Mikkeli voi lähteä tytöstä ja tyttö Mikkelistä

Tekniikka tai lähinnä tekniikan pettäminen (kastunut tietokone kuoli lopullisesti) johdattivat minut vanhaan kotikaupunkiini Mikkeliin hakemaan tänne joutunutta toista läppäriäni. Samalla joudun sitten koiravahdiksi viikonloppuun asti. Tämä aamu alkoikin uljaasti pesemällä harjalla koiran takapuolta. (Meille ei tule koiraa koskaan.)

Olen vältellyt Mikkeliä viime vuosina parhaani mukaan ja onnistunut siinä kohtalaisesti lukuunottamatta pakollisia sukulointeja ja työhön liittyviä pikavisiittejä. En ole juuri myöskään seuraillut Mikkelin mänöä sen enempää - tosin olin tietoinen siitä, että tori oli auki ja sen alle rakennettiin toriparkkia.

Äitini pakottamana jouduin turisteilemaan hetken Mikkelin keskustassa. Toriparkki oli jo valmistunut, ja se oli moderni ja hieno, joskin paljon pienempi kuin mitä kuvittelin. Paikoitustilaa oli kahdessa kerroksessa. Toriparkista meni käytävä kauppakeskus Akseliin, jossa olin käynyt aiemmin toissajouluna. Toria päällystettiin jo kovaa vauhtia (no, se olisi ollut valmis jo aikoja sitten jos työntekijät olisivat vähemmän länsimaisia) ja torin reuna, josta puuttui se vanha tuttu kivinen aita, oli laajasti laatoitettu jalankulkualue, jossa oli jos jonkinlaista terassia. En edes kävellyt tuota jalankulkualuetta läpi päästä päähän, ihan vain vanhan Sokoksen ja Säästöpankin edustan.

Kävimme lounaalla Gastropub Einossa, joka oli entisen käsityöliikkeen tilalla torin reunalla- oli siinä joskus jokin naistenvaateliikekin pitkän aikaa. Menu oli kohtalainen, suomalaista perusruokaa niin kuin voi olla, söin puolet muikkusetistä, jossa oli savustettuja kylmiä muikkuja ja lämpimiä paistettua muikkuja sekä 2 majoneesidippiä. Hyvää ja täyttävää! (Tuosta linkistä kannattaa käydä lukemassa enemmän kyseisestä paikasta, itse en tiennyt mitään etukäteen.) Palvelu hyvin tuttavallista, mutta mitäpä sitä Savossa muuten odottaisikaan. Loistava sijainti töllätä ohikulkijoita. Tosin vastaavia tölläyspaikkoja oli ihan lähistöllä, Amarilloa ja Rossoa (entisen kirjakaupan kohdalla) ja ties mitä, mistä vain kuulin, mutten omin silmin nähnyt. Niin ja Stoppari Säästöpankin talon kulman takana saa takaisin vanhan nimensä ja toimintonsa - se on hyvä! (Kun ne erehtyivät siitä Amarillon tekemään jossain vaiheessa...)

En tosiaan ole yhtään perillä siitä, mitä kaikkea Mikkelin keskustassa on ja mitä sinne tulee, ja minne torin reunalla olleet liikkeet ovat siirtyneet, enkä nyt ala sen enempää googletella. Sokos ei ollut omalla paikallaan - se oli jossakin? Sokoksen kohdalle tullee Stella-niminen ostoskeskus (mistä nää ihmenimet tulee, eihän tuota Stellaa osaa edes sanoa...)

Ajattelen niin, että mitään todellista kilpailua noiden monien ravintoloiden välillä ei ole, koska nuokin kolme mainitsemaani kuuluvat S-ryhmän ravintoloihin. Tuollainen ravintola/terassi-keskittymä näyttää kivalle kesäaikaan keskipäivällä ja keskellä viikkoa, mutta kun sitä katselee, niin ainakin itsellä on sen verran alkoholistigeeniä, että ymmärrän tunteen, että kaikki happening on juuri tuolla - että pitää istuskella kahviloissa ja ravintoloissa ollakseen tapahtumien keskipisteessä. Muistan Mikkelissä asumisen ajoilta niiiiiiin monta tyyppiä, joiden piti päivystää milloin missäkin baarissa tai kahvilassa vain ollakseen perillä kaikesta, mutta sittemmin elämä on hieman ajanut ohi... Toivottavasti tuo houkutteleva torin alue ei synnytä uutta maleksijasukupolvea, nyt kun olemme niin hyvin saaneet nämä teinit pysymään kotona netin äärellä ;) Mielestäni on mahtava juttu, että Mikkelin keskustaa kehitetään noin. Toivottavasti Mikkeli kehittää itseään muutenkin, niin että kaupunkiin tulee rahaa - sillä, että siellä myydään kahvia ja pullaa ja kaljaa sulle-mulle, ei tehdä niitä isoja rahoja.

Olisin voinut tietenkin tehdä syvempää tutkimusta Mikkelin keskustan alueella, mutta kovasti ahdisti jo pikainenkin pyrähdys, kun joka toinen vastaantulija on enemmän tai vähemmän tuttu. Tulee vain sellainen aikakoneolo, että itselle olisi tapahtunut kaikkea, ja sitten palaisi menneisyyteen, ja kaikki on niin kuin ennenkin, mikään ei ole muuttunut.

Juu, ei ole Mikkeli enää mun koti. Sen huomaa siitä, kun katsoo monia "mikkeliläisiä" juttuja ulkopuolisen silmin, pitää niitä outoina ja jopa hölmöinä juttuina, eikä enää ymmärrä. Ei ole kyllä Lahtikaan, mun koti siis, enkähän mä nyt voi sanoa kovin pitkälle päässeeni, vaivaiset 130 kilometriä. (Mutta mun kotiovelta on vain puolitoista tuntia kentälle... se on ollennaista ;)  ) Mut joo, miä oon Mikkelistä.