Nothing new under the clouds

Ei se jetlag ole sittenkään vielä ohi. Nukuin ihmeellisissä pätkissä, aamuyöstä olin pirteä kuin mikä, nyhräsin ranteita auki jossain vaiheessa, ja aamulla olin zombie. Kuulin, kun yöllä alkoi sataa, ja nyt aamulla pilvet tai sumu ja sade ovat niin alhaalla, että täältä 20. kerroksesta näkyy vain valkoista. Kuuluu taksien tööttäykset sitäkin paremmin. Taksit tööttäävät aina, jos ne lähestyvät risteystä, tai aina, jos ne joutuvat pysähtymään. Se on sellaista melua, joka ei taukoa koskaan. Ehkä hetkeksi aamuyöllä.
HBO ja sänky olivat siis parhaat ystäväni viime yönä.
Aamulla nappasin ovelle tuodun Shanghai Dailyn, jossa on kyllä paljon luettavaa, aion lukea sen vielä paremmin läpi tänään. Aamupalalla olisi saanut minkälaista munakasta tahansa, sushia, erilaisia leivoksia ja vaaleita leipiä - mikään noista ei vaan mene aamulla minulta alas. Söin pekonia, pannukakkuja vaahterasiirapilla, marjoja, hedelmiä ja jugurttia. Menin syömään aamupalani "rahvaan sekaan", hieman alemman kerroksen businessaamiaiselle lappoi sen verran virallisen näköistä setää, että ajattelin aamukahvien menevän väärään kurkkuun jos tupsahdan sinne pörröisen, märän tukkani kanssa farkuissa.
Päivän suunnitelmiin kuuluu töitä, hengittämistä ja sydämen lyöntejä. Sadepäivinä ei tarvitse tuntea edes huonoa omaatuntoa siitä, ettei olisi kulturelli matkailija. Mutta sitä ennen taidan vaihtaa kerrosta hieman alemmaksi ja tsekata ulos tästä kalleudesta.