynyt avaamassa sängyn, mutta jättänyt roskapussin lattialle. Ihmettelin hieman. Sitten sain aivan mielettömän hepulin. Joki oli puraissut Fazerin sinistä niin kuin näkkäriä, puolen siitä suklaalevystä, ja hampaanjäljet olivat näkyvissä. Etsin muita tuomiani herkkuja - kaikki oli poissa! Tartuin saman tien puhelimeen miettimättä sen enempää. Normaalisti olen itse rauhallisuus, mutta nyt huusin suoraan puhelimeen ensin hotellin respaan ja sitten hotellin managerille, että joku perkele ("fucker" englanniksi ;) ) on käynyt meidän huoneessamme ja vienyt kaikki meidän herkut! Hotellin manageri sanoi, että se on varmaan ollut apina! Minä vain huusin, että ei se mikään apina ole, ei mikään apina tee tällaista!! No, rauhotuin vähän, ja hotellin manageri tuli huoneeseemme katsomaan tilannetta. Sitten tajusin, että roskapussi, joka oli huoneessa, oli jätetty sinne tarkoituksella, että näkisimme, mitä siellä oli tapahtunut. Jopa sinappituubi oli purtu ja puristettu tyhjäksi. Ihan jokikinen maustepussi oli tyhjennetty, ja kaikki karkit syöty. Myös minibaarin suolaiset ja makeat herkut oli syöty.
Lähdettyämme apinat olivat tulleet parvekkeen kautta huoneeseemme ja dyykanneet kaiken mahdollisen. Parvekkeen ovi oli ollut kiinni, muttei lukossa, ja apinat osasivat avata oven! Huonepalvelu oli tullut illalla avamaan sänkyjä, nähnyt hävityksen ja siivonnut huoneemme, muttei ollut jättänyt mitään viestiä siitä huoneeseemme.
Vähänkö ärsytti!
Kerran paluumatkalla kävellessämme takaisin hotellille pitkin vuoristopolkua turistit olivat ihmettelemässä ja kuvaamassa "ihania" apinoita polun alkupäässä. Olin juuri ostanut iltapalaa hotellille, ja kannoin ostoksiani muovipussissa. Yksi ison kissan kokoinen apina hyppäsi olkapäälle ja toinen astui jalkani päälle ja repi inhottavilla kynsillään auki muovipussini, vei sieltä kaikki herkut ja lisäksi kamerani. Ei ollut mitään toivoakaan enää saada niitä takaisin, kun nuo ällöttävät otukset pomppivat puihin karkuun! Huusin ihan suoraa huutoa, ja huidoin idioottiapinoita sateenvarjollani. Olin ihan niin täynnä niitä inhottavia otuksia!
Matkaseurani joutui palaamaan töihin vielä ennen joulua, joten jatkoin siitä yksin Ao Nangin kautta Phuketiin - kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Sitä ennen kuitenkin kerron Ao Nangista ja Krabista, ja mitä teimme siellä - ylläri ylläri - lähinnä ravintoloiden ja ruuan suhteen.
0 kyttääjää:
Lähetä kommentti